Kokopäiväkoulu

SUOMESSA on tällä hetkellä kaksi vahvaa koulujen toimintakulttuurin muutosliikettä. Toinen on yhtenäiskoululiike, joka tähtää ala- ja yläkoulujen yhdistämiseen. Liikkeen dynamo on Opetushallituksen lisäksi Syve, Suomen yhtenäiskoulujen verkosto. Toinen muutosliike kokopäiväkoululiike tähtää oppilaiden yksin (tai keskenään) viettämän, valvomattoman ajan lyhentämiseen. Liikkeen voimahahmona on professori Lea Pulkkinen. Tämän rautarouvan ansioluetteloon voi lisätä jo koululaisten (aamu- ja) iltapäivähoidon käynnistymisen laman jälkeen. Pulkkisen toinen kuningasidea on muuttaa koulupäivän rakennetta niin, että se kattaisi pidemmän osan lasten vanhempien työssäoloajasta. Hieman retorisesti puhutaan kokopäiväkoulusta (niinkuin nykyinen koulumme olisi osapäiväkoulu). Vaihtoehtoisesti puhutaan myös eheytystä tai huokoistetusta koulupäivästä. Koulupäivän sisään teoriatuntien vastapainoksi halutaan harrastustoimintaa. Ensimmäisessä kokeiluvaiheessa ( ns. MUKAVA-hanke) kerhotoiminta sijoittui keskelle päivää. Vaihtoehtoisesti kerhotoimintaa on myös hahmoteltu iltapäiviksi. KOKOPÄIVÄKOULU on otettu poliittisissa piireissä ihan vakavasti, ja se on yksi opetusministeri Kalliomäen johdolla eduskuntaan tuodun koulutuspoliittisen selvityksen tavoitteita seuraaville vuosille. Tarkoitus on hyvä. Päättäjät haluaisivat turvallisen aamu-, koulu- ja iltapäivän kaikille oppilaille. Turvallisuus lisää lasten ja perheiden hyvinvointia. Kyseessä on varsin radikaali koulun perustehtävän muutos: koulu muuttuisi opinahjosta lasten ja nuorten toimintakeskukseksi, sekä oppimis- että harrastuskeskukseksi. Mm. opettajien ammattijärjestö vastustaa muutosta. Hanketta suunnittelevat eivät ehkä ymmärrä, kuinka isosta lisärahoituksesta on kysymys, jos kaikkien oppilaitten koulupäivää pidennetään 20-26:sta tunnista 40:een tuntiin. Ekaluokkalaisten osalta pidennys lisäisi palkkamenoja jopa 100%. Mistä löytyy tällainen reservi opettajia kouluun- meillähän on pula opettajista. Osa taitaa aavistella että suunnittelijat tietävät tämän, mutta pyrkivät toteuttamaan uudistuksen ilman kattavaa lisärahoitusta esim. pidentämällä tai jaksottamalla opettajien työaikaa ja/tai hoidattamalla lisätunnit polkuhinnalla toimivilla vapaaehtoisilla. Osa opettajista vastustaa hanketta myös kasvatuksellisista syistä: kokopäiväkoulussa yhteiskunta kaappaisi taas itselleen lisäkasvatusvastuuta kodeilta. MYÖS POLITIIKAN KENTÄLLÄ on vastustusta. Vihreät ovat ottaneet kannan, että lapsien ei tulisi enää joustaa työelämän vaatimuksille. Nyt pitäisi edetä päinvastoin. Vihreät ovat myös nostaneet esiin ihan aidon ongelman: kuinka järkevää on pidentää lasten päivää esim. homeisissa kouluissa. ITSE ASIASSA AURORASSA on jo kokopäiväkoulun aihio. Meillä toimii tuo toivottu pidennetty ruokatunti. Meillä tuohon siestaan on sijoitettu kerhotoimintaa huokoistamaan päivää. Mukava-hankkeessa koulu alkoi klo 9, ja klo 8-9 kouluissa oli joustotunti, josta vastasi ryhmätoimintaan koulutettu henkilö. Meillä koulu alkaa ilman tällaista joustomahdollisuutta. Ja nyt pieni tunnustus: Olin itse 90-luvun puolivälissä eräässä kriittisen korkeakoulun seminaarissa esittelemässä siesta-malliamme. Muiden luenntoitsijoitten joukossa oli mm. Lea Pulkkinen. Saatamme olla jopa osasyyllisiä tähän liikkeesee. Meidän mallissamme kerhotoimintaa on kuitenkin vain 6-7 tuntia viikossa, ts. kerhoja ei ole suinkaan kaikille. Koulun kerhotoimintaa täydentää Koti & Koulu ry:n organisoima kerhotoiminta, joka sijoittuu iltapäiviin- ja tänä vuonna myös ensimmäiselle kesälomaviikolle. KOKOPÄIVÄKOULUN positiivinen ydin on harrastuksen merkityksen ymmärtäminen. Kerhot ovatkin luonteva tapa harrastaa. 80-luvun lopulla espoolaiskouluissa kerhotoimintaan käytettiin huomattavasti enemmän tunteja kuin nykyään. – meilläkin summa taisi olla 12 vvt. Mutta sekään ei kata kuin 12 noin 20 oppilaan yhtä kerhotuntia. Jos tarkoitus on järjestää kerhotoimintaa kaikille, vaikka vain 1/2 tuntia päivässä, Auroran kokoisessa koulussa tarvittaisiin 18*5= 90 tuntia! Tämän lisähinta olisi 90-6 = 84*1000 euroa= 84000 euroa. MUKAVA-hankkeessa kokeiltiin tällaista koulupäivän sisällä olevaa kerhotoimintaa, ja Sitra rahoitti sitä. Kokemukset olivat hyviä. Kun ylimäärtäinen rahoitus loppui, loppui myös toiminta. Jyväskyläläiset eivät kuitenkaan ole antaneet periksi. Hieman uudistettua mallia markkinoi nyt Hannele Friman. Tässä mallissa kerhotoiminta on sijoitettu iltapäivään, mikä olisikin varmaan käytännössä yksinkertaisempi tapa, jos kerhoja organisoivat koulun ulkopuoliset tahot. Mutta edelleen ongelmaksi jää, kuinka erilaisten urheiluseurojen valmentajat jne, voisivat vetää kerhoja klo 12-16. Ymmärtääkseni pääosa heistä on ansiotyössä.

ks. lisää http://www.mukavahanke.com/ Opettaja-lehden päätoimittaja on kirjoittanut aiheesta vuonna 2002 : http://194.251.244.92/opettaja/ope0212/opaa.htm Professori Lea Pulkkisen vastaus löytyy osoitteesta: http://194.251.244.92/opettaja/ope0234/kesk9.htm Vihreiden kannanotto vuodelta 2003 http://www2.eduskunta.fi/fakta/ekryhma/vihr/200302kopo_ik.html

Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s