Viisi polvea kansanopettajia: Yhteenvetoa

Huomenta. Ja huh. Nyt on sitten ajateltu puhki muistiinpanot viiden kansanopettajapolven vaiheista. Mitä jäi vaivasta käsiin? Löysinkö jotain oleellista? Löysinkö muuttumatonta? Mikä on noin 150 vuodessa Cygnaeuksen I sukupolvesta muuttunut ? Kuvaan karkein vedoin havaintojani peruskäsitteiden (1) opettaja, (2) oppilas, (3) oppiaines ja (4) konteksti (koulu) sekä näiden välisten suhteiden (5) opettaja-oppilas, (6) opettaja-aines, (7) oppilas-aine ja (8) opettajan suhde oppilaan ja aineksen suhteen avulla. Kussakin osiossa esitän neljä kysymystä A. Mtä vanhaa ei enää ole? B. Mikä on kokonaan uutta? C. Mitä vanhasta yhä on? D. Mitä sellaista vanhaa on, joka on muovautunut selvästi toisenlaiseksi? (E) Saatan antaa vielä hieman selityksiäkin. Aivan lopuksi kerron oman päähavaintoni.

(1) OPETTAJAT

A. Mitä vanhaa ei enää ole?
– uhrautuva kutsumus työn motivaattorina
– kaikenohittava kristillinen vakaumus, jopa lähestystehtävä
– opettajuus ainoana uramahdollisuutena naisille
– opettaja ei ole enää osa kylän eliittiä
– uhoavaa isänmaallisuutta

B. Mikä on kokonaan uutta?
– kaksoiskelpoisuus. Luokanopettaja voi olla yhtä aikaa "kansakoulun" ja ”oppikoulun opettaja”
– persoonallinen vapaus: opettaja voi paljon aikaisempaa vapaammin tuoda kouluun viihdettä jopa nuorisokulttuuria (esim. bändipojat). Pukeutumiskoodi on käytännössä vapaa.

C. Mitä vanhasta yhä on?
– koulussa on yhä opettajia. Koneet eivät ole meitä korvanneet.
– ammattikunta on edelleen naisvaltainen
– ammatinarvostus on korkea (muilla kuin palkalla mitattuna)
– hävettävän alhainen palkka
– paljo työ
– osa opettajista opettaa edelleen vailla koulutusta
– pätevistä opettajista on yhä pula
– opettajiksi hakeutuu aktiivisia ihmisiä

D. Mitä sellaista vanhaa on, joka on muovautunut selvästi toisenlaiseksi?
– koulutus on muuttunut tutkimuspohjaiseksi ja siirtynyt yliiopistoihin

(E) Selityksiä

Opettajaksi opettavien koulutustaso on jatkuvasti kasvanut. Koulutus on myös muuttunut yhä tiedepohjaisemmaksi (viimeisenä esimerkkinä taito-ja taideaineiden resurssien siirto tiedepuolelle Helsingin yliopistossa tänän keväänä). Koulutus ei ole enää tiukkaa siveellisyyden valvontaa. Koulutus ei tapahdu enää intersaanteissa. Myös opettajan tutkinnon taso on noussut. Se on nyt akateeminen loppututkinto.

Naisten asema on johdonmukaisesti tasa-arvoistunut. Papeiksi naiset pääsivät v. 1988, ja armeijaankin 1990-luvulla.

PISA-tulosten myötä suomalaisopettajien arvostus on viimeistään kohonnut huippuunsa.

Opettajan tehtäviin on aina kuulunut ylimääräisiä tehtäviä. 1800-luvulla opettajat lämmittivät ja siivosivat koulutalon. Kolmannen sukupolven opettajat osallistuivat sekä vapaaehtoisesti että velvoitettuina maanpuolustus- ja kansanhuoltotehtäviin. Neljännen sukupolven opettajat paitsi opettivat myös hoitivat uransa alkuvaiheessa monenlaisia sosiaalisia tehtäviä. Kansakoulun kautta jaettiin sosiaaliapua: ilmaiset kirjat ja kirjoitusvälineet. Lisäksi köyhien vanhempien lapsille annettiin vaatteita ja jalkineita. 1980-luvulla opettajat saivat opettaa. Opettajien avuksi palkattiin erityisopettajia, psykologeja, kuraattoreita. Kouluissa pyöri kaikenaisia henkilöitä aina erillisiin fluorauksen ohjaajiin ja iltapäiväkerhonpitäjiin. 1990-ja 2000-luvulla opettajat alkoivat tehdä aiemmin kouluhallinnolle kuuluneita tehtäviä. Kun koulujen resursseja leikattiin, luokanopettajat joutuivat vetämään selkänahastaan myös aikaisemmin kuraattorille, koulupsykologille- ja ennen muuta erityisopettajalle kuuluneita taitoja.

(2) OPPILAAT

A. Mitä vanhaa ei enää ole?
– vapaaehtoisesti koulua käyviä lapsia ei ole enää

B. Mikä on kokonaan uutta?
– oppilaaksi otetaan nyt kaikki lapset, jopa syvästi kehitysvammaiset
– oppilaaksi jo 7- vuotiaana
– kaikki säädyt käyvät samaa koulua
– pääosin samassa luokassa samanikäisiä lapsia
– mukana lapsia, jotka eivät osaa suomea

C. Mitä vanhasta yhä on?
– oppilaat ovat yhä lapsia ja nuoria (ei kaikkia ikäryhmiä sekaisin)
– oppilaina sekä tyttöjä että poikia
– luokkakoko on suurehko
– osa lapsista edelleen häijyjä ja rikki

D. Mitä sellaista vanhaa on, joka on muovautunut selvästi toisenlaiseksi?
– lasten hyvinvoinnin taso on heitellyt
– käsitys oppilaista on muuttunut; ennen ajateltiin, että lapsi on helpostikin ulkoapäin muovailtava. Nyt ehkä päinvastoin: oppilaan on itse muokattava itsensä ja ajatuksensa.
– oppilaita ei enää käytetä säännöllisenä työvoimana (siivous, lämmitys). Työvelvoite on selkeämmin kohdistettu koulutehtäviin. Työvelvoitteita on sijoitettu työharjoitteluksi.
– lasten uskonnollinen vakaumus on kirjavoitunut.

(E.) Selityksiä

Sotien aikana evakot olivat "maahanmuuttajia". 1980-luvun lopulta maahanmuutto kiihtyi niin, että 2000-luvulla monet taajamakoulut ovat todella monikultturisia. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kansakoulussa oli oppilaita oli selkeästi eri säädyistä. 1950-ja 70-luvuilla elettiin ehkä hyvin yhtenäisen kultturin aikaa. 1980-luvun lopulta alkoi maahanmuuton seurauksena jälleen kirjavoituminen.

Oppilaiden asema on muuttunut. Vuonna 1921 heille säädettiin velvollisuus oppia. Rangaista heitä on saanut aina. Oppilaiden mahdollisuudet vaikuttaa omiin opintoihinsa olivat suurimmillaan 1990-luvulla. Aina oppilaissa on ollut huonosti kohdeltuja lapsia. Lapsen arvostus on kehittynyt yhtä aikaa kahteen suuntaan. Virallisella tasolla lapsikeskeisyys on edennyt. Peruskouluopetus laajeni kehitysvammaisiin vuonna 1985. 10-luokkaa alettiin kokeilla jo 1977, ja lakiin lisäopetus tuli 1985. Lasten kurittaminen kiellettiin lailla vanhemmiltakin 1984. Säädöksissä velvoitettiin kuulemaan lapsia heitä koskevissa asioissa. Toisalta lasten hyvinvoinnin kasvu taittui 1990-luvulla, ja monet indikaattorit osoittavat, että noin 30 % lapsista voi pahoin. Suomalaislapset eivät viihdy tutkimusten mukaan koulussakaan.

(3) OPPIAINES

A. Mitä vanhaa ei enää ole?
– kristillis-siveellinen ihanne kasvatuspäämääränä on "voitettu kanta"
– uskonnolla ei ole enää keskeistä asemaa oppiaineiden joukossa.

B. Mikä on kokonaan uutta?
– eräät oppiaineet (mm. vieraat kielet)
– oppiaineille on määritelty sisällöt opsissa (1881 alkaen), määritys on tehty vuosiluokittain
– formaalit taidot ovat nousseet myös oppimisen kohteeksi (oppimaan oppiminen)
– sanallisen sisällön rinnalle yhä enemmän kuvallista.
– oppimäärän yksilöllistäminen

C. Mitä vanhasta yhä on?
– perustaidot ovat edelleen keskiössä (joskin ennen vaadittiin jo kouluun tultaessa luku- ja kirjoitustaitoa)
– monet oppiaineet (nimet vain vaihtuneet)
– erityisesti käsityö on säilynyt
– moraalikasvatus jatkuu edelleen arvokasvatuksena; sisältö on muuttunut kristillis-siveellisestä yleishumaanimmaksi
– jäsennys pää, sydän ja kädet nyt muodossa tiedot, taidot ja asenteet
– oivallus siitä, että menetelmiin sisältyy oppiainesta: 1800-luvulla menetelmissä korostui kuri, nyt esim. yrittäjyys ja yhteistyötaidot.

D. Mitä sellaista vanhaa on, joka on muovautunut selvästi toisenlaiseksi?
– tapa ilmaista oppiaines on huojunut väljän ja hyvin yksityiskohtaisen välillä.
– niinikään koulun ja opettajan osuus aineksen määrittäjänä on vaihdellut
– oppiaineksen elinkaari on lyhentynyt

(E.) Selityksiä

Uskonnon asema oppiaineiden joukossa oli erittäin keskeinen vielä 1900-luvun alussa. Tuntijakoja uusittaessa se on jatkuvasti menettänyt tunteja. 2000-luvulla uskontotunnit eivät saa enää olla hastaustilaisuuksia. Päivänavaus voi vielä olla sellainen. Luonnontieteiden asema on vastaavasti kasvanut.

(4) KONTEKSTI: KOULUN PUITTEET, TILAT jaVÄLINEET

A. Mitä vanhaa ei enää ole?
– kansakoulu ei ole enää riippumaton opetuksessan
– karsseria ei enää ole
– kouluopetus ei enää maksa (aluksi 1 mk)
– pienet 1-ja 2-opettajaiset koulut ovat käytännössä kadonneet
– Kahden tunnin taukoa ei pidetä enää keskellä päivää

B. Mikä on kokonaan uutta?
– kouluihin on tullut erilliset aineluokat; esim. liikuntasali, TN/TS-luokat
– elektroniset apuvälineet, sähköiset soittokellot, AV-laitteet, tieto- ja viestintätekniikka
– oppilaspulpetit
– monipuoliset, värikuvitetut oppikirjat
– sähkö, keskuslämmitys, ilmastointi
– kouluruokailu vuodesta 1943 alkaen
– rehtori on opettajien esimies (aikaisemmin kansakoulutarkastaja)

C. Mitä vanhasta yhä on ?
– koulu koetaan tärkeäksi yhteiskunnalliseksi instituutioksi, joka on julkisen ohjauksen alainen
– opettaja on edelleen virkamies
– liitutaulu, kuvataulut
– luokkahuone
– pitkälti lukuvuoden rytmi
– koulupäivän alkaminen aamulla varhain.
– koulupäivän pituus (tuntien määrä)
– koulu käyttää edelleen julkista valtaa suhteessa lapsiin

D. Mitä sellaista vanhaa on, joka on muovautunut selvästi toisenlaiseksi?
– kirkon ja uskonnon asema on ratkaisevasti ohentunut.
– usean osaston koulumalli elää jossain muodossa yhdysluokissa, mutta pääosin opetusryhmät ovat samaa vuosiluokkaa
– luokkahuoneen kalustus on demokratisoitunut; kateederi on poissa; opettajapöytä on pienentynyt
– opettajan lepotila on muuttunut omasta huoneesta opettajien huoneeksi.

(E.) Selityksiä

Tänään koulurakennukset on suunniteltu ja rakennettu koulurakennuksiksi. Homeongelmia on, mutta tilat ovat pääosin turvallisia ja terveellisia.

Johdonmukaisesti kansakoulun aikana on kirkon asemaa suhteessa kouluun etäännytetty. Nyt se on yksi koulun yhteistyökumppaneista. Keskeisiä yhteistoimintamuotoja ovat joulu- ja kevätjumalanpalvelus.

(5) OPETTAJAN ja OPPILAAN suhde.

A. Mitä vanhaa ei enää ole?
– aukotoriteettiin perustuvaa opettajuutta, ehdottomaan tottelemiseen perustuvaa koululaisuutta
– lapsen luonnon murskaamista suhdetta kuvaavana piirteenä

B. Mikä on kokonaan uutta?
– pedagoginen rakkaus opettajuuden pohjana
– kannustus ja innostaminen suhteen peruspiirteenä
– oppilaantuntemuksen tärkeys
– opettajan avuksi on tullut muuta henkilökuntaa

C. Mitä vanhasta yhä on?
– opettajan edellytetään olevan aikuinen
– pääosin oppilailla ei ole päätösvaltaa opetuksessa
– opettaja edelleen hyväksyy oppilaan suoritukset

D. Mitä sellaista vanhaa on, joka on muovautunut selvästi toisenlaiseksi?
– yhä yhtä opettajaa kohti on suuri joukko oppilaita, mutta joukon suuruus on karkeasti puolittunut.

(E.) Selityksiä

Ensimmäiset opettajasukupolvet rakensivat aukotoriteettia. Kurinpitotaito oli siksi kriittinen menestystekijä. Ainakin viidennen sukupolven ihanne on kuvattavissa päinvastaisella Mika Ojankankaan PIETAS-käsitteellä. Kun auktoriteetti perustui siihen, että lapsi kunnioittaa aikuista, niin pietas perustuu pedagogiseen rakkauteen, välittämiseen.

6. OPETTAJAN ja OPPIAINEKSEN SUHDE

A. Mitä vanhaa ei enää ole?
– omakohtainen kristillinen sitoutuminen jo opettajan koulutukseen pääsyn edellytyksenä

B. Mikä on kokonaan uutta?
– aineenhallinnan lisäksi opettajan on hallittava oppimaan opettamista ja opittava itsekin uutta

C. Mitä vanhasta yhä on?
– edelleen edellytetään aineenhallintaa (pätevyyteen kuuluun käydä läpi opettavat aineet)
– opettajankoulutukseen pääsyssä on etua monipuolisuudesta ja taito- ja taideaineiden harrastuksesta
– edelleen luonnollista ajatella, että opettaja on esimerkki ihmisestä, joka on sisäistänyt opettamansa asiat ja elää niinkuin opettaa (kutsumus, harrastus, innostuneisuus…)

D. Mitä sellaista vanhaa on, joka on muovautunut selvästi toisenlaiseksi?
(-?)

(E.) Selityksiä

Seminaarilaitoksessa opettajat opettelivat oppisisällöt ensikertaa ja itse. Heidän tehtävänsä oli siirtää ne elävinä oppilaiden päähän. Nyt perusosaaminen on hankittu pohjakoulutuksessa.

1900-luvun puolivälistä (ainakin Koskenniemestä alkaen) huomio siirtyi ns. materiaalisista tavoitteista ns. formaaleihin tavoitteisiin. Nykykielellä asioiden oppimisesta oppimaan oppimiseen. Myös opettajien on osattava itse oppia uusia asioita ja oppiaineita. Kaikkea ei voida opettaa koulutuksessa.

(7) OPPILAAN ja AINEKSEN SUHDE

A. Mitä vanhaa ei enää ole?
– vapaaehtoisuus oppia; oppiaines on nyt oppivelvollisuuteen liittyvää oppimäärää

B. Mikä on kokonaan uutta?
– mahdollisuus tehdä välintoja
– kouluissa myös vapaaehtoista toimintaa (kerhot)
– oppilaan oma osuus oppimisessa on selkiytynyt (aines pitää aktiivisesti työstää)
– mahdollisuus oppimäärän yksilöllistämiseen
– mahdollisuus näyttää osaamisen monin tavoin.

C. Mitä vanhasta yhä on?
– oppimäärä tulee edelleen oppilaan ulkopuolelta
– yhä oppimista ja koulunkäyntiä arvostetaan
– edelleen opiskelun ja oppimisen suhde on mystinen
– osalla lapsialla vastenmielisyys oppia opittaviksi määrätyt asiat

D. Mitä sellaista vanhaa on, joka on muovautunut selvästi toisenlaiseksi?
– oppilaan oppimisen vaikeuksia tuetaan laajalla kirjolla tukitoimia

(8) OPETTAJAN DIDAKTINEN SUHDE OPPILAAN ja AINEKSEN SUHTEESEEN.

A. Mitä vanhaa ei enää ole?
– ruumiillista kuritusta ei enää käytetä kasvatuskeinona
– lopullinen erottaminen ei ole enää käytössä
– jotkut välineet ovat kadonneet esim. rihvelitaulu ja hiekkalaatikko
– ihmisluontoa ei enää pyritä murskaamaan
– menetelmistä yhtenen samantahtinen harjoitus on pitkälti väistynyt
– kirjoja ei enää kopioda saneluun perustuen

B. Mikä on kokonaan uutta?
– opettaja keinokirjo on laajentunut hallinnasta ja opetuksesta ohjaukseen.
– suuri kirjo erilaisia työtapoja mm. omatoimiset tehtävät, ryhmätyöt ja projekti, etäopiskelu, tieto-ja viestintätekninen opiskelu
– opettajalla käytössään valtava määrä erilaista oppimateriaalia
– koululla on käytettävissään monipuolisia tuen muotoja.
– joustavuuden ja improvisoinnin merkitys opetukselle on huomattu

C. Mitä vanhasta yhä on?
– pyrkimys havainnollisuuteen
– pyrkimys lähteä liikkeelle lapselle tutusta
– kasvatuksen asema opetuksessa
– frontaaliopetus: opettajan esitys, kerronta, kysely.
– pääosin opetus edelleen omalla äidinkielellä
– koulun juhlat
– oppilastöiden esittely
– todistukset
– luokallejättäminen
– oppikirjat
– opettajalla yhä didaktista autonomiaa

D. Mitä sellaista vanhaa on, joka on muovautunut selvästi toisenlaiseksi?
– alusta asti pyritty opettamaan nimenomaan lapsia niinkuin lapsuus on kulloinkin ymmärretty.
– tunnneilla on kaava- vanha ja uusi läksy (läksynkuulustelu tosin hiipumassa)
– koulun rangaistuskeinoina on kokeiltu (ja hylätty) monenlaista. Hiipuneita keinoja ovat mm. istumajärjestysessä alentaminen, seisottaminen ja kotimuistutus. Krasseri on muuttunut jälki-istunnoksi. Varoituksia ei anneta julkisesti. Oppilaiden oikeusturvaa on parannettu.
– opetuksessa on ymmärretty sekä opettamisen että opiskelun merkitys ja niiden suhde toisiinsa. – yhä oppiminen jää mysteeriksi

MIKÄ ON SIIS PÄÄHAVAINTONI?

Miten voisin tiivistää havaitsemani? Tekstiä tuijottelemalla ( tarkemmin muuten eilen yöllä unen seassa) tein mielenkiintoisen oivalluksen, jolla kuittaan käsillä olleen viiden sukupolven aikaisen opetuksen muutoksen. Jollei lähtökohdaksi oteta ihan Cygnaueksen aikaa, vaan 1900-luvun alku, niin väitän, että tämän päivän opetusmalli on kuin opetus 100 vuotta sitten nurinperin. Herbartilaisessa opetuksessa päähenkilö oli opettaja. Konstruktivisitisessa oppilas. Herbartilaisessa opetuksessa päätoiminto oli opettaminen, jonka keskeisenä keinona oli kysymys. Konstruktivistisessa opiskelu (siis prosessina ymmärrettävä oppiminen), jonka keskeisenä keinona on vastauksen saaminen kysymyksiin. Herbatilaisessa opetuksessa opettaja purki deduktiivisesti opetettavan käsitteellisen ilmiön havainnoiksi, joista hänen johdollaan syntyi lapsen päässä uudelleen käsiteellinen kuvaus ilmiöstä. Oppilaan osuus jäi hiemanmystiseksi. Hän jotenkin vain otti vastaan. Konstruktivistisessa opetuksessa lapsi rakentaa itse induktiivisesti havainnoista käsitemaailmansa. Opettaja osuus jää hieman mystiseksi. Hän vain jotenkin antaa mahdollisuuksia oppia.

Näiden vastakohtien väliin jää aikakausi, jolloin opetus nähtiin didaktiikassa opettajan ja oppilaan interaktiona eli yhteistoimintana, jossa opettajan opettaminen ja oppilaan opiskeleminen tukivat toisiaan (näitä sanoja ei käytetty). Tämä koskenniemeläiseksi kuvattavissa oleva opetusnäkemys on minusta yhä osuvin ja viisain.

Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s