Kokopäiväkoulusta retorisesti (osa I)

KOKOPÄIVÄKOULU on siis tämän kevään isoja koulutuspoliittisia teemoja. Eilisessä Hesarissa (24.5) oli Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriasioiden johtajan Anneli Kangasvierin mielipidekirjoitus otsikolla"
Koulu ei voi korvata vanhempia." Kauniin helatorstain kunniaksi tein jutulle pienimuotoisen retorisen analyysin. Tämänpäiväisen blogini on siksi kaksiosainen. Tämä ensimmäinen on teoreettinen viitekehys (:-)), jonka luotettavina lähteinä ovat eilisen Iltalehden arvertiaalilta näyttävä juttu Juhana Torkin kirjasta ja googlella tehty pikahaku hakusanoilla valtapuhe ja Juhana Torkki. Torkki (s. 1977) tuli kuuluisaksi keväällä arvostellessaan presidenttien vaalipuheita. Hän on väitellyt teologian tohtoriksi tutkimalla Paavalin puheita. VALTAPUHE on Torkin tuoreen (2006) teoksen nimi, ja nimi on osuva. Kirjan alaotsikkona on Kuinka kuulijat vakuutetaan. Kirjoittaja haluaa opettaa suomalaisille, miten puhutaan hyvin ja vakuuttavasti. Suomalaiset eivät kuulema osaa pitää puheita; he pitävät esitelmiä. Hirttäydymme asiamäärään. Puhe on kuitenkin vuorovaikutustilanne, jonka tehtävänä on innostaa. Pelkät asiat eivät ratkaise, vaan mielikuvat. TORKKI kehottaa puhujaa miettimään kolmea asiaa: (1) mitä, (2) missä järjetyksessä ja (3) miten asiansa sanoo. MITÄ: Puheeseen kannattaa nostaa vain pari tärkeää teemaa. Puhetta ei kannata täyttää asialla. Kannattaa miettiä, mikä on puheen päämäärä juuri tälle yleisölle. MISSÄ JÄRJESTYKSESSÄ: Puhe pitää rakentaa. Hyvässä puheessa on selkeä aloitus, sisältö ja lopetus. Alkuun sopii hauska heitto, jolla puhuja herättää kuulijoiden mielenkiinnon. (Suomalaiset kuulema säntäävät liian nopeasti asiaan, luin netistä) Seuraavaksi tulee selkeä väite tai teesi, joka kantaa punaisena lankana yli koko puheen tyyliin ” Mielestäni suomalaisen työelämän suurin ongelma….”. Sitten seuraa argumentointi eli perustelu, jonka tulisi olla värikäs. MITEN: Torkin suosikin Björn Wahlroosin puheissa on kuulema lyhyet, kärjistetyt lauseet. Argumentoinnissa puhujan kannattaisi vedota omaan henkilöhistoriaan ja persoonaansa, kertoa tarinoita, herätellä tunteita ja heitellä iskulauseita. Elävissä puheissa on kielikuvia, sanaleikkejä ja sloganeita. Esimerkit ovat tuoreita. Torkin kerrotaan eräässä nettijutussa muistuttaneen vanhasta viisaudesta, että puheessa on oltava kolme vitsiä, paitsi hautajaispuheessa vain yksi.
Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s