Kokopäiväkoulusta retorisesti (osa II)

JA NYT Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriasioiden johtajan Anneli Kangasvierin mielipidekirjoituksen
" Koulu ei voi korvata vanhempia" retoriseen analyysiin. Etsin vastausta kysymykseen, onko juttu torkkilais-retorisesti hyvä. Artikkelissa on selkeä VÄITE, teema, punainen lanka. Itse muovailen sen muotoon: "Kokopäiväkoulu on väärä ratkaisu väärin asetettuun ongelmaan. Todellinen ongelma on se, että yhteiskunta ei tue hyvää vanhemmuutta toimenpiteillään. Ja se, että perusopetusta ei resurssoida riittävästi." Jutun otsikko ei ole ehkä artikkelin keskeisin viesti, mutta otsikon on saattanut valita myös lehden toimittaja. Väite perustellaan perinpohjin. Kangasvieri ampuu ongelmaa alas arvoperustein: kokopäiväkoulusta tehty esitys kertoo arvojen kovenemisesta. Hänestä työelämän pitäisi joustaa, ei lasten. ”Oikea”, tärkeä tms. ongelma on perheen haasteet sovittaa yhteen työ ja hyvä vanhemmuus. Yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän vanhempien mahdollisuuksia olla hyviä vanhempia. Kokopäiväkoulu ei tukisi vanhemmuutta, vaan päinvastoin siirtäisi vastuuta kasvatuksesta yhä enemmän kodeilta ja vanhemmilta kouluihin, yhteiskunnalle. Tämä olisi virheratkaisu, koska koulu tai yhteiskunta ei voi korvata vanhempia eikä ottaa vastuuta lasten harrastuksista. Ongelmanasettelussa on toinenkin virhe: esityksessä oletetaan, että lasten pahoinvointi on ratkaistavissa koulun rakenteilla. Pahoinvointi johtuu aikuisten kiireistä. Yhteiskunnan pitäisi tukea vanhemmuutta. Pienten lasten vanhempien pitäisi olla mahdollista käydä töissä ja huolehtia hyvin lapsistaan. Työelämän pitäisi joustaa, että vanhemmilla olisi enemmän aikaa yhdessäoloon lasten kanssa. Osoitettuaan näin ongelman "vääräksi" kirjoittaja tekee saman rarkaisulle; Hän rusikoi kokopäiväkouluidean pala palalta. Väite kuuluu: lasten koulupäivän pidentäminen ei ole kaikkien perheiden eikä lasten etu (eikä opettajien)- pikemminkin ratkaisu aiheuttaa pahaa. Argmentit ovat kovia:
1. Kaikki vanhemmat eivät halua kokopäiväkoulua. Vanhemmat haluavat olla hyviä vanhempia. Monet haluavat pitää lapset mahdollisimman suuren osa päivästä tutussa ja turvallisessa perhe- ja kotiympäristössä. 2. Kaikki lapset eivät halua kokopäiväkoulua. Kokopäiväkoulu ei välttämättä kiinnosta lapsia ja nuoria, vaikka se tuntuisikin meistä aikuisista hyvältä idealta. 3. Oppilaita kiinnostavan harrastustoiminnan lisääminen kouluun vaatisi huomattavia lisäresursseja: palkkarahaa, tiloja, välineitä, lisäjärjestelyjä kuljetuksiin. Ilman lisäresursseja koulusta pidennettyine koulupäivineen tulee lapsille todella ikävä paikka. Kangasvieri kysyykin: paljonko valtio on ajatellut rahaa tähän laittaa. 4. Kunnilla ei ole varaa maksaa tätä uudistusta. Kuntatalouden tilanne on jo kireä. Jos rahaa löytyisikin valtiolta kerhotoimintaan, sitä ei löytyisi opetuksen monipuolistamiseen ja virikkeiden luomiseen Jo nyt perusopetus kärsii rahapulasta. 5. Koulukerhoissa ei pystytä vastaamaan kunnianhimoisesti ja tavoitteellisesti harrastavien lasten tarpeisiin. Kuka tahansa ohjaaja ei heille kelpaa. 6. Lopuksi Kangasvieri ampuu alas jalustalle nostetun Mukava-hankkeen. Hän kyseenalaistaa ensiksi sen uskottavuuden: mukana oli vain seitsemän koulua. Ja sitten tulee pommi: Kokeilussa ei saatu näyttöä, että tällä tavalla olisi voitu puuttua syrjäytymisvaarassa olevien lasten ongelmiin. Kokeiluun käytettiin erittäin runsaasti rahaa- ja siitä huolimatta vain 67 % alakoulujen ja 60% yläkoulujen oppilaista halusi osallistua toimintaan. Toiminnan ulkopuolelle jäi juuri sellaisia oppilaita, jotka olisivat tarvinneet eniten tukea. Artikkelissaan Kangasvieri tarjoaa kokopäiväkoulun tilalle vaihtoehtoisia, hänestä parempia ratkaisuja:
1. vapaaehtoinen aamu- ja iltapäivätoiminta sekä koulujen järjestämä kerhotoiminta ovat yksi ratkaisu lasten ja perheiden tarpeisiin. Niitä voidaan kehittää. 2. uusitaan tuntijako; Kangasvieri tekee tuoreen avauksen: Hän ehdottaa oppilaille mahdollisuutta painottaa joko taide- ja taitoaineita tai teoreettisia aineita, kuitenkin niin, että yleinen jatko-opintokelpoisuus säilyisi. Idea ottaisi huomioon lasten erilaiset kiinnostuksen kohteet, tukisi heidän vahvuuksiaan ja lisäisi heidän opiskelumotivaatiotaan (veto on ovela, taustalla on piiloajatus, jonka ne tunnistavat, jotka tunnistavat). Tällöin viihtyminen liittyisi oppimiseen. 3. suunnataan rahat perusopetuksen kehittämiseen. Suuria opetusryhmiä pitäisi jakaa pienemmiksi. Koulutiloja pitäisi remontoida. Opettajille pitäisi järjestää täydennyskoulutusta. 4. tuetaan vapaaehtoisjärjestöjä kerhojen järjestämisessä. JUTUN SISÄLTÖ ihastutti minua, mikä toivottavasti yltä välittyy. RAKENNE ei ole täysin kirkas. Itseasiassa väitteet ja argumentit etenevät lomittain (suomeksi sekaisin). Avaus on ehkä liian arkinen. Asiajärjestystä olisi voinut vaihdella. Retorisesti komea ratkaisu oli sijoittaa tuo MUKAVA-pommi loppuun. Tiivistys taitaa puuttua lopusta kokonaan. KIELI on asiallista, kuten virkamiehelle sopii. SUMMA SUMMARUM: Johtaja Kangasvieren mielipidekirjoitus on hyvin ajateltu. Juhana Torkin Valtapuheen teoreettisen viitekehyksen pohjalta väittäisin, että siitä olisi tullut vielä parempi kiinnittämällä enemmän huomiota rakenteeseen ja käyttämällä värikkäämpää, iskevämpää kieltä ja rikkaita kielikuvia.

ks. Aikaisempia ajatuksiani kokopäiväkoulusta jutuissa 9.5. 2006 ja 17.5.2006

Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s