Jotta koulupäivä eheytyisi

Jotta koulupäivä eheytyisi

Espoolaisvaltuutetut PIA KAUMA (sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen) ja SANNA LAUSLAHTI (suomenkielisen koulutuslautakunnan pj.) ovat esittäneet valtuustossa (ja tänä aamuna myös LänsiVäylässä), että ns. eheytettyä koulupäivää (eli kokonaiskoulupäivää) kokeiltaisiin yhdessä kokeilukoulussa Espoossa. Valtakunnallisessa, joskin suppeassa, kokeilussa saatiin positiivista näyttöä siitä, että lisäämällä koulupäivän sisään (tai reunoille) vapaaehtoista harrastustoimintaa, näissä toiminnoissa mukana olleiden (noin 70% oppilaista) koulupäivä piteni. Kun koulupäivä pitenee, lasten hyvinvointia uhkaava, liian pitkä yksinoloaika (joka oli se varsinainen syy, jonka vuoksi rouva Eeva Ahtisaari ja professori Lea Pulkkinen koko hankkeen käynnistivät) lyhenee. Kauma ja Lauslahti ovat realisteja, jopa inhorealisteja: He eivät usko, että työelämä muuttuisi lapsiperheiden kannalta joustavammaksi. Siksi on pyrittävä oikeaan suuntaan keinoilla, joihin voi vaikuttaa.

KOKEILUN KÄYNNISTÄMINEN on minusta hyvä idea kahdesta syystä: (1) Näyttää siltä, että poliittiset paineet koulupäivän pidentämiselle ovat todella kovat. Hallintokoneisto on vakavasti huolissaan oppilaiden pahoinvoinnista, ja jotain sille onkin tehtävä. Kansamme ikäjakautumasta johtuen jotain on myös tehtävä, jotta mahdollisimman moni myös pienten lasten vanhemmista saadaan pysymään työelämässä. (2) On tärkeää hankkia lisää kokemuksia uudesta koulupäivän mallista, ennen kuin se rykäytetään. Mukava-hankkeessa oli kuitenkin mukana vain seitsemän koulua. Oman espoolaisen kokeilun avulla pystytään tunnistamaan mahdollisimmat ongelmakohdat ajoissa ennen mallin levittämistä. Niinikään kokeilun avulla saadaan selkeämpi käsitys ratkaisun kustannusvaikutuksista, jotka nyt ovat hieman hämärät. Koska kokeilusta on väistämättä kustannuksia, on fiksua aloittaa yhdellä koululla. Ja jo ennen kokeilun käynnistämistä kannattaisi ehkä koota kokemuksia niiltä espoolaiskouluilta, joissa on jo pitkään ollut eheytetyltä koulupäivältä näyttävää toimintaa. Tällainen on esim. oma kouluni Auroran koulu. Jotta kokeilu onnistuisi mahdollisimman hyvin, tarjoan hyödynnettäväksi seuraavat neuvot. Koko mallin onnistumisen edellytys on, että vanhemmat voivat luottaa siihen, että lasten pidentynyt päivä on turvallinen.

NEUVO (1) Aivan ensimmäiseksi on määriteltävä, mitkä ovat kokeilun ONNISTUMISEN KRITEERIT. Onko hanke onnistunut, jos vapaaehtoiseen toimintaan osallistuu mahdollisimman moni oppilaista? Mukava-hankkeessa tavoitettiin noin 70 % oppilaista. Vai onko oleellisempaa, ketkä harrastutoimintaan osallistuvat: lapset, joilla ei ole aikaisemmin harrastuksia? Vai sellaiset lapset jotka hankkeen vuoksi luopuvat iltoihin sijoitetuista harrastuksista? Edellytetäänkö onnistumiselta, että kokeilukoulussa työssä käyvien vanhempien määrä kasvaa? Onko hanke onnistunut, jos siihen osallistuu sellaisten vanhempien lapsia, jotka eivät ole voineet mennä töihin, koska lasten koulupäivä on liian lyhyt? Riittääkö onnistumiseksi, jos harrastustoimintaan osallistuu sellaisten vanhempien lapsia, jotka muutenkin tekevät jo pitkää työpäivää ( ja joiden huono omatunto kevenee)? Onko hanke sitä onnistuneempi, mitä useampi lapsi lopettaa iltaharrastukset (tätä esitetään yhdeksi hyödyksi)? Onko hanke onnistunut vasta, kun perheet todella viettävät enemmän ilta-aikaa yhdessä ja vanhempien kiire kevenee? Kaikkien osallistujien tulisi tietää, mitkä ovat todelliset tavoitteet ja mitkä tavoitteista ovat vain retorisia (itse en esim. usko siihen, että koulujen harrastustoiminnalla voitaisiin korvata jääkiekkojoukkueen harjoituksia, ja näin tavoite lisätä perheen yhteistä ilta-aikaa on riskialtis onnistumisen kriteeri).

NEUVO (2) Toiseksi on pohdittava kriittisesti, mikä koulupäivän eheyttämisen PERUSRATKAISU valitaan. Periaatteessa minusta ratkaisuja on kolme. (A) Lisätään vapaaehtoinen harrastustoiminta koulutuntien perään. Tällöin haasteena on se, kuinka koulupäivät saadaan päättymään riittävän yhtä aikaa, jotta eri luokkien oppilaat voivat osallistua niihin. Jos tässä ei onnistuta ja iltapäiväkerhot alkavat esim. klo 15, on ratkaistava, missä ja kenen vastuulla oppilaat, joiden päivä päättyy aikaisemmin, odottavat kerhotuntien alkua. (B) Lisätään vapaaehtoinen harrastustoiminta koulutuntien eteen aamukerhoiksi. Tällöin koulu alkaisi niillä, jotka eivät osallistu vapaaehtoiseen toimintaan, esim. klo 10. Kaikkien koulupäivä siirtyisi iltapäivää kohti, millä olisi monia vaikutuksia. Pienten oppilaiden jo vakiintunut aamu- ja iltapäivähoito jakautuisi kaksiosaiseksi ( aamu+ iltapäivä). Malli vastaisi myös paineisiin sopeuttaa koulun alkamisaika muuttuneeseen päivärytmiin, jossa perheet menevät yhä myöhemmin nukkumaan. Tässä mallissa kerhon vetäjinä voitaisiin käyttää opettajia, joilla olisi siihen kiinnostusta. Osa opettajista aloittaa työpäivänsä mielellään mahdollisimman aikaisin. Aamuvapaiden hyödyntämiseen kannattaa paneutua, jotta tämä opettajaryhmä ei karkaisi kokeilukoulusta. Aamutunteihin voidaan hyödyntää YT-aikaa, ja esim. mahdollisesti tukiopetusta- mutta se tulisi ajoittaa niihin aamuihin, jolloin oppilas ei osallistu aamukerhoo. (C) Harrastustoiminta sijoitetaan keskelle päivää. Tämä oli hankkeen aluperäinen idea, jotta päivän raskautta voidaan huokoistaa. Tässä ratkaisussa haasteena on, kenen vastuulla oppilaat tuon pitkän tauon ovat. Kerhonvetäjien? Mitä ne lapset tekevät, jotka eivät osallistu harrastustunteihin. Ovatko he sittenkin yksin ja keskenään? Valvontavastuuta voidaan siirtää opettajille, mutta jotta virkavastuu syntyisi, tämä edellyttää, että valvonta on palkallista työaikaa. Ja kannattaako lisärahoitus suunnata valvontaan?

NEUVO (3) Eheytetyn koulupäivän tarkoitus on lyhentää aikaa, jonka lapset viettävät YKSIN KESKENÄÄN ja ovat alttiina huonoille vaikutuksille. Tästä näkökulmasta on ensisijaisen tärkeää ratkaista, kuinka vapaaehtoiseen toimintaan saataisiin osallistumaan ne lapset, jotka ovat suurimmassa syrjäytymisvaarassa. Mukava- hankkeessa tässä ei onnistuttu. Tämä edellyttää, että harrastustoiminta vastaa tämän ryhmän tarpeita (esim. hip-hop-tanssi? Ohjattu skeittailu? ).

NEUVO (4) Koska koulupäivän eheyttäminen tapahtuisi pääsääntöisesti muiden kuin opettajien vetämien kerhotuntien avulla (näin esitystä luen), haasteeksi muodostuu taitavien ja lapsia innostavien vetäjien löytäminen. Kauman ja Lauslahden esityksessä vetäjät saataisiin poikkihallinnollisen yhteistyön avulla. Hyvä idea. Itse ehdottaisin, että kokeilussa hyödynnettäisiin myös kokeilukoulun opettajia. Heissä on upean paljon osaamista ja myös intoa kerhojen vetämiseen.

NEUVO(5) Varsinkin kunnianhimoisesti omaan harrastukseensa ( esim. joukkueurheilu tai soitinopetus) suhtautuvien lasten osalta on vaativa tehtävä löytää koulukerhoihin riittävän ammattitaitoisia vetäjiä. Minusta kannatta huolellisesti harkita, pyritäänko tähän todella. Paremminkin tavoitteena voisi olla ulottaa vakavat harrastukset (esim. soitinopetus) myös sellaisten lasten pariin, joilla olisi intoa, mutta joiden vanhemmat eivät jostain syystä vie lastaan harrastukseen.

NEUVO (6) Tärkeää on perehtyä koulupäivän eheyttämisen kustannusvaikutuksiin. Oppilaita kiinnostavan harrastustoiminnan lisääminen kouluun vaatii palkkarahaa, tiloja, välineitä, lisäjärjestelyjä kuljetuksiin, korvauksia toiminnan koordinoinnista aiheutuvasta työstä jne. Kokeilukoulun henkilökunta tarvitsee koulutusta hankkeeseen, jotta Mukavassa saadut hyvät käytänteet (esim. vanhempien ja lapsen kanssa laadittu VAPSU-suunnitelma) eivät unohtuisi. MUKAVA-kokeilussa ylimääräistä rahaa tarvittiin 1 261 800 euroa kolmen vuoden ajan. Kun kouluja oli seitsemän, yhden vuoden kustannukset/koulu olivat 60 086 euroa. Summa on suuri. Kuinka paljon kokeiluun ollaan Espoossa valmiita sijoittamaan? Entä jatkossa, jos kokeilu onnistuu? Mistä rahat kokeiluun (ja myöhemmin) otettaisiin? Löytyisikö tähän ylimääräistä rahaa (kuten aikanaan TVT-hankkeeseen)? Hanketta ei voida mielestäni rahoittaa leikkaamalla varat opetukseen tarkoitetuista määrärahoista. Onko tarkoitus, että vanhemmat maksavat lastensa harrastustoiminnasta jonkin osan? Jos rahoitusasiat saadaan uskottavaan kuntoon, en epäile, etteikö vapaaehtoista kokeilukoulua löydy.

NEUVO (7) Opettajien työkuvan ja työehtojen kannalta yksinkertaisin malli on se, jossa harrastustoiminta sijoitetaan iltapäivään. Jos kuitenkin päädytään muihin malleihin, on tärkeää kunnioittaa myös opettajien toiveita. Jossain esitetty ajatus, että koulupäivän keskelle sijoitettaisiin opettajille palkaton iltapäivätuntien odotteluaika (1-2 tuntia) johtaa varmasti yhteenottoon ammattijärjestön kanssa. Keskelle päivää voidaan sijoittaa palkallinen tauko kokoamalla se pitämättä jätettävistä välitunneista.

NEUVO (8) Rahoitukseen saattaa liittyä myös pieni juridinen ongelma, joka kuitenkin kannattaa selvittää. Kuuluisassa Etelä-Suomen Lääninhallituksen päätöksessä oli (niin muistan) kohta, jossa pidettiin laittomana sitä, että yhden oppilaan retkikulut maksetaan koulun rahoista ja muut maksavat itse. Uhkaako samanlainen tuomio Espoosta, jos kaikki eivät osallistu kunnan varoin rahoitettavaan toimintaan?

NEUVO (9) Ja lopulta, kun edellä esitettyihin haasteisiin on löydetty vastaus, on uskallettava vertailla hahmottuvaa mallia kaikkein yksinkertaisimpaan vaihtoehtoon. Varsinkin alaluokilla espoolaislasten koulupäivät ovat lyhyitä, ihan kuten Kauma ja Lauslahti kirjoittavat. Uuteen opetussuunnitelmaan siirryttäessä 2004 päivä lyheni entisestään, koska oppilaiden viikkotuntimäärää leikattiin monissa espoolaiskouluissa. Eheytetyn koulupäivän mallia kannattaisi vielä ennen kokeilun käynnistämistä verrata ratkaisuun, jossa oppilaiden koulupäivää pidennetäisiin lisäämällä espoolaiskoululaisten perusopetuksen viikkotuntimäärää. Yhden vuosiviikkotunnin hinta/luokka kohtaan olisi noin 1000 euroa. Mukava-hankkeessa yhden vuoden SITRALTA saatu tuki/koulu oli 60 086 euroa. Se vastaa karkeasti 60 vuosiviikkotunnin hintaa ja esim. Auroran koulun osalta 10 %:n kasvua tuntikehykseen. Jokainen koulumme luokka saisi tuolla rahalla karkeasti yhden tunnin lisää opetusta joka päivä. Liikkumavara voitaisiin suunnata juuri harrastustyyppisiin taito- ja taideaineisiin. Kun ne sijoittuisivat keskelle oppilaiden koulupäivää, muutoin raskas koulupäivä huokoistuisi näinkin. Mikäli kaikkien lasten koulupäivän pakkopidentäminen ei tunnu houkuttelevalta, voitaisiin vastaava ylimääräinen summa suunnata esim. iltapäivisin pidettäviin kerhotunteihin. Mukava-hankkeen mukaisin resurssien Aurorassa pystyttäisin yhdeksänkertaistamaan koulun kerhotoiminta nykyisestä! Mutta ehkä tämä ratkaisu on liian yksinkertainen 🙂 Vai olisiko, hyvät Kauma ja Lauslahti?

Juttu lähetetty myös LänsiVäylän sähköiselle keskustelupalstalle.

Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s