Opettajan työn rationalisoinnista

PROFESSORI Peter Englund (kuva alla) kuvaa muutama blogi sitten jo esittelemässäni esseekokoelmassaan kaikkien tunteman McDonalds-hampurilaisketjun historiaa hauskalla tavalla. (Alhaalla on myös netistä poimittu kuva maailman ensimmäisestä maccarista). Ketjun valtaisa menestys perustui pitkälti työn rationalisoinnille (jonka juuret ovat toki kauempana aina 1900-luvun alun taylorismissa). Olisikohan seuraavasta kuvauksesta mitään sovellettavissa opettajien työn keventämiseen?

Olipa siis kerran 1930-luvulla MCDONALDSINl   veljekset San Bernardinossa. Heillä oli pikaruokaravintola, jossa myytiin aluksi makkaraa. 1940-luvun lopulla pikaruokaloiden kesken käytiin kovaa kilpailua, ja veljekset totesivat, että jotain täytyisi tehdä, ettei mennä nurin. Ravintolassa oli tuohon aikaan tilattavissa25 ruokalajia, mutta 80% ansioista tuli hampurilaisista. Suurin osa kuluista oli palkkakuluja kokeista ja tarjoilijattarista. Lisäksi kuluja aiheuttivat porsliiniset astiat, joita meni rikki.

Veljekset päättivät RATIONALISOIDA. (1) He luopuivat tarjoilijoista, asiakkaat saivat tästä lähin itse jonottaa. (2) He luopuivat lasista ja porsliinista, ja ottivat käyttöön paperimukit ja lautaset. Niitä ei tarvinnut tiskata. (3) He standardisoivat ruokalistan. Pääosa ruokalajeista pyyhittiin pois; asiakas sai valita tavallisen hampurilaisen tai juustohampurilaisen välillä. Kaikissa hampurilaisissa oli täsmälleen samat lisäkkeet: ketsuppi, sinappi, sipuli ja 2 kurkunpalaa. (4) Niiden valmistamiseen ei tarvittu koulutettuja ja kovapalkkaisia kokkeja. (5) Koko työprosessi virtaviivaistettiin liukuhihnan periaatteella: Jokainen työntekijä vastasi yhdestä toimenpiteestä- eikä valmistanut hampurilaista alusta loppuun kuten ennen. Henkilökuntaa ei tarvinnut kouluttaa. Töihin saattoi tulla suoraan kadulta.

Veljesten KONSEPTI oli menestystarina. He myivät ketjun, ja jäivät nauttimaan elämästä. Mutta Maccarin menestys ei päättynyt. Tänään Mc-hampurilaisravintoloita on kuulema 30 000 ja 121 maassa. Työprosessin "teollistamisen" lisäksi rakennukset standardisoitiin. Tuolit tehtiin tarkoituksella epämukaviksi, puhelimet, levysoittimet ja flipperit kiellettiin, jotta asiakkaiden virta ravintolan lävitse lisääntyisi. Työntekijöiden toimintaa seurattiin aikatutkimuksilla. Kaikki ohjeistettiin. Ohjekirjassa on 750 sivua.

Monet meistä HUMANISTEISTA vierastavat tällaista äärimmilleen vietyä käytännön tehokkuuden tavoittelua. Mutta onko se pakko viedä äärimmilleen? Jos ja kun monilla julkisen puolen aloilla ja myös kouluissa opettajat kokevat, että työtä ei ehdi tehdä hyvin käytettävissä olevilla resursseilla, kannattaisiko mcdonaldisaatiosta ottaa ainakin "rusinat". Onko viisasta, että kaikki opettajat tekevät kaikki asiat omalla tavallaan? Kannattaisiko meidänkin etsiä toiminnat, joissa voisimme erikoistua vielä enemmän (esim. tukiopetus, kiusaamistapausten käsittely, rikkomusten selvittelyt..?). Saisimmeko näin enemmän aikaa kaikkein tärkeimpään: opetukseen?

Mainokset

Tallinnasta ja uskonnonopetuksesta

HUOMENNA 30 vuotta sitten vaimoni meni kanssani naimisiin. Pitkä taival ja paljon kestettävää minunlaiseni luonteen kanssa, johon kuuluu kaupanpäälle aimo annos työhulluutta. Niinpä oli tosi tärkeää irroittautua, ja viettää kaksi päivää Tallinnassa, ja yö hienossa Radison SAS-hotellissa. Hotelli mainostaa aamiaistaan upeaksi, eikä liioittele yhteen. Suussa suli myös Troikan grillipihvi venäläisittäin paistetuin perunoin. Alkuruuaksi suolakurkkuja hunajassa ja creme fraischessa.

PERILLÄ taas kotona, ja kommentoimaan ihan lyhyesti Teksti-TV:ssä ollutta uutista (alla), että vain 16 % suomalaista haluaisi poistaa uskonnon peruskoulun oppiaineiden listalta. Niin se varmaan on. Koululaitoksella on historiastaan paljon velkaa kirkolle. Ja noin 150 maallistuneen koulun toimintavuoden aikana uskonnon asema on jatkuvasti ohentunut, niinkuin elämässä yleensäkin. Tällä hetkellä peruskoulussa opetetaan uskontoa 11 vuosiviikkotuntia 1-9-luokkien aikana. Ainoa aine jota opetetaan sitä selkeästi vähemmän on B-kieli (6 vvt). Uskonnon kanssa samaa painoluokkaa on historia (10vvt). Vertailun vuoksi todettakoon, että äidinkieltä ja kirjallisuutta opetetaan 42 tuntia.

Jos asiaa kysytään oppilailta, USKONTO on yleensä koulun ei-pidetyin oppiaine. Mutta mitäpä tällaisia asioita lapsilta kysymään. Joku minua viisaampi kollega sanoi minulle joskus, että koulussa on kaksi oppiainetta, joihin ei saa koskea. Ne ovat ruotsi ja uskonto. Niin sekin varmaan on. Olen täsmälleen sitä mieltä, että suomalaista kulttuuria ei voida ymmärtää tuntematta kristinuskoa. Silti minusta on pakko jossain vaiheessa pysähtyä kunnolla pohtimaan, kuinka voisimme järjestää eettisen opetuksen niin, että kaikki oppilaat voisivat osallistua siihen yhdessä. Kyse on myös rahasta- ns. vieraiden uskontojen opetus pienissä ryhmissä ei voi pitkän päälle jatkua näin. Mutta ennen muuta kyse sosiaalis-eettisen kasvatuksen ongelmasta: Jo Mikael Soinisen 1900-luvun alussa haaveilema "uskontojen historia ja siveysoppi" antaisi mahdollisuuden pohtia ongelmia monikulttuurisesti.

Viides työpäivä ja hyvä lukujärjestys

VIIDES TYÖPÄIVÄ on alkanut. Eilen sain ns. lukkarin perusteet valmiiksi. Tarkoitan tällä hassulla sanalla peruspohdintoja, jotka täytyy tehdä, ennenkuin voi istua muutoin mainion KURRE-ohjelman äärelle. On ratkaistava, missä aineissa luokka jaetaan opiskelemaan pienemmissä ryhmissä. Meillä näin tehdään lähes kaikissa kielten ryhmissä, eräissä poikien liikuntaryhmissä, fysiikka-kemiassa, 5.-6.-luokkien valinnaiskursseissa ja turvallisuussyistä käsitöissä. On löydettävä opettajat kaikkiin oppiaineisiin. Eräät aineet eivät hoidu keneltä tahansa. Kokemuksesta näitä ovat kielten opetus, liikunnan opetus, käsityönopetus ja musiikki. Siksi opettajien on vaihdettava tunteja. Ja aina on löydettävä joku opettamaan sitä luokkaa, jonka oma opettaja onkin menossa toiseen luokkaan ja sovittava, minkä aineen tunnin hän raaskii antaa pois. Onneksi meillä on joustava libero Hyvärisen Juha ja varsinaisena viimeisenä reservin huru-ukkona minä, jotka voidaan heittää paikkaamaan "koloja".

On kuulkaa SYSTEEMIT muuttuneet. Vielä 90-luvun alussa lukkari tehtiin eräänlaisilla legopalikoilla. Sitten naapurikoulun rehtori sai taivutettua minut kokeilemaan KURRE-tietokoneohjelmaa, ja hyvä että taivutti. Olen opetellut hyvin simppelin tavan käyttää ohjelmaa (ts. en kytke sitä Primuksen tietokantaan). Mahdollisuus tulostaa erilaisia lukkariversioita helpottaa paljon. Ohjelma on siitäkin nokkela, että se vartioi, ettei rehtori sijoita samaa opettajaa yhtä aikaa kahteen luokkaan. Niinikään ohjelmasta näkee, milloin mikin tila esim. TN- tai liikuntasali on vapaa.

Tämän kesäinen lukkari on minun osaltani jo kahdeksastoista. Ja aina tehtävää jännittää. LUKKARINTEKO on reksille jonkinlainen taidonnäyte. Hyvä lukujärjestys luo opettajille ja oppilaille paremmat mahdollisuudet onnistua työssään. Huono lukujärjestys saatetaan kokea jopa tahalliseksi kiusanteoksi, ja joka tapauksessa se harmittaa. Mutta homma on oikeasti vaikea. Jostain päästä on aloitettava, ja hännässä on sitten aina vähemmän mahdollisuuksia – jollei pura koko pakettia.

Muistissa on pidettävä yhtä aikaa montaa asiaa. Lasten päivät eivät saa olla lakisääteisiä pidempiä. Lapsilla ei saa olla hyppytunteja (eivät opettajatkaan niistä pidä, mutta niitä ei voi aina välttää). Sitä paitsi lukkarin laatuun on monta näkökulmaa. ja valitettavasti ne ovat ristoriidassa keskenään. Lasten mielestä koulun pitäisi alkaa mahdollisimman myöhään, että he saisivat nukkua pitkään ja silti pitäisi päästä aikaisin pois. Monilla vanhemmilla on erityistoiveita aamu- ja iltapäivähoidon järjestelyjen vuoksi. Opettajilla on omat laatutoiveensa. Joku haluaa aina aloittaa varhaisin aamulla. Jollain voi olla henkilökohtaisia toiveita sekä opetettavien aineiden että tuntien sijoittumisesta viikolle. Upeaa olisi, että jokainen saisi opettaa juuri omia vahvoja lempiaineitaan. Rexin on kuitenkin pidettävä huolta, että kaikki aineet lapsille opetetaan. Tavallisten "vaikeiden" aineiden lisäksi moni opettaja olisi valmis antamaan uskonnon opetuksen pois. Palkitusjärjestelmästä johtuen (meillä on ns. vieraissa uskonnoissa ulkopuoliset, useassa koulussa opettavat opettajat) kaikki luokanopettajat opettavat meillä kuitenkin uskonnon itse. Usean koulun yhteiset opettajat ovat myös haaste. Heidän tuntinsa on sijoitettava juuri niille päiville, jolloin he koululla ovat. Pitkästä kokemuksesta ja paneutumisesta huolimatta aina minun lukkareihini on jäänyt kummallisuuksia, joita sitten ensimmäisillä kouluviikoilla on vielä oiottu. Siksi on hyvä, että koulutyö alkaa ns. luokanopetusviikolla.

MEILLÄ omat kiemuransa aiheuttaa vielä se, että olemme nyt jo kaksi lukuvuotta järjestäneet erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen keskeisimmissä oppiaineissa: äidinkielessä ja kirjallisuudessa/matematiikassa ja englannissa niin, että he saavat itselleen sopivaa opetusta lähes kokonaan omassa ryhmässä (Viime vuodesta alkaen 3-4 luokat ns. skidikarhut ja 5-6-luokat ns. sinikarhut). Tästä seuraa, että nämä aineet pidetään samaan aikaan myös kotiluokissa. Tällaiset palkitetut tunnit sitovat aika paljon lukujärjestyksen tekijää. Erityisen jännä on ollut tänä kesänä suunnitella kutosluokkien lukkaria, jossa kahden luokan opetus suunnitellaan toisiinsa kietoutuneena pakettina.

KOVIN, KOVIN VÄHÄN tukea lukujärjestyksen tekoon saa tutkimuksista. (Eikä muuten netistäkään. Google löysi vain muutaman sivun hakusanoilla "hyvä lukujärjestys" ja "hyvä työjärjestys", eikä niistä yksikään käsitellyt teemaa vakavalla mielellä). Tottakai rehtori haluaisi laatia luokkien työlle myös pedagogisesti kestävät puitteet. Näkemykset esim. siitä, pitäisikö opetusta antaa mieluummin kerralla pidempään vai paloina usean kerran viikossa, vaihtelevat. Itse uskon jo 36 vuotta sitten POPSiin kirjoitettuihin ajatuksiin hyvästä lukujärjestyksestä.

POPS-komitea oli hakenut työjärjestyksen (suomeksi lukujärjestys) laadintaan viitteitä oppimisen psykologiasta. Niinpä viikon rytmissä tulisi olla vaihtelua, ja päivittäinenkin työrytmi vaatii sitä. (Ts. päivien ei tulisi olla samanlaisia, samanpituisia ja tuntien seurata aina samassa järjestyksessä toim.huom.).

OPETUS ei ole kaikilla tunneilla yhtä tehokasta. Komitean mielestä (1) ensimmäinen tunti ei ole paras (komitea kehottaa käyttämään silloin opettajajohtoista tai yksilöllistä työskentelyä). Eikä hyvä ole ruokailutaukoa edeltäväkään tunti (meillä tunti 4). Vielä epäedullisempi on ruokailutauon jälkeinen tunti (meillä alkuopetuksessa joskus 4 ja ylipäätään 5). Liikuntaa ei saisi sijoittaa tälle tunnille. Ja kuten tiedetään päivän viimeisille tunneille tarvitaan jo väsymyksen vuoksi motivoivaa toimintaa.

Siispä HYVIÄ, TEHOKKAITA TUNTEJA ovat vain tunnit 2 ja 3 !!! Komitea kehottaa sijoittamaan keskipäivälle ryhmätyötä ja yksilöllistä työtä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Tehokkuus vaihtelee myös VIIKONPÄIVITTÄIN. (MA) Viikkoa ei ole mielekästä aloittaa raskallaa työpäivällä. (TI) Viikon toisena työpäivänä työteho on parhaimmillaan, ja siihen sopii rasittava ohjelma. (PE) Viikon lopulla tulisi siirtyä lomapäivään suhteellisen kevyttä iltapäiväohjelmaa käyttäen.

Mielenkiintoinen on komitean näkemys, että TIETOAINEIDEN tunnit tulisi sijoittaa peräkkäisiin päiviin, tukemaan toisiaan. Unohtaminen on sen mukaan nopeinta ensimmäisenä päivänä. Meillä varsinkin kieltenopetuksessa vallitsee toisenlainen käsitys.

Kuten arvata saattaa, tuollaiseen IHANNELUKUJÄRJESTYKSEEN ei oikein tällaisessa isossa koulussa ylletä. Esim. vapaaehtoisen ruotsin kielen tunnit on käytännössä sijoitettava joko ensimmäiseksi tunniksi aamuun tai viimeiseksi iltapäivään, jotta ei-ruotsinlukijoille ei tule hyppytuntia. Ymmärrettävästi nämä ajankohdat eivät ole kaikkein mukavimpia. Myös ulkoiset tekijät kuten pieni liikuntasali asettavat rajoja. Jos kieliä opetetaan pienissä ryhmissä, niinkuin hyvä on, ne eivät voi kaikki sijoittua tehokkaalle välille ti-to, eikä tehokkaille tunneille 2-3.

HYVÄ KUITENKIN, että komitea on asiaa pohtinut. Joku voisi oikeastaan pohtia asiaa uudelleen. Ehkä käsitykset ovat muuttuneet. Esim. viime lukuvuonna vilkasta keskustelua herättänyt kokopäiväkoulu edustaa uudenlaista lukujärjestysajattelua, jossa ns. harrastusaineet pitäisi keskittää pikemmin keskelle päivää kuin iltapäiviin.

Neljäs työpäivä ja kevyempi juttu

NOUSIN kyllä ihan aikaisin, seitsemän jälkeen, mutta aamu on vierähtänyt nopeasti iltapäiväksi. Olen työstänyt OPETUSNÄKEMYSTÄ, jota voisi käyttää ensi lukuvuoden keskeisen kehittämisteeman koulutyön pedagogisoimisen alustana ( ja jonka kehittelyalustana käytän näitä blogilastuja). Niinpä ihan teknisiin tehtäviin en ole vielä joutanut. Eilen sain tehtäväkortit 99 %:sti valmiiksi, ja niin pääsin hakemaan vaimon vain hieman stressaantuneena uimarannalle töistä. Lukkarinteon "perusteet" saan tänään valmiiksi. Se on tavoite.

Edellisten päivien lastut ovat olleet aika raskaita luettavia (ystäväni Hyvösen Timppa väitti kyllä lukeneensa niitä ilokseen). Siksi seuraavat lastut olkoot kevyempiä. Teemat olen valinnut Uma Jutilan keväällä minulle lainaaman teoksen (Englund, Peter. 2004. Hiljaisuuden historia. Suomentanut Timo Hämäläinen. Helsinki:WSOY) virittäminä. Englund on historiasta väitellyt ruotsalainen FT (ja nettitietojen mukaan oikein professori), ja hän kuvaa itse kirjaansa bagatelliksi: pieniksi teksteiksi. Niissä elämää tarkastellaan pienten, mutta silti merkittävien asioiden kautta. Näitä ovat mm. melu, hieromasauva, ikävystyminen, hampurilaismyymälä, härkätaistelu ja näyteikkuna. Näistä viimeisessä esiteltiin tosi pysäyttävästi tieteellinen oppiaine, " atmospherics".

Englund liittää ATMOSPHERICSin herraan nimeltä Philip Kotter. Niin kuuluisa hän on, että nimi löytyy jopa omasta väitöskirjastani. (Jos kyseessä on sama Kotter (alla kuva John P. Kotterista), niin hänellä on mielenkiintoinen oma kahdeksanvaiheinen muutosmallinsa, jonka herkkuja on mm. työntelijöiden motivointi järjestämällä kriisi). Kyseessä on yritys tieteellistää tunteilla myymistä ( vanhan tapa myydä oli myydä hinnalla ja laadulla). 1970 vaiheilla alettiin siis oikein systemaattisesti selvittää, millaisilla menetelmillä voidaan kiihottaa ostamista. Ja näiden ratkaisujen kanssa huomaa todellakin elävänsä.

Ihmisiä voidaan kiihottaa ostamaan luomalla ympäristöjä, jotka synnyttävät tunnepitoisia, ainostaan kuluttamalla tyydytettäviä tarpeita. Ympäristöön kuuluvat mainokset, kaupassa tarkoituksella ilmaan päästetty leipomon tuoksu, pyöröovet ja rullaportaat (liike kiehtoo), taustamusiikki ja osastojen sijoittaminen epäjärjestykseen.

Taustamusiikista käytetään nimitystä MUZAK. Sen keksijänä pidetään amerikkalaista eläkeläiskenraalia George Squirea, joka keksi vuonna 1928 ähettää puhelimitse musiikkia. Samoihin aikoihin huomattiin, että musiikilla oli odottamattoman hyvä vaikutus työväen tekemän työn tuottavuuteen. Atmospherics-tutkimus on
hionut muzakin käyttötapoja. Niinpä elintarvikeosastolla soi hidastempoinen, hampurilaisbaareissa nopeatempoinen ja halpoja asusteita myytäessä korkeatempoinen ( hoputtaa ostamaan liikaa tutkimatta).

Niinikään on tutkittu ihmisten liikkumista tilassa. On saatu selville, että ihmiset liikkuvat leveällä käytävällä hitaammin. Niinpä niille sijoitetaan kalliimmat tavarat. Ihmiset kääntyvät jostain syystä oikealle saavuttuaan liikeeseen, niinpä tärkeät tavarat sijoitetaan oikealle. Tilankäytön suhteen kaikken kiinnostavin minusta oli ns." GRUENIN VAIHDOS " , jolla tarkoitetaan sitä, että yhtä tavararaa ostava asiakas muuttuu keskittymättömäksi impulssiostajaksi. Jotta vaihdos saataisiin aikaan, tehdään ulospääsy liikkeestä tietosesti vaikeaksi ja sijoitetaan eri osastot tarkoituksella loogisesti epäselvästi.

Kolmas työpäivä ja POPS I ja II-ylistystä

EILEN OLI jumalaisen kaunis päivä, ja siirsinkin työt keittiön pöydälle. Jatkoin tehtäväkorttien päivittämistä kansion pohjalta, ja sain 50% käytyä läpi. Muisti palaa:-) Illalla kävin vielä konttorilla purkamassa sähköpostista SPAMeja (miten niitä pääseekin niin valtavasti hallinnon verkkoon). Ripa oli bändeineen treenaamassa launantaista Fiskarsin etnokeikkaa varten.

Lupasin 13.7 blogissa palata vielä peruskoulun ensimmäiseen opetussuunnitelmaan POPSIIN, jonka mukaan minunkin aivoni on rakennettu. Kertaan aluksi, mitä POPSista olen jo aikaisemmin kirjoittanut.

Kyseessä on siis 700-sivuinen KLASSIKKO, jota pidettiin omana aikanaan alansa uudenaikaisimpana. Komitea oli monessa aikaansa edellä. Ennen muuta ensimmäinen osa on vaikuttava. (1) Opsin tekstissä korostui oppilas yksilönä ja koko persoonallisuuden arvostus. Peruskoulun kokoava kasvatuspäämäärä oli “antaa aineksia ja virikkeitä omaleimaisen koko persoonallisuuden (tasapainoiselle) kehittymiselle”. En tunnista tekstiä behavioristiseksi, päinvastoin hyvin humanistiseksi. (2) Opetussuunnitelmaa laatinut komitea halusi suunnitella opetusta laajasti. Syntyi opetussuunnitelmakäsite, että "ops on ennalta laadittu kokonaissuunnitelma kaikista niistä toimenpiteistä, joilla pyritään toteuttamaan koululle asetettuja tavoitteita". POPS oli tässä mielessä totaalisuunnitelma. Siinä pohdittiin kaikki, paitsi perinteiset opetukseen liittyvät asiat myös välitunnit, koulurakennukset, pihat, lukujärjestykset… (3)Toisin kuin myöhemmät peruskoulun opsit , POPS argumentoi – perusteli- ehdotuksena didaktisesti. Mainioita esimerkki komitean pohdinnoista on esim. ehdotus siitä, että tukiopetus keskitettäisiin kouluvuoden strategisiin kohtiin ja että sitä täydennettäisiin tehostetulla kotona opiskelulla.

POPS oli siis (1) LAPSILÄHTÖINEN (2) TOTAALINEN ja (3) DIDAKTISESTI ARGUMENTOIVA. POPS halusi (minusta) osoittaa, kuinka monin tavoin koulussa voidaan vaikuttaa siihen, että lapsi saa hänelle arvokkaita kokemuksia, jotka auttavat hänen kehitystään. Komitea näyttää olleen hyvin nöyrä toisaalta lapsen ja toisaalta oppimisen mysteerin äärellä. Sen sekä ihmis- että oppimiskäsitys ovat hyvin positiivisia. Lapsilähtöisyys näkyy mm. huolena koulutyön rasittavuudesta. Rasittavuutta voidaan keventää mm. tunnin ruokatauolla, virikkeellisillä välitunneilla, jotka tuovat koulupäivään "henkistä lepoa ja virkistystä" ja mm. sillä, että kotitehtävät olisivat hyvin suunniteltuja, niitä olisi kohtuullisesti – ja että ne olisivat mielellään vapaaehtoisia. Koulurakennuksiin komitea ehdottaa oppilaille omia " opiskelu-, levähdys- ja rentoutumispaikkoja", niinkuin opettajillakin on.

Tekstistä välittyy vahva usko siihen, että kosketus kulttuuriin ja toisiin ihmisiin saa aikaan oppimista. Tämä tietysti edellyttää, että oppilas paneutuu omatoimisesti oppimistehtäviin, jotka ovat kohtaamisen keskeinen muoto. Samalla komitea on hyvin tietoinen siitä, että lapsilla on erilaiset edellytykset käyttää hyväkseen oppimistilanteita. Ja tämä taas haastaa opettaja aidosti rakentamaan oppimistilanteita oppilaiden edellytysten (ja harrastusten) varaan. Lapsilähtöisyys ulottuu vaatimukseen lasten ottamisesta mukaan suunnitteluun (mm. päivänavaukset, välitunnit, ongelmat, joihin keskitytään; lyhyehkön ajanjakson oppiaines- ja menettelytapavalinnat). Kasvatuksen päämäärän määrittelyyn pienet lapset ovat kuitenkin liian pieniä.

Nyt nostain neljänneksi POPSIn piirteeksi (4) AMMATILLISUUDEN. POPS asettaa opettajalle melkoiset vaatimukset- mutta se myös luottaa opettajiin. "Opettajan tehtävä on kokonaisuuden luominen opetussuunnitelmassa erikseen selostetuista opetustyön puolista". Yhtäältä opettajan oletetaan toimivan hyvin rationaalisti. Hänen tulee analysoida päätavoitteet osatavoitteiksi ja "analysoida tavoitteet ja valita niitä parhaiten palvelevat opetustilanteet ja järjestelyt." ; " Opettajalla jää päävastuu näiden tavoitteiden mukauttamisesta kulloisiakin olosuhteita vastaaviksi ja hänen opetettavinaan olevien oppilaiden edellytysten mukaan ja juuri heille sopivien välitavoitesarjojen muodostamisesta."

Opettajan on siis tutustuttava oppilaisiinsa, ja oltava paitsi rationaalinen, toisaalta hyvin joustava ja oppilasjoukkoa ja tilanteita luotaava. Opettaja käyttää kaikkia keinoja, joilla opetus saadaan vastaamaan oppilaiden erilaisuutta. Hän eriyttää…. mukauttaa.. … käyttää erilaisia työtapoja… laatii vaikeusasteeltaan erilaisia, vaihtoehtoisia ja vapaaehtoisia tehtäviä…ja antaa lisätehtäviä edistyneemmille. Ihanneopettajalla tuntuu olevan aktiivikäytössään koko ajan laaja, erilaisten oppimismistilanteiden kirjo. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni kokee onnistumisen elämyksiä.

Ammatillisuus kietoutuu lapsilähtöisyyteen. Komitea kirjoittaa: ” Lähtökohdaksi ei riitä, että oppilailla on hyvät mahdollisuudet saada opetusta ja päästä opiskelemaan. Tulee pitää huolta myös sittä, että he työskentelevät mielellään." On tärkeää pitää yllä "iloista koulunkäyntivireyttä". Opettamiseen kuuluu siis myös motivointi. Oppimistehtävien pitää olla mielekkäitä. Tiedon uuttaa ja ajankohtaista. Opettajlla on " vastuu jokaisen oppilaan oppimiskokemussarjoista". Komitea sivuaa myös vaikeaa asiaa: siltä voidaanko oppilailta vaatia hyvinä tapoina sellaista , mitä "ylempiarvoiset eivät tee vastavuoroisesti alempiarvoisille".

Sama ammatillisuuden vaatimus koskee myös KOULUA jo totaalin opetussuunnitelmamääritelmän pohjalta. Koulun pitäisi pohtia, millaisena jokainen yksittäinen oppilas koulun kaikkine vaikutuksineen kokee.

Minua kiinnosti myös kieli, jolla OPETUKSESTA popsissa puhuttiin. Kokosin opsin perusteista että oppiaineiden opetussuunnitelmista ilmaisuja, joilla määriteltiin, mitä koulussa ja opetuksessa pitää tapahtua. Koulun tulisi/olisi (interventiot ryhmitelty vahvemmasta heikompaan vaikutukseen) – opetettava… elämään/hallintaa (taito) – kehittää asenteita (asenne) – painottaa…suoritusvalmiuksia (taito) – valmentaa omaksumaan (tieto) – ohjata… näkemään/hallintaan (tieto) – pystyttävä havaitsemaan… poikkeavuus – vaalia ja ohjata (arvo) – antaa … tietoa/tilaisuuksia (tieto) – tarjota virikkeitä … kehittymiselle …ja herkistymiselle (tunteet) – pyrittävä järjestämään … tilanteita niin… – saattaa kosketuksiin (tieto) – luoda edellytyksiä… kehittymiselle. – tarjota mahdollisuuksia – virittää… tunteita (tunteet) – lieventää jännistystä. (tunteet)

Vastaavasti opetuksessa/opetuksen/kasvatuksen tulisi…(vanhvemmasta heikkoon) – harjaannuttaa (BG) (taito) – totuttaa (BG) (KÄ) (KONEK)(PIKAK) (taito) – saada oppilaat tekemään (KONEK) (taito) – saada aikaan harjoittelun avulla (PIKAK) (taito) – kasvattaa oppilaita (US).. (UO) (asenteet) – opettaa mm. (KONEK)(PIKAK) (taito) – selvittää (KIRJANP) (tieto) – kehittää ajattelua (KIRJANP)… nopeutta (KONEK) (tieto, taito) – antaa opetusta (KOT) – antaa valistusta (KAUP) (tieto) – antaa tietoja (KIRJANP) (tieto) – antaa pohjatietoa (KAUP) (tieto) – perehdyttää (HI) (US)(SIV)(MU)(MAAT) suoritukseen (KIRJANP)/(KONEK) – pitää yllä (LI) (taito) – tehdä oppilaille selväksi (BG) (tieto) – antaa selvä kuva (BG)/antaa kuva (US)/antaa kokonaisukuva (UO) (tieto) – opettaa taitoja ja tekniikoita/lukemaan (ÄI) (taito) – jakaa … tietoa (KT)/antaa tietoa (SIV)/antaa tietoja ja taitoja (KAUP) (tieto, taito) – tutustuttaa oppilaat (FK) (BG) (HI) (tieto) – antaa valmiuksia (KÄ) (taito) – ohjata … (MU) (taito) – ohjata sopeutumaan (KOT) (asenne) – ohjata lukemaan (PIKAK) (taito) – ohjata omaksumaan (MA)/ymmärtämään (BG)(SIV)(MMAT) – ohjata arvostamaan (SIV) (asenne) – ohjata tekemään (BG) (taito) – antaa elämyksiä (kieli) (tunne) – totuttaa (MU).. ymmärtämään… (Kieli) (tieto) – luoda perusta (kieli)/luo pohjaa (KÄ) (tieto, taito) – harjoittaa.. (kieli) (taito) – tutustuttaa (UO)(MU) – osoittaa(BG) (tieto) – osoittaa arvo/ilmiöt ongelmia (YPI) (asenne) – kehittää asenteita (kieli)/ilmaisua (YPI)/henkisiä ominaisuuksia (FK) – kehittää… tapoja (KAUP) (asenne) – kehittää suhtautumista (YHT)/kykyä (KU) (asenne) – kiinnittää huomiota (tieto) – edistää (SIV) (asenne) – osoittaa eriytyistä opetusta… – syventää tietoa (MAAT) (tieto) – ohjata tuntemaan (BG) (tieto) – ohjata tarkastelemaan (BG)/opastaa tarkastelemaan (YHT) (tieto) – ohjata valmentavasti (YPI) – ohjata ymmärtämään/aktiiviseksi/ilmaisemaan (ÄI) – ohjata saamaan yleiskuva (KAUP) (tieto) – tulisi johdattaa/opettaa ymmärtämään (tieto) – pyrittävä selvittämään (tieto) – osoittaa – korostaa/tähdentää ( ei tule korostaa, tulee välttää) (tieto) – tarkastella (tieto) – ohjata omaksumaan (UO) (asenne) – ohjata tekemään havaintoja (YPI) (taito) – analysoida (SIV) – voidaan pyrkiä antamaan tietoa. (tieto) – saattaa ymmärtämään (HI) ja käyttämään (tieto) – herättää asennoituminen (KOT) (asenne) – ohjata arvostamaan (KOT) (asenne) – ohjata harrastamaan (MU) (asenne) – edistää kehittymistä (SIV) – antaa virikkeitä (ÄI)(LI) (tieto) – antaa aineksia (HI) (tieto) – tuottaa iloa ja virkistystä (LI) (asenne) – rikastuttaa … tuntemusta (ÄI) (asenne) – antaa mahdollisuuksia (LI).. (KÄ) – tarjoaa mahdollisuus… yleiskuvaan (MMAT) (tieto) – tarjota mahdollisuuksia (MU) (taito) – edistää (LI) (asenne) – rakentaa… motivaatiota (asenne) – vahvistaa luottamusta (asenne) – virittää iloa ja kiintymystä (tilanne) (asenne) – herättää harrastusta (myös FK) ja mielenkiintoa (ÄI) ja kiinnostusta (BG) (asenne) – herättää kiintymystä (BG) (asenne) – auttaa hyväksymään (KT) (asenne) – auttaa sopeutumaan (YPI) (asenne) – luoda valoisaa mieltä ja maailmankatsomusta (UO) (asenne) – auttaa orientoitumaan (KT) (asenne) – pyrkiä… (US) – kohdella oppilaita (UO) – vedota oppilaisiin (KOT).(asenne)

ELI MITÄ NOISTA ilmauksista ja opisn teksistä laajemmin välittyy? Mm. se, mihin opettajaa tarvitaan. Opettajalla on " päävastuu opetuksen mielekkäästä etenemisestä". Opetus etenee " opetustilanteiden/ oppimistilanteiden sarjana, joissa oppilaat saavat KOKEMUKSIA (aineksia ja virikkeitä)". He eivät siis ole passiivisia vastaanottajia, kohteita, eivätkä katsojia vaan aktiivisia rinnantoimijoita, jotka myös tekevät aloitteita. Opettaja ikäänkuin kuljettaa oppilaitaan huolellisesti harkittua polkua pitkin toimintapisteestä toiseen (ja pitää heidät oikealla polulla). Toimintapiste on oppimistilanne, ja siihen kuuluu kiinnostavia ja oppilaille merkittäviä OPPIMISTEHTÄVIÄ. Polun toimintapisteissä edetään samaan tahtiin, yhdessä, aika ajoin ryhmissä ja aika ajoin jokainen saa mennä omaa tahtiaan ja tutkia tehtäviä omalla tavallaan. Oppiminen perustuu tehtäviin mutta myös kaikkeen muuhun, mitä polulla oltaessa koetaan ( ja josta osa on yllättävää elämää). Kaikki halutaan pitää mukana samalla polulla. Jollei oppilas ”pysy mukana”, hänelle voidaan antaa lisäopetusta.

Näytteistä voi myös lukea sen, millaisiksi ymmärrämme koulun ja opettajan vaikutusmahdollisuudet oppimiseen.

Kun tavoitteet ovat tiedollisia, opetuksessa OPETETAAN ymmärtämään- ANNETAAN tietoa/tilaisuuksia/virikkeitä/aineksia/mahdollisuuksia-JAETAAN – TEHDÄÄN OPPILAILLE SELVÄKSI– KEHITETÄÄN ajattelua- SYVENNETÄÄN- VALMENNETAAN omaksumaan- KOROSTETAAN – JOHDATETAAN- OHJATAAN näkemään/ hallitsemaan/ omaksumaan/ tuntemaan/ tarkastelemaan/ ymmärtämään/ saamaan yleiskuva- < strong>OSOITETAAN- KIINNITETÄÄN HUOMIOTA-TUTUSTUTETAAN- SAATETAAN ymmärtämään/kosketuksiin- TARKASTELLAAN.

Kun tavoitteet ovat taidollisia , opetuksessa OPETETAAN tekniikoita- ANNETAAN opetusta/taitoja/valmiuksia/mahdollisuuksia- TOTUTETAAN- PAINOTETAAN- HARJAANNUTETAAN-HARJOITETAAN-PERHEDYTETÄÄN– KEHITETÄÄN- SAADAAN tekemään/aikaan- TARJOTAAN mahdollisuuksia- TUTUSTUTETAAN.

Kun tavoitteet ovat affektiivisia, opetuksessa KASVATETAAN oppilaita- ANNETAAN elämyksiä- LUODAAN valoisaa mieltä ja maailmankatsomusta/edellytyksiä… kehittymiselle- RAKENNETAAN motivaatiota- TUOTETAAN iloa ja virkistystä-OSOITETAAN arvo- KEHITETÄÄN asenteita/henkisiä ominaisuuksia/tapoja/suhtautumista- EDISTETÄÄN kehittymistä- OHJATAAN sopeutumaan / arvostamaan/omaksumaan//harrastamaan- VAALITAAN- VAHVISTETAAN luottamusta- TARJOTAAN virikkeitä … kehittymiselle …ja herkistymiselle- VIRITETÄÄN tunteita/ iloa ja kiintymystä- HERÄTETÄÄN asennoituminen/harrastus/kiinnostusta/kiintymystä- RIKASTUTETAAN tuntemusta- LIEVENNETÄÄN jännistystä- < strong>AUTETAAN hyväksymään (/ sopeutumaan/ orientoitumaan- PYRITÄÄNKOHDELLAAN oppilaita – VEDOTAAN oppilaisiin.

SUMMA SUMMARUM. Opetus on opettamista, antamista, kehittämistä, ohjaamista, tutustuttamista. Tietojen opetus on erityisesti jakamista, selväksi tekemistä, korostamista, syventämistä, huomion kiinnittämistä, saattamista ymmärtämään. Taitojen opetus on erityisesti totuttamista, harjoittamista, harjaannuttamista, tekemään saamista ja mahdollisuuksien tarjoamista. Asenteiden opetus on kasvattamista, luomista, rakentamista, tuottamista, osoittamista, vaalimista, vahvistamista, virittämistä, herättämistä,rikastuttamista, lieventämistä, auttamista, pyrkimistä, kohtelemista ja vetoamista.

Kaikkiaan suuri osa ohjauksen voimakkuutta kuvaavista ilmaisuista on linjassa valitun koulun päätehtävän kanssa (antaa aineksia ja virikkeitä). Voimme koulussa lähinnä ohjata, auttaa ja tukea lapsen kehitystä osoittamalla, mikä on todella tärkeä; Voimme kiinnittää huomiota, herätellä, vaalia, rikastaa, vahvistaa, tarjota mahdollisuuksia ja saattaa kosketuksiin. Me opettajat emme voi oppia oppilaan puolesta, eikä lapsen oppiminen tehostu sillä, että me entistä terhakkaammin "opetamme".

Kuinkas vanha kansa saman ilmaisikaan "Hevosen voi viedä joelle, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan."

Toinen työpäivä ja Parviälyn käsite

RAKAS PÄIVÄKIRJA. Kuten hyvin tiedät, olen tavattoman viehättynyt pohtimaan käsitemaailmaan kuuluvia asioita. Sanat ja niiden merkitykset kiinnostavat. Tänään opin ihan uuden käsitteen, tai tarkasti ottaen käsite jonka intuitiivisesti tunnistin, sai hauskan nimen. Puhun nyt parviälystä. Käsite löyty aamuhesarista ( Hintikka, Kari A. 2006. Tietoverkossa muhii joukkojen äly. Ihmiset ratkovat verkossa rikoksia, alkulukuja ja perustivatkuvatoimiston. Helsingin Sanomat 25.7.-06). ’

HINTIKKA kuvailee jutussaan tämän päivän internettiä, ja kertoo kuinka sen mahdollisuuksia on hyödynnetty. Verkossa voidaan ratkoa ongelmia- jopa rikoksia- ja rakentaa tietoa ( Wikipedia). Siellä voidaan tehdä yhdessä elokuvia ja jopa tiedettä. HIntikka ei muista kertoa, miten tärkeä verkko oli esim. tsunamionnettomuuden aikaan.

Mutta kaikkein hauskin kohta juttua oli tuo PARVIÄLYN käsite. Sitä käytetään, kun mitä tahansa yritetään ratkoa yhdessä. Synonyyminä on kollektiivinen äly, ja sen kaikille tuttuna "aihiona" TV:n tietokilpailusta tuttu idea ”kilauttaa kaverille”. Tarkasti ottaen parviäly-sana liittyy hyönteisten maailmaan, ja ei ehkä ole ihan korrekti. Tutkija James Surowiecki (teos: ”The wisdom of crowds”, ks. kuva alla) on esittänyt kollektiiviälylle neljä onnistumisen edellytystä:
1. näkemyksissä on oltava hajontaa
2. näkemysten on oltava riippumattomia toisistaan
3. osallistujat hyödyntävät omaa tai paikallista tietoa
4. näkemykset kootaan yhteen.

Tuntematta sanaa, olen itse muutaman kerran toiminut juuri kuvatulla tavalla- ja sellaisestakos sitä riemastuu. Olen käynnistänyt nettikeskustelupalstoilla keskusteluja pari-kolme kertaa teemoista, joista olen epäillyt omaa näkemystäni liian suppeaksi. Ensimmäinen näistä koski "koulussa menestymistä". Pyysin siinä sellaisia ihmisiä kirjoittamaan omista strategioistaan, jotka olivat menestyneet kouluissa oikein hyvin muulla lailla kuin "seuraamalla opetusta". Toinen koski koulun ja kodin yhteistyötä, Uudessa opetussuunnitelmassa edellytetään, että vanhemmat otetaan mukaan opetukseen. Pyysin ihmisiltä mielipiteitä tästä. Kolmas juttu oli kaikkein kunnianhimoisin, Viime talvena käytiin julkisuudessa keskustelua eräistä kouluista, joissa oli pantu pystyyn omin luvin "tasokursseja". Opetushallituksen ylijohtaja torui kouluja, ja muistutti, että koululla ei ole oikeutta madaltaa perusopetuksen oppimäärää ryhmämuotoisesti. Pysähdyin tuon käsitteen äärelle ja lähetin laajalle joukolle ihmisiä sähköpostikirjeen, jossa pyysin heitä määrittelemään käsitettä. En itse saanut siihen otetta. Kaikista kolmesta keskustelusta olen tehnyt yhteenvedon ja lähettänyt sen osallisille. Vai että tämä on parviälykkyttä.

JA SITTEN (TYÖ)ASIAAN. Toinen työpäivä alkamassa. Ensimmäinen meni konttorilla tehtäväkortteja tekemällä. Kun on hoidettava sata asiaa, olen ottanut tavakseni tehdä kustakin itsenäisestä asiasta kortin, johon kirjaan, kuinka asia etenee. Korteissa kuvaan asian lyhyesti, taustamateriaali löytyy sitten aakkosittain kansioista. Sain korttipinon käytyä eilen läpi, ja tänään on tarkoitus vielä päivittää kortit kansioissa olevaa tietoa vastavaaksi. Lukkarin perusteisiin päässen tänään.

HILJAISTAHAN konttorilla on. Puhelin ei soinut kertaakaan. Muutama sähköpostiviesti kollegojen kanssa. Onneksi apulaisrexi Ulla toi kahvia termarissa, niin näki edes hieman ihmisiä. No nyt töihin.

Työmaalle

AAMULLA kello soi aikaisin. Vaimon kun on lähdettävä jo kuuden jälkeen bussille ja töihin. Ensimmäinen työaamu taas edessä. Ei se kuulema kenellekään ole herkkua. Tavallisesti olen kyllä jo tässä vaiheessa ihan innokas koulutöihin, nyt olisin voinut kehitellä omaa päätäni vielä viikon verran.

Mutta ei auta. LUKKARIT on tehtävä loppuun. Koulun alkuun on kolme viikkoa, ja ainakin toistaiseksi kalenteri on mukavan väljä. Eikä rexin täydy olla kesäkeskeytyksen aikana konttorilla; hommia voi tehdä kotonakin.

KUINKAS LOMA MENI? Kuukausi sitten asettelin itselleni lomatavoitteita. " Uskaltaisinko rajoittaa liian lähellä työmaata olevaa ajattelutyötä esim. neljään tuntiin päivässä? Lopun aikaa sitä vaikka seurustelisi vaimonsa ja lastensa kanssa. Ja tekisi ihan arkisia asioita. Siivoaisi ulkovaraston. Leikkaisi nurmikon. Maalaisi talon puuosat. Pesisi auton. Myisi vanhoja kirjoja kirpputorilla. Kävisi uimarannalla. Lukisi dekkareita. JA NELJÄ TUNTIA vain. Ja jos sitä oikein kasvaisi ihmisenä, niin siihen neljään pitää saada mahtumaan myös rästissä olevat kirjoitushommat kustantajalle. KÄÄK! Jo kuristaa."

Voisin antaa itselleni arvosanan 8- . EN TEHNYT koulutöitä. Tein vain välttämättömät piipahdukset koulurakennuksessa. Enkä tehnyt kustantajalle rästissä olevia kirjoitushommia. Enkä syksyn Luokanopettaja-lehteä. Oikeiden ihmisten LOMAA vietimme viikon Saloussa (kyllä nautin lämmöstä). Ja teimme myös kolme vierailua tuttavien mökeille. Joten aikaa on saanut viettää perheen ja ystävien kanssa. Ja uimarannalla olimme useasti. Valitettavasti tavoitteeni nollata ajattelutyö, ei onnistunut. Luin hienoja kirjoja opetuksen teoriasta ja myöskin jäsensin niistä omaa ajatteluani. Onneksi on kirjasto! Mutta kyllä kovin paljon leppoisammin lukeminen sujui kuin väitöskirjan aikoihin. Kovin huonosti tein taas kotitöitä. Hyi minua. Autoa pesin. Aurinko poltti nurmikon, joten sitä ei voinutkaan leikata. Varasto on yhä siivoamatta. Asuntoyhtiön asioihin täytyy vielä paneutua heinäkuun aikana. Maalaushommia taidan onnistua siirtämää Rikulle, vanhimmalle pojallemme,

Nyt siis ylös. AAMUKAHVI ja Hesari. Ja sitten konttorille. Ensimmäinen työpäivä kannattaa organisoida kuulema lempeästi ja käyttää aikaa orientoitumiseen. Tavoitteeni on päivittää tänään tehtäväkortisto ja aloittaa 3-6-luokkien luokkarien pohjatyöt. Hyvä pohjatyö nopeuttaa sitten istumista Kurren (lukkariohjelman) äärellä. Jos nyt koneet toimivat. Ainakin eilen hallinnonverkko oli jumissa. Ja jos ilma säilyy kauniina, illansuussa vaimoa vastaan ja vaikka vielä hetkeksi rannalle.

Miksi siis murehtia. Kyllä se tästä.