Toimettomat pojat (ja tytöt)

EILISEN PÄIVÄN LEHDESSÄ kerrottiin, että OECD:ltä on saatu synkkä kuva Suomen pojista. Teollisuusmaiden OECD-järjestön tuore vuosikirja antaa nimittäin surkean kuvan suomalaisten teinipoikien ahkeruudesta. Sen mukaan 15–19-vuotiaista suomalaispojista 13 prosenttia on sellaisia, jotka eivät ole sen enempää töissä kuin koulussakaan. Tyttöjen toimeliaisuudessa Suomi sijoittui vähän keskitason yläpuolelle: tytöistä toimettomia on tilaston mukaan 6,4 prosenttia. Tänä aamuna uutista oikaistiin. Tilastokeskuksen mukaan poikien osuudesta puuttivat armeijassa olevat. Oikea %-luku olisikin seitsemän.

ONKO 6-7 % PALJON? Jos luokassa on 32 oppilasta, niin peruskoulun jälkeen keskimäärin joka luokasta yksi poika ja yksi tyttö ei hakeudu töihin eikä kouluun. Pelkään, että opettajat osaavat nimetäkin heidät jo varsin varhain. Syrjäytymiskehitys on vain osin koulun keinoin ehkäistävissä. Mutta paljon voidaan silti tehdä. Yksi keino on luoda jokaiselle mahdollisuus harrastaa. Tämä onnistuu parhaiten vapaaehtoisissa kerhoissa. Tänään Aurorassa on isommille oppilaille suunnatun iltapäiväkerhon jännä hetki: Neljä viikkoa taitelijoiden kanssa touhunnut ja tauteja vastaan kamppaillut iloinen lapsiryhmä esittää Topeliuksen " Suvikylän Syyne"-musiikkinäytelmän. Esitykset ovat klo 11.15 ja 12.30. Kivaa.

Mainokset

Kouluttautumisesta oppivaksi yhteisöksi

TÄMÄN AAMUN HESARI otsikoi: Rehtorien ja opettajien täydennyskoulutus laskussa. Jyväskylässä pidetyssä opettajankoulutuksen kehittämisseminaarissa esitettiin, että opetustoimen laajojen uudistusten läpivienti on vaarassa vaikeutua, jos kunnissa ei oivalleta henkilökunnan täydennyskoulutuksen strategista merkitystä. Muutokset eivät seminaarin mukaan onnistu ilman pitkäjänteistä poliittista valmistelua sekä kunnallisia, oppilaitoskohtaisia ja henkilökohtaisia koulutussuunnitelmia. SEMINAARISSA oli esitelty koulutuksen tutkimuslaitoksen valtakunnallinen kyselytutkimus, joka paljasti, että opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutukseen käytettävät voimavarat -aika ja raha- vähenivät vuodesta 1998 vuoteen 2005. 10% opettajista ja 1 % rehtoreista ei ole osallistunut täydennyskoulutukseen päivääkään. 1-10 pv kurssitukseen oli päässyt 44% opettajista ja 19% rehtoreista. Opetusministeriön edustaja totesi, ettei ollut osannut kuvitellakaan, miten huolestuttavaan suuntaan kehitys on lähtenyt menemään. MAAILMA MUUTTUU , JA OPETTAJAT tarvitsevat uutta tietoa. Espoossa on varattu 150 euroa/opettaja koulutuskuluihin (ja niihin sisältyy sijaisen palkka noin 20 euroa/tunti). Näillä määrärahoilla voidaan osallistua lähinnä ilmaiseen koulutukseen. Onneksi Espoo järjestää myös kaikille avointa iltapäiväkoulutusta. KAIKKI EIVÄT HALUA KOULUTUKSEEN. Joskus sijaiselle ohjeiden kirjoittaminen ja "jälkien paikkaaminen" vaatii liikaa työtä. Ehkä meidän pitäisikin etsiä ihan uudenlaisia oppimismalleja. Miten voisimme rakentaa arkisen työn sisään oppimista edistäviä rakenteita? Miten saisimme kouluttajat avuksemme arkipäivään? M.Fullan (johon varmaan palaan vielä monta kertaa) rohkaisee oppimaan vertaisilta. Opettajia toisiltaan. Kouluja toisiltaan. Ja eri tasojen toimijoita toisiltaan.

Goodbye, Dr. Atkins

NYT OLEN SITTEN LAIHA. Tri Atkinsin dieetti täytti hieman yli kaksi viikkoa, ja tänään hain Rossosta pizzat. Ensimmäinen laihdutusviikko oli tehokkaampi kuin toinen. Yhteensä painoa putosi 5 % elopainosta. Aika mainiota. Ja nyt on tarkoitus hallita painoa nostamalla hiilihydraattien määrää nollasta noin 70 hiilihydraattiin (esim. seitsemän perunaa). Päätavoite mahtua vaatteisiin toteutui hienosti. Pahantuulisuutta oli aikaisempaa vähemmän.

MUTTA NYT on aika sanoa Tohtorille taas näkemiin. Seuraava tapaaminen on toivottavasti aikaisintaan syksyllä. Tähän asti paino on aina noussut, niinkuin ruoho kasvaa. Mutta ehkä tällä kertaa jaksan laskea seitsemään.

Mies, joka tapasi Michael Fullanin

DINGO oli upea bändi, mutta minä tapasin maailmankuulun muutosgurun M.Fullanin. Sain osallistua ihan Helsingissä hänen vetämäänsä kahden päivän seminaariin muutosjohtamisesta. Ei taida juuri löytyä muutostutkimusta, jossa tätä Toronton yliopiston entistä dekaania ei siteerattaisi.

KOULUTUKSESTA oppi ehkä enemmän kuin mistään vastaavasta. Ei vain hänen muutosnäkemyksestään vaan myös siitä tavasta, jolla hän koulutustilaisuutensa assistentteineen rakensi. Fullanilainen muutos on valtaistava ja osallistava eri toimijatasoja yhdistävä prosessimainen oppimistapahtuma, jolla on syvä moraali. Metodisesti koulutus perustui virikkeille, pohdinnalle, vuoropuhelulle ja kouluttajan reflektiolle. Saimme käyttää useita yhteistoiminnallisia menetelmiä.

PAIKALLA oli sitä paitsi tosi mielenkiintoisia ihmisiä: Omassa pöydässäni istuivat mm. Helsingin ja Vaasan opetustoimenjohtajat. Muutaman metrin päässä oll opetushallituksen ylijohtaja, Espoon opetustoimenjohtaja ja opetuspäällikkö sekä Helsingin opetuspäällikkö. Espoosta, Helsingistä ja Tampereelta oli vahvat aluerehtorijoukkueet. Rehtorikouluttajatutut kirjoittivat kynä sauhuten ideoita ylös. Jyväskylässä opiskelevia rehtori-insituutin opiskelijoita oli, mutta muutoin varsinaiset tutkijat puuttuivat. Oma vahinkonsa.

NASTAT PÄIVÄT.

OAJ sähläsi vaalit

VALTUUTETUT on nyt valittu, ja vaalit pidetty. Uskomatonta sähläystä. Äänestyslistat olivat sekaisin. Opettajia oli kirjattu vanhoihin kouluihinsa. Nimissä oli sekaannuksia. Vaalijärjestelyt pettivät. Kaikilla kouluilla ei oltu toimittu sääntöjen mukaan. Ja kaikkein törkeintä: voittajat julistettiin mm. Etelä-Pohjanmaan osalta väärinlaskettuina. Ja sitten listat vedettiin pois. Voi vain kuvitella, miltä tuollainen tuntuu. Äänestysprosentti jäi kaikkialla alhaiseksi, noin 57:een. NytT OAJ:lla olisi selittämisen ja anteeksipyytämisen paikka. Mutta siellä ei ole sellainen kulttuuri. Huh! MUTTA TULOKSET ovat "meidän" kannalta hyvät. Luokanopettajilla ja erityisopettajilla on nyt enemmistö Ysin ryhmässä (OAJ:n valtuustossa on isoja opettajaryhmiä; me kuulumme yleissivistäviin). Aineenopettajat jäivät vähemmistöön. Seuraavan neljän vuoden aikana huonommin palkatuilla opettajilla on monista vaaliteknisistä syistä jopa yliedistus, ja se on osattava käyttäää. Onneksi valtuustoon pääsi kovia järjestöihmisiä. Länsi-Uusimaa saivat läpi kolme luokanopettaja-erityisopettaja-taustaista henkilöa, kun edellisessä valtuustossa heitä oli kaksi. Ja lisäksi Espoo ja Kauniainen sai yhden lisäpaikan. Oma ehdokkaani teki aktiivista vaalityötä, ja pääsi kerralla sisään itselleen ihan uuteen maailmaan. Siitä on hyvä jatkaa.

Lepopäivän ratoksi

ILTAPÄIVÄÄ. Perillä Espoossa. Viimeiset LO-tiedotteet on lähetetty. Vuosikokouksesta kirjoitettu pikkujuttu ja pääkirjoitus on lähetetty taittajalle. Sähköpostilla on pakko hoitaa vielä muutamia asioita. Illemmalla puran vielä kamerasta kuvat, ja lähetän ne eteenpäin verkkoa pitkin. ON SIIS LEPOPÄIVÄ. Tarkemmin illansuu. Aikanaan radiosta tuli ohjelma, josta otsikko on lainattu. En sitä koskaan kuunnellut, mutta ilmaisuna se on umpihauska. Ja silti hyvin viisas. Lepopäivä tarvitaan. Tai edes lepo-osapäivä. Ja siihen saisi kuulua iloa tuottavia tapahtumia. Kuten päästä kotiin.

Vuoden luokanopettaja

HUOMENTA, TAMPEREELTA.  Eilen illalla istui Luokanopettajaliiton hallitus aika pitkään, ja pääsi yksimielisyyteen omasta ehdokkaastaan uudeksi puheenjohtajaksi.  Matti Sippola saa kaikkien tuen. Hieno mies.

 

TÄMÄN PÄIVÄN kokous on hyvin valmisteltu, ja suurin salaisuus koskee vuoden luokanopettajan henkilöä.  Pisa-ihmeen tekijöiden oman pedagogisen järjestön Luokanopettajaliiton puheenjohtaja Seppo Heinonen  paljastaa klo 13.15  Hotelli Victoriassa, kuka on vuoden luokanopettaja 2006. 

 

OLIN PAIKALLA, kun hallitus ideoi tämän "vuoden luokanopettajan"- konseptin. Idea tuli muistaakseni Oulusta tai Jyväskylästä. Minä olin ideaa vastaan, mutta olin väärässä.  Vuoden luokanopettaja on muodostunut insituutioksi, jolla liitto on saanut enemmän julkisuutta kuin arvattiinkaan.

 

VUODEN LUOKANOPETTAJAN  on täytettävä kovat vaatimukset. Hänen on oltava osaava, pedagogi, empaattinen, taitavasti toimiva, ajan tasalla ja aktiivinen. Ensimmäinen vuoden luokanopettaja valittiin vuonna 1999. Hän oli opetusneuvos Pekka Leinonen Kauniaisista. Hänen jälkeensä kunnia on osunut kuudelle luokanopettajalle: Vesa Purokuru Jyväskylästä (2000), Seppo   Heinonen (2001)Nurmosta, Riitta Cederqvist Lahdesta (2002), Anna-Maija Risku Jyväskylästä(2003), Sirpa Wass Espoosta (2004) ja  Riitta Moilanen Oulusta (2005).

 

KAHDEKSAS VUODEN LUOKANOPETTAJA on Reima Viitala Multialta.