Eläköön OPS!

KAIKISSA ESPOOLAISKOULUISSA on otettu käyttöön uusi opetussuunnitelma- viimeistään tänä syksynä. Aurorassa ops hyväksyttiin kokonaisuutenaan viime syksynä- joskin takana oli kaksi pilotointivuotta. Tänä keväänä ja nimenomaan tänään pidimme sitten ensimmäisen opetussuunnitelman päivittämisseminaarin. Seminaarin tarkoitus oli löytää "kipukohdat", joissa käytänteemme eivät vielä ihan yllä opsin ihanteiden tasolla. Työseminaarissa tehtävää ratkottiin monin tavoin Fullanin oppeja soveltaen. Lähdimme liikkeelle kaukaa: maailman muutoksesta, joka väkisin heijastuu lapsiin. Puhuimme globalisaatiosta, kiihtymisestä, tehokkuuden yliarvostamisesta ja lapsen hämmennyksestä. Ymmärsimme koulun tärkeän moraalisen tehtävän: tukea jokaisen oppilaan kasvua löytämään oma rakentava paikkansa yhteiskunnassa. Katsoimme Fullanin videoinsertteja. Kuuntelimme Agit Propin "Oppimisen ylistyksen"-joka on itse asiassa tarkka kuvaus 2000-luvun oppimiskäsityksestä. Kokeilimme yhteistoiminnallisia menetelmiä mm. palapeliä, kahta piiriä ja koti- ja kyläryhmiä. Uudet opettajat alustivat kokemuksistaan. Meillä oli viisi tuntia aikaa puhua pedagogiikkaa yhdessä. Meillä oli kerrankin aikaa tärkeään. Se oli ylellisyyttä. TUNTIJAKOPÄÄTÖKSIIMME olimme pääosin tyytyväisiä. Halusimme pohtia vielä mahdollisuuksia vekslata äidinkielen historian ja uskonnon tuntien sijoittelua eri vuosiluokille. Kieliohjelmamme ei kaipaa muutoksia. PAPERIOPSIIN oltiin pääosin oikein tyytyväisiä. Joistakin osista aika on jo ajanut ohi (mm. HOJKS-osuus muuttui talven aikana, kun siirryttiin sähköiseen opsiin). Jotkut asiat on sanottu moneen kertaa. Ops on myös pitkä. Jotta se olisi aito työkalu, pitäisi kai laatia tiivis selko-ops. ERIYTYISESTI halusin seminaarin vetäjänä luoda meille yhteistä ymmärrystä opetussuunnitelman käsitteellisestä "Bermudan kolmioista" Opetus- ohjaus- tuki. Uuden ajattelutavan mukaan opetuksen suuri haaste on poistaa esteitä siltä, että oppilaat sitoutuvat opiskeluun joka johtaa oppimiseen. Asioiden opettamista tarvitaan edelleen , mutta sen rinnalle tarvitaan opiskeluun opettamista. Jokaisella opettajalla on velvollisuus OHJATA oppilaita. Oppilaan ohjaus on puhtaimmillaan kahdenkeskistä motivointia ja opetettavien asioiden tulkkausta lapsen tasolle. Osa oppilaista ei selviä opetuksesta edes ohjauksen avulla, vaan he tarvitsevat TUKEA Yksinkertaisimmillaan tuki on esim. ns. tukiopetusta (asia käydään läpi uudelleen ehkä eri tavalla erillisellä ajalla). Tuki voi olla myös erityistä tukea, jolloin lapsella on oikeus hänelle sovitettuihin opetusjärjestelyihin, joihin kuuluu usein oikeus saada avustaja.On mielekästä tarkastella opetusta, ohjausta ja tukea toisiaan leikkaavina ympyröinä. Ohjaus, joka tapahtuu opetuksen yhteydessä, on neuvontaa. Tuki voi olla erityistä kädestä pitäen ohjausta jne. Puhuimme siitä, että oppilaita voisi myös käyttää apuopettajina. Niinikään halusimme lisätä samanaikaisopetusta. KOULUN TOIMINTAKULTTUURIN suuri haaste on se, että opettajat tosissaan sitoutuvat yhteisönä opettelemaan erilaisten oppilaiden opetuksen järjestämistä. Kaikista lapsista – ja erityisesti heikompiosaisista välittäen. Päämääränä tulisi olla "professional learning community", joka omavastuisesti kehittää pedagogiikkaansa yhä paremmaksi. Keskustelussa nousi esiin HALU OPPIA UUSIA opetusmenetelmiä. Emme ole vielä onnistuneet sitouttamaan kaikkia oppilaita opiskeluun. Onko syynä se, että tämänpäivän lapset eivät jaksa odottaa oppimisesta tulevaa iloa, vaan haluavat jo malttamattomasti, että kaiken opiskelun tulisi olla kivaa. Tarvitsemme tähän uusia työkaluja. OPPISISÄLLÖISTÄ ongelmallisimmalta vaikuttaa maahamuuttajille tarkoitettu Suomi2-opetus. Kuinka se olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää? Opitaanko suomi paremmin erillistunneilla vai tavallisen opetuksen yhteydessä? Pitäisikö Suomi2-tunneilla itse asiassa opettaa eri oppiaineiden käsitteitä? Haluaisimme myös lisää yhteislaulutilaisuuksia musiikin opetukseen. AIHEKOKONAISUUKSIEN toteuttamista tukisi esim. eri aiheiden jaksottamien useille vuosille ja mielekkäiden tehtävien kansion rakentaminen yhdessä. Kestävän kehityksen opetus on vihdoin aloitettava. OHJAUKSEN OSALTA pohdimme mahdollisuuksia saada vanhempia vielä enemmän kertomaan työstään. Työelämään perehdyttäminen kun kuuluu myös tehtäviimme. TUKIKÄYTÄNTEIDEN osalta pohdimme, annamme tukea liian helposti. Jo aikaisemmin olimme ideoineet, että osa tukitunneista kannattaisi muuttaa ohjaustunneiksi. Edellisissä huomio on oppiaineksen oppimisessa, jälkimmäisessä on kysymys opiskelutaidoista ja -tahdosta. Opetuksen ARVOTAUSTASTA esiin nousi kysymys opettajien jaksamisesta. Arvojulistuksessamme korostuu lapsilähtöisyys. Huomasimme että koulupuheessamme on kuitenkin usein kovempi kurin sävy. Kauniin käytöksen opettamisessa meillä on vielä haasteita. TOIMINTAKULTTUURIIN kuuluu myös yhteistyötapamme. Halusimme kehittää erityisesti yhteistyötä maahanmuuttajavanhempien kanssa. Itselleni jäi vahva tunne, että seminaarimme sai kirjoitetun opsin taas monta desimetriä elävämmäksi.
Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s