Opetuksen sekava käsitemaailma osa II

ETTÄ SITÄ ON TYHMÄ! Olen istunut kasvatustieteen jatkokoulutusseminaarreissa enemmän kuin elinkautista vastaavan vuosimäärän, enkä siltikään ole näköjään ymmärtänyt, miksi kasvatustieteen kohdalla on toistuvasti viritelty kysymystä tieteen normatiivisuudesta/deskriptiivisyydestä. Sen olen hyväksynyt, että kasvatustiede on ohjeissaan normatiivista, ts. että se pyrlkii kertomaan, millaista hyvä opetus ja kasvatus on. Mutta tänä aamuna huomasin, että jo kasvatuksen käsitteet ovat normatiivisia. Havahduin asiaan tuijotellessani tapaa, jolla opetusta määritellään.

OPETUKSEN tunnuspiirteiksi mainitaan usein tavoitteisuus, ja tavoitteisuuden kerrotaan tulevan opetussuunnitelmasta. Opetus, jolla ei ole tavoitteita, ei ole opetusta. Kuitenkin tiedetään, että opettajat eivät juuri lue opetussuunnitelma, ja tiedetään sekin, että käytännön opetustyön suunnittelu ei lähde liikkeelle tavoitteista, vaan se on yleensä jonkin asiasisällön käsittelyn järjestämistä. Mitä tällaisia pohtimaan? Mitä väliä tällä on? Se väli, että näin määritellen suuri osa siitä, mitä ilmiöitten maailmassa kutsutaan opetukseksi, ei sitä käsitteellisesti olekaan. Jos jonkin tapahtuman opetukseksi tunnustamisen ehto on, että toimintaa ohjaa opetussuunnitelman tavoite, tunnistamme vain osan ilmiöistä, jotka "oikeasti" kuuluvat saman käsitteen piiriin. Opetuksen toinen "kanonisoitu" tunnuspiirre on pyrkimys jokaisen oppilaan persoonallisuuden kehittämiseen. Jälleen arjesta tiedetään, ettei näin ole. Mm. Yrjö Yrjönsuuri on kirjoittanut jämäkästi, etteivät kaikki oppilaat opiskele koulussa eikä opettaja opeta kaikkia. Osa on tunneilla turhaa joukkoa. Kun siis kuvailemme opetusta kuvailemmekin hyvänä pitämäämme opetusta.

JÄÄN POHTIMAAN, onkohan tällainen käsitteellinen normatiivisuus viisasta? Nopeasti määritelmiä läpikäymällä huomaa, ettei normatiivisuus koske samalla lailla kaikkia kasvatustieteen käsitteitä. Siltä maistuu kuitenkin opetuksen lisäksi esim. opetussuunnitelman käsitte (ennakkosuunnitelma kaikista oppilaan kehitykseen vaikuttavista kokemuksista…). Jääkö meiltä jotain oleellista oivaltamatta, jos käsitteitä ei muodostetakaan niin, että käsitteen rakenne vastaa ilmiön rakennetta realimaalimassa?

Jos löydän aikaa, ainakin yritän kehitellä vaihtoehtoisen määritelmän opetukselle. Ja lisäksi sellaisen, joka ei olisi rajautunut vain koulussa annettavaan opetukseen. Perästä kuulunee.

Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s