Tampereelle tapaamaan Pisa-ihmeen tekijöitä

RAKAS PÄIVÄKIRJA (muistan lapsuudestani, että Aku Ankassa Iines Ankka aloitti aina näin oman päiväkirjansa uuden sivun). Suomalaista koulutusjärjestelmää arvostetaan kaikkialla maailmassa. Yksi merkittävistä tekijöistä ihmeen takana on suomalainen akateemisesti ja tutkimuspohjaisesti koulutettu luokanopettaja, joka luo ensimmäisten kuuden kouluvuoden aikana vahvan perustan suomalaislasten osaamiselle.

Tänään koulupäivän jälkeen sitä saa lähteä tukka suorana kohti Tamperetta. Luokanopettajien oma pedagoginen järjestö Luokanopettajaliitto nimittäin kokoontuu vuosikokoukseensa Tampereelle 25.-26.3 Hotelli Victoriaan. Perjantaina kokoontuu hallitus hiomaan kokousasioita. Menen siis Tampereelle tapaamaan Pisa-ihmeen tekijöitä.

VUOSIKOKOUKSEN juhlapuhujana on professori Pertti Kansanen. Kansasen teemana on " Suomalainen opettajankoulutus on kansainvälinen kummajainen". Voin kai sinulle, rakas päiväkirja, paljastaa Kansasen näkemyksen opettajankoulutuksen osuudesta menestykseen. Puheen juoni tulee kulkemaan seuravasti : 1. Opettajan ammatti on Suomessa hyvin suosittu. Tämä koskee lähinnä luokanopettajiksi haluavia, mutta yleisesti ottaen muitakin opettajakategorioita jossain määrin. Luokanopettajaksi oli esim. Helsinkiin yli 1000 hakemusta viime keväänä. 2. Kaikilla opettajilla on maisterin tutkinto, lastentarhanopettajilla kandidaatintutkinto. Tämä on erittäin harvinaista maailmassa, suomalainen malli on ainutlaatuinen. Opettajankoulutus on kyllä akateemista muuallakin, mutta ei juurikaan tutkimuspohjaista. Yliopistollisessa koulutuksessa yhdistetään tutkimus ja opetus. Meillä se ei rajoitu pelkästään yliopistolliseen opetukseen, vaan tämä sama idea on viety myös opetussuunnitelmaan. Opettajankoulutuksemme on tutkimusperustaista, puhumme tutkivasta opettajasta, joka kykenee suhtautumaan omaan työhönsä tutkimuksellisella lähestymistavalla ja kykenee itsenäisesti kehittymään ammatissaan. Tämä on tärkeää, koska täydennyskoulutuksessa on toivomisen varaa. Opettaja on työssään tutkimustiedon kuluttaja, osaa tämän puolen. Tutkija eli tutkimustiedon tuottaja hän ei ole muuta kuin omasta näkökulmastaan.
3. Suomalainen harjoittelukoulujärjestelmä on nykyisin hyvin harvinainen. Tämä takaa kuitenkin opiskelijoille turvallisen ja asiantuntevan harjoittelumahdollisuuden. Samoin ohjaajat harjoittelukouluissa ovat asiantuntijoita ohjauksessaan, useimmilla heillä on mittava kokemus ohjauksesta. 4. Opettajankoulutusohjelmat länsimaissa ovat yleisesti ottaen hyvin järjestetyt, eikä perustasolla eli tavallisten kurssien sisällöissä ole olennaisia eroja. Sen sijaan yleisellä tasolla eli siinä, mikä on koulutusohjelman perimmäinen idea, on suuria eroja. Meillä tällainen idea on koulutuksen tutkimusperustaisuus. Se ilmenee erityisesti kykynä osata perustella toimintansa. Puhumme pedagogisesta ajattelusta, joka tarkoittaa sitä, että opettaja perustelee tavoitteensa ja tekemisensä. Nämä perustelut ovat tutkimustemme mukaan pääasiassa joko intuitiivisia tai rationaalisia. Useimmat perustelut ovat kuitenkin sekaperusteluita, mutta ne tehdään tietoisesti ja tutkimusajattelua hyväksikäyttäen. 5. Opettajatutkinnolla voi jatkaa suoraan tohtoriopintoihin. Tämäkin on harvinaista, sillä yleensä tähän väliin tarvitaan täydentäviä opintoja. Meillä jatkaminen onnistuu suoraan ja väitelleitä opettajia meillä onkin suhteellisen runsaasti.

LISÄÄ TIETOA professori Pertti Kansasesta löytyy hänen kotisivuiltaan http://www.helsinki.fi/~pkansane/

Mainokset

Espoo ja Kauniainen etenivät OAJ:n vaaleissa.

OAJ ON SAANUT UUDEN VALTUUSTON. Onnea kaikille valituille. Länsi-Uudenmaan piirin osuus valtuustosta on seitsemän paikkaa. Espoon ja Kauniaisten opettajien vaaliliitto onnistui päätavoitteessaan: se sai läpi neljä ehdokasta, kaksi ala-ja erityiskoulujen edustajaa ja kaksi yläkoulujen ja lukioiden edustajaa. Maakunnalle jäi kolme paikkaa. Osuutemme on oikea.

ÄÄNESTYSPROSENTTI hävettää. Lähes 40 % espoolaisista ja kauniaislaisista jätti äänestämättä. Onneksi maakunnissa oli sama tauti. Koko Suomessakin äänestysprosentti jäi alle 60.

EKOAY:N VALTUUTETUT ovat kaikki uusia. Miehitys on vahva ja ammattitaitoinen. Nyt on tärkeää kouluttautua valtuuston byrokratiaan. Jo ensimmäisessä kokouksessa valitaan OAJ:n puheenjohtaja. Me vanhat valtuutetut olemme varmasti käytettävissä, jos uusia se kiinnostaa.

SEURAAVA TÄRKEÄ POIJU on varmistaa, että Espoo ja Kauniainen saavat piirin vaalivoittajina oikeudenmukaisen osuuden jaossa olevista hallitus- ja toimikuntapaikoista. Piirin neuvottelijan ensimmäiseksi tavoitteeksi tulee määrätä hallituspaikka. Hallituspaikka kuuluu Espoolle ja Kauniaiselle. Itse lähden siitä, että meillä on tehtävään ylivoimaisen pätevä ehdokas: EKOAY:n puheenjohtaja Hannu Suntio. Muut toimikuntapaikat tulee jakaa vuorotellen järjestyksessä maakunta-EK-maakunta-EK.

OMA EHDOKKAANI luokanopettaja Jukka Sarpila menestyi hienosti vaaleissa. Tämä on vasta alkua. Jukasta kuullaan vielä.

Mikä muuttuu, kun lapsi siirtyy erityisopetukseen?

MINULLA ON ETUOIKEUS olla laajassa työryhmässä, joka kehittää espoolaista erityisopetusta. Ryhmä istuu vuoden ajan isojen kysymysten äärellä. Ja nyt ei ole kysymys säästöistä. Ehkä päinvastoin. Eilisessä kokouksessa agenda oli siksi väljä, että meille jäi aikaa mennä ihan perusasioiden äärelle. Kysyimme toisiltamme, mitä on tapahtunut, että erityisopetuksen tarve on kasvanut näin rajusti. Pian 10 % oppilaista on erityisoppilaita. Erityisopetuspäätös on aina syrjäyttävä päätös, vaikka tarkoitus on hyvä. Suomi on sitoutunut siihen, että se ei tee syrjäyttäviä päätöksiä. Erityisopetuspäätös on kuin kortisooni, sitä ei saa käyttää liikaa. Joillekin se on silti tehtävä.

OVATKO LAPSET MUUTTUNEET? Pääosa erityisen tuen tarpeesta johtuu siitä, että yhteiskunta on muuttunut. Monissa perheissä voidaan pahoin. Joskus koko vanhemmuus on hukassa. Voisiko osa erityisopetuksen kasvusta johtua myös koulusta? Onko niin, että tämän päivän lapsia ei voi enää opettaa sillä lailla, johon yleisopetuksen opettajat ovat tottuneet? Johtuuko erityisopetuksen kasvu siitä, että kykymme sietää erilaisuutta, on liian suppea.

MIKÄ MUUTTUU, KUN LAPSI SAA ERITYISOPPILAAN STATUKSEN? Tietyt kriteerit täyttävällä lapsella on oikeus saada erityisopetusta. Mikä tekee opetuksesta erityisopetusta? Sen tunnustaminen, että jokainen oppii eri lailla. Sen tunnustaminen, että tämän oppimistavan tunnistaminen on tärkeä osa opetusta. On tiedettävä, mistä syystä lapsella on vaikeuksia oppia. Jos kyse on hitaasta kypsymisestä, aika auttaa. Jos kyse on heikkolahjaisuudesta, aika ei auta. Tarvitsemme työkaluja oppilaille sopivan opetustavan hahmottamiseen. Erityisopetuksessa opetus muuttuu erityiseksi, jopa kieli voi muuttua yleiskielestä selkokieleksi. Erityisopetuksessa käytetään omia erityisia menetelmiään, sen vuorovaikutus on toisenlaista. Erityisopetuksessa opetetaan monella lailla yhtä aikaa. Siellä käytetään erityisiä välineitä. Erityisopetuksessa on oma laatunsa- ja sen laadun tekee koulutettu opettaja. Valitettavasti meillä suuri osa erityisopettajia on vailla koulutusta. Heidän luokissaan erityisopetus ei aina ole lainkaan erityisopetusta.

INTEGROINTIPÄÄTÖS merkitsee sitä, että lapsella on oikeus erityiseen opetukseen. On melkoinen haaste antaa sitä yleisopetuksen yhteydessä. Opettajat eivät ole saaneet tähän riittävää koulutusta. Meidän yleisopettajien on myös opittava opettamaan uudella, tässä mielessä uudenlaatuisella tavalla. Toimivia vaihtoehtoja voisi olla luokanopettajan ja erityisopettajan yhteisopetus, jossa yhdessä ideoitaisiin uudenlaisia työtapoja. Jokaisen opettajan, jonka luokalle tulee ensimmäinen integroitu oppilas, pitäisi kyetä vastaamaan, miten arki hänen luokassaan on nyt muutettu. Jollei mikään muutu, lapsen oikeus ei toteudu.

ERITYISLUOKKIA tarvitaan jatkossakin, siitä oltiin vahvasti yhtä mieltä. Lapset, joilla on laaja-alaisia ongelmia, eivät hyödy integroinnista. Pyrkimys pitää lapset valtavirrassa on tärkeä. Vielä tärkeämpää on, että lapset oppivat perusopetuksen oppimäärään, niin että he saavat opiskelupaikan toiselta asteelta.

EDESSÄ ON ISO SAVOTTA. Keskeinen osa erityisopetuksen kehittämistä onkin yleisopetuksen kehittäminen. Meidän on nostettava "opetuksen raato" pöydälle, ja rakennettava se uudelleen. Meidän on tehtävä omissa päissämme iso asennetyö. Opetus on aina säädettävä kulloistenkin lasten tarpeiden mukaiseksi. Espossa on paljon hyviä käytänteitä, ja ne on saatava kohtaamaan. Yleisopetus ja erityisopetus on saatava vahvaan vuoropuheluun, ja se tarvitsee lisäresurssointia koulutukseen, yhteiseen toimintaan arjessa jne.

Tuntematon Vieras Blogissa

HYVÄÄ HUOMENTA, HYVÄ BLOGIVIERAS. Aika jännää. Tällä ruskeasävyisellä blogilla on automaattisen tilastokoneen mukaan 1699 tarkastelukertaa. En ihan tiedä, tarkoittaako se samaa kuin kävijämäärä. Mutta jos niin on, niin näistä kävijöistä yksi on jättänyt käynnistään kommentin. Blogeissa – tai ainakaan tässä ruskeassa- ei siis ole tapana huikata terveisiä. Sitä eii siis tiedä, kuka käy kylässä.

PAITSI ETTÄ SITÄ VOI KYLLÄ TONKIA. Tilastoihin jääkin reitti, jota pitkin on tultu kylään, jos sivulle on tultu linkin kautta. Tähän blogiin näytetään tulevan koulumme kotisivuilta, LänsiVäylästä, Sarpila Jukan blogista, toisista spaceista ja sitten googlen hakukoneen kautta. Se google-juttu onkin mielenkiintoinen. Blogin pitäjä voi nähdä, millaisella haulla hän on sihtiin osunut. Tännekin on joutunut joku, joka on etsiskellyt netistä muina miehinä tehokasta laihdutuskuuria, karaokea, Hannu Suntiota, Sanna Lauslahtea ja mm. koulukypsyyttä.

KIVAA MUTTA PELOTTAVAA. Jos siis tavalliselle blogin pitäjälle valuu näin helposti tietoa, mitähän netistä saavat talteen ne, jotka oikeasti sieltä toisten elämää valvovat. Tuntemattomat Vieraat. Kaikesta jää jälki.

Suomen kouluissa on noudatettava lakia

KIRJE OPETUSHALLITUKSEN PÄÄJOHTAJALLE. POSTITETTU TÄNÄÄN
Arvoisa pääjohtaja Kirsi Lindroos Kiitos jämäkästä puheenvuorosta aamu-tv:ssä! Korostitte, että suomalaiskouluissa on noudatettava lakia. Teitte selväksi, että kunnan velvollisuus on rahoittaa opetus lakien ja opetussuunnitelmien mukaiseksi. Nostitte esiin suomalaisen koulutuspolitiikan keskeisen arvolähteen: tasa-arvon. Muistutitte keissä on Suomen tulevaisuus: hyvinvoivissa lapsissa.

Hyvä esiintulo

Martti Hellström
rehtori, KT

Päivän paras puhelu

KUINKAHAN monta puhelua muuten tulee puhuttua päivässä? Kymmeniä? Minulla on yleensäkin oikein myönteinen suhde puhelimessa puhumisee. Eilen tuli puhelu, joka oli huippumukava. Yliopistolla tarvittaisiin ehkä erään kasvatustieteen lisensiaattityön toista tarkastajaa. Wow! Olen kova poika neuvomaan muita, mutta tuollaista virallista roolia saisi ehkä kokeilla ekan kerran. Nuorena assarina ehdin olla professorin apulaisena pro gradu-seminaareissa. Lisensiaatin työn tarkastus on nykyään muodollisempi tilaisuus kuin aikaisemmin, ei ihan pikkuväitöstilaisuus, mutta kuitenkin. Rahaahan tehtävästä ei saa, mutta ajatuskin paluusta edes pieneksi toviksi yliopistoon tuo minulle kovasti energiaa. Ehdin roikkua siellä vuorotelleen töissä ja opiskelijana itse asiassa 30 vuotta (1974-2004).

TUTKIMUSTÖIDEN TARKASTAJIA on monenlaisia, niinkuin meitä kaikkia. Itse olen nauttinut eniten sellaisesta ohjauksesta, jossa löytyy tasapaino tekijän lähtökohtien kunnioittamisen ja silti rehellisen kritiikin välillä. Kaikille tutkijoille on lupa esittää tietyt keskeiset peruskysymykset- jota ovat yksinkertaisuudessaan tosi rajut: Mitä tutkit? Millaisilla käsitteillä tutkimuskohdettasi jäsennät? Mikä on menetelmäsi? Tutkimus on oma tiedon luomisen lajinsa, ja sen keskeinen tunnuspiirre on tieteellinen metodi. Miksi keräät ja analysoit tietoa niillä menetelmillä, joihin olet päätynyt. Millaisiin sitoutumumuksiin menetelmä tutkijan johdattaa keskeisiin tieteenfilosofisiin kysymyksiin nähden? Jos ja kun työsi on tieteellinen tutkimus, miksi se kuuluu esim. kasvatustieteen piiriin? Mikä on kysymyksesi? Millaisen vastauksen siihen sait? Kuinka uskottava ja luotettava vastauksesi on? Miten uutta tietoa voisi käyttää hyväksi? Ja jollei työ itsessään vastaa näihin, niin tekijä saa sitten vastata suullisesti.

JÄNNÄÄ. Mukavaa kertoa, jos asia etenee.

Hirveän kamala minä

MUISTAN vielä, kun sain isältä lahjaksi ensimmäisen magnetofonin. Kyseessä oli pieni kelamagnetofoni ajalta ennen c-kasettien keksimistä. Teimme kansakoulukaveriden kanssa omia pilaohjelmia. Oman äänen kuuleminen oli kauhistus. Jostain syystä pääkallon luiden kautta välittyvä ääni kuulostaa erilaiselta kuin suoraan kuultuna.
 
MINULLA oli hyvin samanlainen kokemus, kun katsoin YLE24:n taltiomaa keynote-puheenvuoroa Forum Dynamossa viisaasta otteesta muutokseen. Tuoltako tapani esiintyä näyttääkin ihon ulkopuolelta? Juttu eteni ihan jouhevasti, katsekontaktia haettiin ja diat vaihtuivat tiheään. Harrastan pikkuisen retoriikka, ja oikein säpsähdin, kun huomasin että koko ethos on kateissa. Siis nöyryys. Paatosta riitti, ja  loogisuus oli minun lahjoihini verratuna jo ylärekisterissä. Mutta se nöyryys.
 
Klassisen retoriikan kriteerteistä ethos on kiehtovin. Puhujan pitäisi  osoittaa logoksen tasolla, että hän hallitsee asiat, ja ethoksen tasolla viestittää, ettei ole itse siitä liian tietoinen. Katsojasta ja kuuntelijasta tälläinen puhuja herättää myönteisiä tunteita, jotka helpottavat  asian kuuntelemista jopa omaksumista.