Viisi polvea kansanopettajia: IV polvi

Neljännen lomapäivän kasvatushistoriallisen harrastusosuuden saa täyttää blogiin kirjautuva kuvaus neljännestä kansanopettajasukupolvesta (1950-1979, ja jälleen rajoja lienee mielekästä siirreella hieman vuosiin 1945- 1977, jolloin ne kattavat sotien jälkeiset vuodet ja ulottuvat siihen, että koko Suomi on siirtynyt peruskouluun). Tästä sukupolvesta minulla on ihan omia kokemuksia. Kyseessä on opettajapolvi, johon kuuluivat minua opettaneet Martta Marttila Vallilan kansakoulussa (1961-63) ja Eero Suonperä Kallion kansakoulussa ( 1963-1965).

ENSIN TIIVIS KERTAUS. Neljäs opettajapolvi sai siis perinnöksi opetusmallin, jossa oli periaatteessa merkityksellistettynä jo kaikki opetusta koskevat perusideat. Oli loppuunsa saakka hiottu frontaaliopetuksen malli. Oli runsas valikoima oppilaslähtöisiä praktisia työtapoja. Ja tälle opetukselle oli perusvälineistö ja puitetekijät. Hyvästä opetuksesta vallitsi varsin selkeä käsitys, ja tarkastajat pitivät huolta, että opettajat niin myös opettivat.

NELJÄS opettajasukupolvi eli sodasta toipumisen ja hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa.
1940-luvun loppu oli kaikille vaikeaa aikaa. Poliittisesti oli ” käännettävä takkia”. Saksan sijasta kaveriksi oli otettava Neuvostoliitto. Neuvostoliitto oli hyväksyttävä YYA-kumppaniksi vaikka hampaat irvessä. Mutta maata rakennettiin, ja tulosta syntyi. 1950- luku oli jälleenrakentamisen ja ripeän kasvun aikaa. Sotakorvaukset maksettiin, ja teollisuutemme kehittyi. Tekniikka kehittyi huimasti. Suomi teollistui ja kaupungistui. Tämä johti suureen maan sisäiseen muuttoon. Maalla pantiin pellot pakettiin, ja maaseutu alkoi tyhjentyä. Suomi muutti lähiöihin. Muutto ulottui myös maan rajojen ulkopuolelle. Suuri joukko suomalaisia painui Ruotsiin Volvon tehtaille töihin. Maa kuitenkin vaurastui ja sillä oli varaa rakentua pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Poliittisesti Suomi eli tukevasti Paasikiven-Kekkosen linjalla, johon kuului ”suomettuminen”. Vasemmisto oli meillä vahva ja se näkyi kouluissakin mm. vahvana teinitoimintana ja kouludemokratialiikkeenä 1970-luvulla.

Aikakauteen kuului nopea tekninen kehitys. Neuvostoliitto lähetti v. 1957 avaruteen Sputnikin ja pian Juri Gagarinin. Ihminen saatiin kuuhun 1969. Sydämensiirto onnistui. Mikroprosessori keskitään. Tv yleistyi.
Rautaesirippu jakoi Euroopan kahtia. Maailma tasapainoili kahden vallasta taistelleen suurvallan välillä. Nuorisokulttuuri ja viihde vyöryivät ihmisten arkeen.

Sodan jälkeen ymmärrettiin hyvin koulutuksen merkitys hyvinvoinnille. Kaikkien haluttiin käyvän enemmän koulua. Jo 1800-luvulla käynnistettyjä kansakoulun jatkokouluja virallistettiin. Vuonna 1957-58 säädettiin asetus, jossa 1-2vuotisia jatkopäiväkouluja alettiin kutsua kansalaiskouluksi. Toisaalta vielä 1950-luvulla haja-asutusseuduilla oli supistettuja kansakouluja, joissa pidettiin alakansakoulua 12 viikkoa ja yläkansakoulua 18 viikkoa. Ja kansa halusi kouluttaa lapsensa. Yli puolet ikäluokasta pantiin oppikouluun.

OPETTAJUUS oli muuttumassa. Opettajien mallikansalaisuus väljentyi mm. kaupungistumisen myötä. Samalla opettajien yhteisölliset velvoitteet kevenivät (mutta samalla myös asema maaseudun sivistyneistöä heikkeni). Opettajat opettivat ja heidän kauttaan jaettiin myös sosiaaliapua (mm. vaatteita, silmälaseja jne.). Työnteon näkökulmasta 1971 tapahtui iso muutos, kun siirryttiin viispäiväiseen työviikkoon ja vastaavasti opettajien pitkä kesäloma lyheni.

Koulunpidon vastuulleen ottanut NELJÄS opettajapolvi oli pohjakoulutetumpaa kuin aikaisemmat polvet. Yhä useampi seminaarin kautta valmistunut oli suorittanut keskikoulun, ja väliaikaiset opettajakorkeakoulut leipoivat pika-ajassa ylioppilaista kansakoulunopettajia. Tämä sukupolvi oli kuitenkin pääosin pätevöitynyt seminaareissa tarkan silmälläpidon alaisena.

KOULUTUSPOLIITTISESTI sotien jälkeistä aikaa leimasi pitkä, pitkä keskustelu koulujärjestelmän uudistamistarpeesta mikä lopulta johti siirtymään rinnakkaiskoulujärjestelmästä yhtenäiskouluun: peruskouluun. Keskustelu yhtenäiskoulusta virisi vilkkaaksi vuonna 1959. 1960-luvulla käytiin rajua keskustelua uuden peruskoulun tarpeesta ja rakenteesta. Väittelyä kuumensivat varsin radikaalitkin kokeilut mm. Pirkkalassa. Peruskoulu tuli ja se yhdisti kansa-ja oppikoulun. Siirtyminen uuteen järjestelmään toteutetiin pohjoisesta alkaen vuosina 1972-1977. Samalla kouluaika piteni yhdeksänvuotiseksi. Peruskoulu oli osa hyvinvointivaltioprojektia. Kaikki saivat käydä ilmaista koulua . Samalla opettajien koulutuspohjaa nostettiin. Seminaarit lakkautettiin, ja koulutus siirtyi yliopistoon akateemiseksi loppututkinnoksi.

Sodan jälkeen PEDAGOGIIKASSA tapahtui irtiotto. 40-50 vuotta hallinnut Soinislainen pedagogikka vaihtui Koskenniemeläiseksi. Oikein kouluhallitus kehotti jo vuonna 1944 kansakouluja hankkimaan Koskenniemen opetusopin. Koskenniemi kokosi siinä työtavat, ja laajensi niiden kirjoa. Erityisesti häntä kiinnost isosiaalinen kasvatus, mikä tarkoitti mm. ryhmätyömetodin yleistymistä, luokan omaa tuntia ja vuonna 1967 uutta oppiainetta: kansalaistaitoa. Kirjallisuudessa sodan jälkeistä aikaa kuvataan irtautumiseksi luokkaopetuksestan. Koskenniemeläisessä opetusopissa korostettiin kaavan mukaan toimimisen sijasta sponaanisuutta ja vuorovaikutusta (ja myöhemmin didaktista ajattelua). Koskenniemen ajattelussa sovittuivat monet vanhan ja uuden koulun ideat kauniisti yhteen. Koulu-tv aloitti säännöllsien toimintansa 1962

Koskenniemen jälki näkyy myös vuoden 1950 kansakoulun opetussuunnitelmassa. Sitä pidettiin omana aikanaan Pohjolan uudenaikaisimpana opsina, jossa oli sekä yksilöllinen ( sivistysharrastus) että yhteisöllinen päämäärä. Tämän Koskenniemen opsin mukaan opetettiin peruskouluun saakka ( siis jopa 27 vuotta).

Neljäs opettajasukupolvi ehtii kuulla vielä uudesta behaviorismistakin. Uransa lopulla se oppii vahvistamaan ja sammuttamaan oppilaiden käyttäytymistä. Skinnerliläinen pedagogiikka istuu hyvin herbartilkaiseen opetusrunkoon.

PERUSKOULUUN SIIRTYMINEN oli sekä organisatorinen että pedagoginen hanke. Organisatorisesti se vietiin johdonmukaisesti läpi, vain pieni korvaavien koulujen joukko jäi "kauneustarhaksi". Peruskoulu toteutui kuitenkin riisuttuna. Siirtymistä lykättiin rahapulassa vuodella. Vuoteen 1975 ajoittui öljykriisi, joka johti siihen, että viikotunteja ja valinnaisuutta vähennettiin. Vuosina 1976 ja 1977 vielä opetusryhmiä suurennettiin. 70-luvulla pelattiin varman päälle, josta syystä ohjausjärjestelmä oli keskitetty ohjausjärjestelmä. Ohjausjärjestelmään kuuluivat myös massaVesot ja Sivat

Opettajan työn reunaehdot paranivat peruskouluun siirryttäessä. Luokkakoot pienenivät; kansakoulussa 1-2lk:lla sai olla 34 oppilasta ja muilla luokilla 40. Peruskoulussa oppilaita sai olla enintään 32.Opetusryhmät uudistuivat sekaryhmiksi. Tyttöjä ja poikia opettiin nyt yhdessä ( paitsi liikunnassa 3-luokalta ). Käsitöissä luovuttiin (paperilla) sukupuolierottelusta, kun oppilaat saivat tehdä valinnan TN/TS.

Oikeasti mitään uutta peruskoulupedagogiikkaa ei ollut, eikä opetus ainakaan muuttunut. Julkisessa puheessa tosin nostettiin esiin uusia tärkeitä asioita kuten mahdollisuutta valintoihin (jotka karsittiin) ja tukiopetukseen. Kaikille opetettiin nyt kahta vierasta kieltä. Uusi työtapoja keksittiin. Näin olivat mm. ohjattu ja ohjelmoitu opetus sekä itseneuvova opetus. Opetusta eheytettiin (POPSissa oli erillinen sisältökuvaus eheytetysti toteutettavaa alkuopetusta varten). Peruskouluun siirrytteässä markkinoitiin myös ns. Trumpin systeemiä (tiimiopetusta). Peruskoulu jatkoi opetuksen maallistumista. Aamuhartasu muuntui päivänavaukseksi. Valtionapujärjestelmä takasi oppilaille hyvät oppi- ja työkirjat.

Peruskoulun opetus perustui aluksi POPSiin; 700-sivuiseen järkäleeseen. Sitä pidettiin alansa uudenaikaisimpana. Perusteissa yksilö nousi aikaisempaa selvemmin esiin (vrt ainekset ja virikkeet omaleimaisen persoonallisuuden rakentamiselle). Oppimiskäsitys oli behavioristinen (Skinner)

ALLE on netistä poimittu aikakauden kuvia ( Matti Koskenniemi, B.F. Skinner, Kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho ja tuokiokuva tuoreen peruskoulun pihalta 1970-luvulta)

Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s