Koulukiusaamisen vastainen ohjelma vai hokkuspokkus?

KOULUKIUSAAMINEN on vakava asia. Suomessa kiusataan jatkuvasti koulussa noin 5-10 % oppilaista. Luku ei ole vähentynyt 10 vuodessa. Alan guruksi nousseen Christina Salmivallin määritelmä on tärkeä tuntea: koulukiusaamisen on oltava "rääkkäämistä" jne. joka on jatkuvaa ja jossa kiusaajien ja kiusattavan väliilä on epäsuhta. Tappelu ja kinastelu tai kertalyönti ei mahdu määritelmään eikä noihin lukuihin. Luku on siis edelleen korkea, ja korkeampi kuin muissa pohjoismaissa, vaikka jo edellisen opetussuunnitelman aikana koulut velvoitettiin tarttumaan kiusaamiseen. Aurorassakin tehdään joka syksy kiusaamiskartoitus, kaikki selville saadut tapaukset selvitetään ja niistä laaditaa raportit. Opettajat puhuvat varmasti treemasta tunneilla, mutta kiinteä  tuntipakettia meillä ei ole.  Vuonna 2004 hyväksytyissä uusissa opetussuunnitelman perusteissa kouluilta oin vaadittu vielä tarkempaa suunnitelmaa oppilaiden työrauhan takaamiseksi.

NYT opetusministeri ANTTI KALLIOMÄKI on päättänyt päästä eroon koulukiusaamisesta. Koulukiusaamista torjutaan opetusministeriön valtakunnallisella ohjelmalla (KiVa), joka kouluttaa opettajia sekä lisää koulun ja kodin yhteistyötä. Mallia otetaan kuulema Norjasta, jossa kiusaaminen väheni vastaavilla toimilla kolmanneksen.

USEAN vuoden ohjelma alkaa siis nyt syyskuussa. Parhaillaan mukaan etsitään kokeilukouluja. Ohjelman on laatinut Turun yliopiston psykologian laitos ja oppimistutkimuksen keskus. Ohjelmaan  kuuluu 10 oppituntia, joissa voidaan käyttää apuna myös tietokonetta. Lisäksi tarkoitus on kouluttaa rehtorit ja opettajia sekä tuottaa materiaalia myös koteihin. Keskeinen idea on kääntää loppuluokka tukemaan kiusattua eikä kiusaajaa.

TOIVOTAAN, että yritys onnistuu. Kiusaamisella voi olla hyvin vakavat seuraukset.  Jotenkin sitä vain on epäuskoinen. Kiusaamista ei ole saatu kitkettyä edes aikuisten työyhteisöistä. Prosenttilukukin on sama kuin kouluissa, taitaa olla korkeampikin. Joidenkin arvioiden mukaan 4-6 %, toisten jopa 20 %. Väkivaltaakaan ei ole pystytty poistamaan. Väkivallan kohteeksi joutuu työssään noin 5 %. MUtta on hyvä, että halutaan edistää hyvää maailmassa. Hyvä, että mukana on tukijoita: Turun yliopiston psykologian laitos ja Oppimistutkimuksen keskus. Ohjelman vaikuttavuutta seurataan koko ajan. Hyvä, että ideaa testataan ensin 40 kokeilukoulussa. Outoa, että hankkeessa ei näy kumppanina Opetushallitusta. Opetushallitus kuitenkin vastaa opetuksen sisällöistä. Kyyninen näkee, että tässäkin on kyse taas valrtataistelusta kahden viranomaisen välillä.

ERILAISIA  ohjelmia tulee ja menee. Valitettavasti suuri osa  käynnistetään, jotta saadaan rahoitusta omalle henkilökunnalle. Yliopistoilla on sellainen velvoite. Toistaiseksi aspiriinin kaltaista keksintöä kiusaamiseen ei ole ollut. Ehkä nyt on? Vai tuleeko tästäkin vain Hokkuspokkus. Salmivallin konseptia mainostetaan nyt suomalaiseksi innovaatioksi. Idea perustuu siihen, että lasten käyttäytymistä pystytään muuttamaan valistuksella. Toivottavasti ohjelmasta ei unohdu, että merkittävä osa kiusaamisesta johtuu siitä, että pieni osa koululaisista on rikki. He eivät korjaannu valistuksella vaan kuntoutuksella- ja siihen ei ole riittävästi rahaa edes rikkaassa Espoossa.

SIKSI välttäisin liikaa uhoa. Ministeri yrittää toiselakin lailla hyvin vaikeaa temppua: saada kaikki koulut toimimaan standardisoidulla tavalla. " Kouluun tuodaan toimintatapoja, jotka jäävät sinne. ", Kalliomäki lupaa.  Paljon luvattu. Idean on toimittava einomaisesti. Muutoin käy kuin ennenkin. Tähän asti  käytänteiden standardisointi on ollut mission impossible.

PISA-kuherrus ohi???

KAIKKIEN– ja kaikkein pahiten peruskoulun vastustajien- yllätykseksi suomalainen peruskoulu osoittautui vuonna 2000 PISA-tutkimuksessa maailman parhaaksi koulutusjärjestelmäksi. Moni muistaa vielä, kuinka kiusallinen tilanne aiheutui, kun tulokset tulivat julkisuuteen ja juuri tovi aikaisemmin mm. Opetushallitus oli rankasti kritisoinut suomalaisten koulujen opetusta ja mm. käynnistänyt sen vuoksi ison ops-muutoksen. Kun myös toisessa PISA-tutkimuksessa vuonna 2003 saatiin samansuuntaiset tulokset, hallintokin rupesi hymyilemään  ( ks. http://www.oph.fi/pageLast.asp?path=1,438,4171,4198,55456) ja opetteli jopa vähän rahastamaankin tänne opintomatkalle haluavilta kansainvälisiltä ryhmiltä. Onkohan nyt kuherrus ohi?

 HESARI nimittäin julkaisi tänä aamuna KOULUTUS-liitteessään oman galluppinsa tulokset. Marjukka Liiteenin jutun mukaan laajalta joukolta kansalaisia oli kysytty kantaa lahjakkaiden opetukseen. Kun enemmistö oli sitä mieltä, että lahjakkaita ei pidä opettaa erillisryhmissä/-luokissa/-kouluissa, juttu kuitenkin uutisoitiin: MELKEIN puolet haluaa lahjakkaille erillistä opetusta.

SAAHAN sitä galluppeja tehdä. Mutta nopeasti näyttää unohtuvan, että suomalaisen koululaitoksen menestyksen salaisuus oli juuri siinä, että opetamme koko ikäluokkaa yhdessä.

Keski-Espoon koulun vetovoimaisuus

MUUTAMA AAMU SITTEN kehuin KM Piia Seppäsen väitöstutkimusta, millaisin perustein kouluvalinnat oikein tehdään. Seppänen sai selville, että perheiden esittämät perustelut valita tietty koulu liittyivät pikemmin siihen, keiden kanssa lapsi opiskelee kuin mitä hän opiskelee. Työrauha ja valikoitunut oppilasryhmä olivat usein perusteita.Torjutuimpiin kouluihin ei haluttu ”levottomien” tai muutoin epäilyttävien oppilaitten takia. Hyvin harvoin perusteena torjunnalle mainittiin huono opetus, tilat tai koko. Lisäksi Seppänen esitti, että koulun oletettu maine ja mielikuvat ohjasivat etenkin korkeasti koulutettujen vanhempien vanhempien valintoja. Ja johtopäätöksenä oli, että tällainen kouluvalintapolitiikka näyttää luovan koulujen välille sosiaalista eriarvoisuutta, koska oppilaspohja jakautuu. Ennen pitkään tiettyihin kouluihin kasaantuu enemmän koulunkäyntiin motivoitumattomia lapsia, kun koulukulttuuriin hyvin sopeutuvat hakevat muihin kouluihin.

AIHEEN PALATA TÄHÄN TEEMAAN antoi Espoon suomenkielisen koulutuslautakunnan kokouskutsun asiakohta "Keski-Espoon koulun vetovoimaisuudern lisääminen" ( http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=2B85882FEBBF5592C22571D800265DD4&kanta=kunnari\\intrakun_e.nsf)

JOSTAIN SYYSTÄ YKSI ESPOOLAISKOULU näyttää olevan juuri tällainen torjuttu koulu. (Ja sen vieressä oleva Saarnilaakson koulu on oikea oppilasimuri). Asian esittelytekstin mukaan peräti kaupunginhallitus on kysynyt koulun tilanteen perään. Opetuslautakunta antaa seuraavassa kokouksessaan siis vastauksia KH:n esittämiin kysymyksiin. Vastausluonnoksesta näkyy, että valmistelijat ymmärtävät, että koulun vetovoimaisuus liittyy oppilasaineksen "haasteellisuuteen"- ei opettajien tai opetuksen laatuun. Suomeksi: Keski-Espoon koulussa on liikaa (35%) vieraskielisiä (=maahanmuuttajia). Keskimäärin heitä on kouluissa 7 %. Mutta sille asialle ei oikein voida mitään, koska maahanmuuttajat asuvat juuri Keski-Espoossa. Ongelma aiheutuu siis Espoon asutuspolitiikasta. (Outoa kyllä Kirkkojärven koululla, jossa on vielä enemmän (44%)maahanmuuttajia, vetovoimaa riittää). Lisäksi oppilailla on vaikeuksia koulunkäynnissä; peräti 36 % oppilaista tarvitsee oppilashuollon palveluita, ja oppilaiden vaihtuvuus on suuri. KH:lle annetaan myös selvitys, mitä on tehty vetovoimaisuuden lisäämiseksi. Kyllä opetuksen ylläpitäjän keinot ovat vähissä. Koululle on myönnetty lisää tuntikehystä (17-24 vvt) ja avustajapalveluita sekä jonkinverran uusia kalusteita. Koulu tavoittelee omaleimaisuutta kuvataideluokan avulla- mutta sinne ei ole oikein hakijoita. Koululla on omia ideoita ja toiveita toiminnan kehittämiseen mm. koulusopimus, integrointien vähentäminen ja pakkosiirrot erityisluokkiin. Koulu tekee tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa, ja se on pyrkinyt tiedottamaan hyvästä työstään. Opettajien kerrotaan olevant motivoituneita ja pysyviä.

SEPPÄSEN tutkimuksen pohjalta voi suoraan sanoa, ettei noilla eväillä ongelma ratkea. Ratkaisua on etsittävä oppilasaineksesta. Valmistelijat näkevät kirkkaasti, että ongelmallisten oppilaitten osuutta tulisi vähentää (hajasijoittamalla heitä) ja että kouluun pitäisi saada lisää Seppäsen sanoin "koulukulttuuriin hyvin sopeutuvia oppilaita". Edellinen on vaikeaa nykysäädösten johdosta: Maahanmuuttajilla kun ei voi olla omia sijoitteluperiaatteitaan. Jälkimmäiseen voi vaikuttaa. Jalavapuiston "tavallisia oppilaita" tullaankin sijoittamaan Keski-Espooseen. Koululle on ehdotettu liikuntapainotteisuutta (minusta se on hyvä idea: esim. jalkapallopainotteisuus voisi houkutella kouluun "koulukulttuuriin hyvin sopeutuvia oppilaita"). Kun lähialueiden paremmista perheistä haetaannyt Kauniaisiin, olisi periaatteessa mahdollista pakko-ohjata nämä oppilaat Keski-Espooseen. Mutta siihen ei taida riittää poliittista tahtoa. Pidemmälle aikavälille tekstissä esitetään hyvää ratkaisua: sijoittaa Suviniityn alueelle omistusasuntoja.

AIKA SURULLINEN TILANNE. Oman esittelytekstinsä perusteella "Keski-Espoon koulu on yhtenäinen peruskoulu, jossa lapsi voi kulkea koulutiensä esiopetuksesta perusopetuksen loppuun saakka. Koulu sijaitsee Suvelassa lähellä Espoon keskusta." Yhteinäiset peruskoulut ovat muodissa ja tavallisesti hyvin vetovoimaisia. Nyt 600-700:lle oppilaalle rakennetussa koulussa opiskelee 373 oppilasta. Tilanne on raskas koulun henkilöstölle. En tiedä lohduttaako se, mutta vastaavassa tilanteessa ollut Tukholman Rinkebyn koulu on tällä hetkellä yksi pedagogiikan mekkoja. Kannattaisiko sieltä hakea vinkkejä? "Oikeissa töissä" ns. benchmarking otetaan notkeasti käyttöön. Nyt kannattaisi etsiä kouluja, jotka ovat onnistuneet vetovoimaisuutensa lisäämisessä ja poimittava keinot, joilla temppu tehtiin.

Koulu-uutisia IV

AAMUHESARIN äärellä kertailin mielessäni viime päivien koulua koskevaa uutisointia. ILTALEHTI näyttää keskittyneen kahteen asiaan: (1) turvalliseen koulutiehen ja (2) KOULUKIUSAAMISEEN. Lehti on esitellyt kaksikin ikävää tapausta, joissa koulukiusattu on joutunut tekemään uhrauksia päästäkseen irti tilanteesta. Toisessa tapauksessa oppilas vaihtoi koulua, toisessa jäi (ilman muuta aihetta?) luokalle.

HESARIN uutisvalikoima on luonnollisesti laajempi. Tänä aamuna pohditaan oppilashuollon kehittämistä. Aiheesta. Psykologi- ja kuraattoripalvelut ovat niukkoja kai kaikkialla, mutta joissain kunnissa niitä ei ole lainkaan. Toinen koulua sivuava juttu on Kuluttajaviraston johtajan artikkeli "Kuluttajansuojan pitäisi päteä myös julkisissa palveluissa". Anja Peltosen mukaan myös julkisisissa palveluissa tulee ottaa huomioon kuluttajaoikeuden periaatteet. Virheellisesti palvelusta tulisi voida valittaa ja saada hinnanalennusta (mitähän se muuten koulun osalta voisi tarkoittaa?). Kuluttajan tulisi tietää palvelun luvattu vähimmäislaatutaso. Tarvitaan taho, joka voisi puuttua esim. peruskoulun yläasteen markkinointiin. " Kun otetaan oppia yritysmaailmasta, johdonmukaisesti siitä seuraavat myös samat velvoitteet. Kilpailu ei voi olla kilpailua millä ehdoilla hyvänsä."

MIELENKIINTOISTA. Siihen on helppo yhtyä, että koulujen tulisi miettiä aika huolellisesti, miten itseään mainoksissaan kuvaavat. Mutta olisipa hurjaa, jos ajatus vietäisiin niin pitkälle, että koulu joutuisi esimerkiksi maksamaan korvauksia huonoista oppimistuloksista. (Huonosta koulukiusaamisen hoidostahan kuntia onkin jo pantu maksumiehiksi). Sinänsä ajatus ei olisi outo. Koulujen tulosvastuu on raakaa todellisuutta monessa maassa, josta uusliberalsimilla ei ole vastavoimaa hallinnon sisällä. Ajatus perustuu vakavalle väärinkäsitykselle opetuksen luonteesta. Emeritusprofessori Pertti Kansasta mukaillen: Sairaala ei paranna potilaitaan (koska sairaudesta paraneminen on keskeisesti riippuvaista sairauden luoneesta, Paraneminen on prosessi, joka tapahtuu ihmisen kehossa)- mutta se voi hoitaa heitä laadukkaasti. Koulu ei siirrä tietoja, taitoja ja asenteita oppilaiden päähän ja sydämiin (koska se on keskeisesti kiinni oppilaan omasta panoksesta. Oppiminen on prosessi, joka tapahtuu oppilaan päässä)- mutta se voi antaa laadukkaalla opetuksella siihen oppilaille hyvät mahdollisuudet.

Seuraavana aamuna

SUNNUNTAIN KUNNIAKSI sai nukkua tavallista pidempään. Hyvä niin, sillä lauantai-ilta ehti pitkälle, ennenkuin NukkuMatti tuli. Ensiksi siksi, että meillä oli rapukemut (Laitoin kuvagalleriaan muistin tueksi oikein puhelimella otettuja kuvia). Kun tässäkin blogissa on tullut pohdittua ihmisen voimavarakysymyksiä, tekee mieli muistuttaa itselleen, kuinka tärkeää ja voimaa antavaa on tavata ystäviä. Nuorena sekin asia hoitui niin mutkattomasti. Näin keski-ikäisenä työ kaappaa näköjään liian helposti kaiken ajan. Ei pitäisi.

RAPUKEMUT on mukava tilaisuus, johon voi kutsua isomman joukon ystäviä yhdellä kertaa. Ravuissa ei tietysti oikeasti ole kauheasti syötävää, mutta saahan sitä harrastaa edes tuolloin näppäryyttä vaativaa käsityötä (kun muutoin tulee lähinnäharrastettua näppäinkäsityötä). MYÖHÄISEKSI nukkumaanmenon veti paitsi hauska seura myös uskomaton hankaluus saada taksia vieraille. Ympäristökuntien taksikeskus lupasi kyllä (kohtuullisen jonotuksen jälkeen) lähettää auton, mutta se, että sai varausnumeron (numerot 12 ja 33) ei tarkoittanutkaan sitä, että taksi tulisi. Varaus tarkoittaa vain sitä, että kyytiä tarjotaan takseille. Mutta mitään pakkoa hakea asiakas hiekkatien varrelta seisoskelemasta ei takseilla ole. He voivat vapaasti valita paremman pokan. Taksin saamiseen kului tällä kertaa 1 t 20 minuuttia. Onneksi yö oli lempeän lämmin. 15 minuutin välein kuulema kannattaa soittaa keskukseen ja kysyä, tuleeko se taksi, jonka on luvattu tulevan. Aika alkeellista, eikö? NO, kaikki pääsivät turvallisesti kotiin, ja nopeimmin se, joilla oli kyyti omasta takaa. Espoossa ei oikein selviä ilman omaa autoa.

Koulupolitiikkaa!

KOULUPOLITIIKKAA on kirjattu tämän blogin epiteettiin. Lastuja selailemalla huomaa, että kovin, kovin vähän on tullut pähkäiltyä tuota teema-aluetta. Joten ryhdistäydynpä. Koulupolitiikka on oikeasti lyhennys sanasta koulutuspolitiikka, ja sillä taas tarkoitetaan koulutusta ohjaavaa politiikka: poliittista tahtotilaa ja tapoja toteuttaa tuota tahtoa. Kulloisellakin koulutuspolitiikalla ohjataan koulutusjärjestelmää. Koulutuspolitiikkaa ohjaavia näkemyksiä kutsutaan ideologisiksi (toki myös taloudelliset näkökohdat suuntaavat koulutuspolitiikkaa).

1990-LUVUN KOULUTUSPOLITIIKKA on vielä niin lähellä, että sille ei ole löydetty nimikettä, jonka kaikki hyväksyisivät. Kriittiset tutkijat kutsuvat sitä uusliberalistiseksi. Uusliberalismi on ylikansallinen koulutuspolittiinen ohjelma, ja sen yksi ohjelmakohta on vanhempien oikeus koulun valintaan ja koulupiirijaon joustavoittaminen. Suomessa luovuttiin 90-luvulla koulupiireistä ( ts. siitä, että lapsen koulupaikka määräytyi osoitteen perusteella) ja väljennettiin vanhempien oikeutta hakea lapselle koulupaikkaa muualta kuin kunnan osoittamasta lähikoulusta. Nyt KM Piia Seppänen on tutkinut, millaisin perustein kouluvalinnat oikein tehdään. Seppänen väitteli eilen tohtoriksi Turussa tutkimuksellaan: Seppänen P. (2006). Kouluvalintapolitiikka perusopetuksessa – Suomalaiskaupunkien koulumarkkinat kansainvälisessä valossa. Suomen kasvatustieteellinen seura Kasvatusalan tutkimuksia 26.

PIIA SEPPÄNEN tutki yläkouluvalintoja, joihin on ollut mahdollisuus pian 10 vuotta eri ehdoin. Aineistona oli eräissä isoissa kaupungeissa 2000-luvun alkupuolella tehdyt valinnat (kaupunkeihin kuului myös Espoo). Näissä oli tarjolla painotetun opetuksen luokkia. Niissä painotettiin (siis opetettiin enemmän/syvemmin) musiikkia, luonnontieteitä, vieraskielista opetusta, liikuntaa ja esim. viestintää.

ENSINNÄKIN Seppäsen tutkimuksen mukaan joka toisessa perheessä harkittiin hakeutumista muuhun kuin lähikouluun. Siis varsin yleisesti.

TOISEKSI Seppänen sai selville, että perheiden esittämät perustelut valita tietty koulu liittyivät siihen, keiden kanssa ja millaisen koulumatkan päässä lapsi opiskelee kuin mitä hän opiskelee. Kouluvalinnalla haettiin TYÖRAUHAA! Työrauha ja valikoitunut oppilasryhmä ovat usein perusteita. Onko se huono peruste? Ei, mutta se on eri peruste kuin se, millä koulunvalintaoikeutta on koulutuspolitiikassa perusteltu. Virallisesti valinnanmahdollisuuksia on haluttu tarjota siksi,että vaihtelevat oppisisällöt lisäävät oppilaiden motivaatiota. Seppänen tutki sitten kouluja, joihin haettiin ja kouluja, joista haettiin pois. Jälkimmäisiä hän kutsuu TORJUTUIKSI kouluiksi. Miksi kaikkein torjutuimpiin kouluihin ei haettu? Näihin kouluihin ei haluttu ”levottomien” tai muutoin epäilyttävien oppilaitten takia. Hyvin harvoin perusteena torjunnalle mainittiin huono opetus , tilat tai koko. HAKEMUSTEN VIRRAT kulkivat enimmäkseen kohti kaupunkien keskustoja.

TULOS ei   ole yllätys koulutuspolitiikkaa tutkiville; koulunvalintaoikeus on kaikkialla polarisoinut jyrkästi koulut hyviin ja huonoihin. Eikä sekään, että oikeus valita koulu on ennen muuta korkeasti koulutettujen oikeus. Seppäsenkin tutkimuksessa koulun oletettu maine ja mielikuvat ohjasivat etenkin korkeasti koulutettujen vanhempien (suomeksi äitien) vanhempien valintoja. Matalasti koulutettujen huoltajien lapset hakivat hakemusvirroiltaan tasapainoisiin tai torjuttuihin kouluihin tai jäivät oppilasalueensa kouluun. Tällainen kouluvalintapolitiikkaa näyttää Seppäsen mukaan luovan koulujen välille sosiaalista eriarvoisuutta, koska oppilaspohja jakautuu. Ennen pitkään tiettyihin kouluihin kasaantuu enemmän koulunkäyntiin motivoitumattomia lapsia, kun koulukulttuuriin hyvin sopeutuvat hakevat muihin kouluihin (hieno ilmaisu muuten).

TUTKIMUS antaa ajateltavaa kunnan koulutoimesta päättäville. Eikö kokonaisuuden kannalta olisi järkevää, että kaikki kunnan koulut olisivat hyviä (muistetaanpa kuinka Ruotsissa jouduttiin lakkauttamaan kokonainen oppilasainekseltaan kurjistunut koulu). Jos Seppäsen tulos kestää kriittisen tarkastelun, niin hän on tuottanut tärkeää tietoa siitä, että oikeus valita koulu ei ole oikeutta valita opetuksen sisältöä vaan oikeus valita oppilastoverit. Sitäkö haluamme?

Toinen kouluviikko pulkassa

PERJANTAI on iltapäivässä. Takana on nyt kaksi ekaa kouluviikkoa. Ilmat ovat olleet lempeät sekä talon ulkopuolella että sisällä. Lämpöä (ihan sitä fysikaalista) on riittänyt. Koulutyö on käynnistynyt meidän näkökulmasta ihan nätisti. Kaikki oppilaat on lopulta löydetty. Kaksi luokanopettajaviikkoa ovat toimineet mainiosti. Rutiinit on otettu haltuun. Lukkarit on nyt OK.

LUOKANOPETTAJAVIIKOILLA luokanopettaja pitää näpeissään omat oppilaansa ja ajaa omat tapansa sisään. Meillä, joilla ei ole omaa luokkaa, on muita hommia ihan riittävästi. Skidi- ja sinikarhut ovat tutustuneet toisiinsa perinteisellä Nuuksion retkellä. Aineopettajat ovat startanneet aineiden opetuksen pitämällä ekat tunnit. Minäkin teetin ensimmäiset puutyöt 3d-luokalla ja kokosin ET-ryhmän isommat oppilaat pikkutunnille.

TÄMÄN VIIKON EXTRA tuli niistä YLEN kuvauksista. Muutoin olemme kyllä hyvin pitäneet päätöksemme : "Slow down". Vanha oppilaamme Mäsi kävi koululla. Hän on nyt TAIKissa opiskelemassa elokuvatuottajaksi, ja etsi koulumme pikkupojista päähenkilöä harjoitustyönä tehtävään leffaan. Innokkaista pojista otettiin oikein koekuvaukset vanhempien luvalla. Oli myös tosi kivaa nähdä viimevuotisia kutosia, jotka kävivät moiccaamassa vanhoja opettajiaan.

KOKOUKSIAKIN on siis päästy aloittelemaan. Takana on ekat YT-kokoukset, eka JORY, eka aluerexikokous (alla kuva) ja eka erityisopetuksen kehittämistyöryhmän kokous. Espoohan on jaettu alueisiin, joilla kullakin toimii aluerehtori. Aluerexi pitää kerran koossa laueen rexeille aika tiedotuspainotteisen kokouksen. Omassa kokouksessamme nostin esille pari huolenaihetta: uinninopetuksen valvonnan ja HOJKS-työn korvaukset. Ismo-Olav lupasi viedä asiaa eteenpäin. Erityisopetuksen kehittämistyöryhmää vetää opetuspäällikkö, ja tarkoitus on tuottaa linjausesitys Espoon erityisopetuksesta. Tässä kokouksessa kuulimme alustuksen lukion erityisopetuksesta.

HALLINTOASIOITAKIN on riittänyt. Olen nyt tilannut rehtorille puhelimen (tähän asti olen käyttänyt omaani). Olen vastannut oppilaskuntia koskeneeseen kyselyyn. Taksiasioissa on ollut harmeja, mutta apulaisrehtori Ulla on hoitanut ne. Johtokunnan jäseniltä on tsekattu sopivaa kokousaikaa ja sellainen on löytynytkin. Lukuvuoden työhön liittyvät vastuualueet on jaettu. Ja olen anonut sitä paitsi ekat poissaolot työpaikalta (osallistun Itä-Suomen rehtori- ja johtajuuspäiviin 7.-8.9 Mikkelissä about tunnin alustuksella).

YKSI HUVITILAISUUSKIN mahtui viikon ohjelmaan. Espoon kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Markku Sistonen piffasi halukkaat rexit seuraamaan Hongan ja Kupsin matsia Tapiolaan. Saimme syödä jauhelihaperunasoselaatikkoa ja maistaa HONKA-olutta oikein VIP-tiloissa (ks. kuvat alla). Ja kaikeksi onneksi Honka vielä voitti ottelun.

KOTIIN LÄHDETTÄESSÄ näin Ripan uuden auton ja sain oikean kitaristin kädestä Problems-bändin (ks. linkki) uunituoreen cd:n. Tärkeäksi sitä sai tuntea itsensä, kun lautakunnan puheenjohtaja soitti ja sopi tapaamisen.

ENSI VIIKOLLA alkaa sitten totaali työ. Minulla on opetusta kaikkina päivinä paitsi torstaina. Kokouksia pitäisi olla kolme, tiistain oppilashuoltoryhmä ja keskiviikon YT ja JORY. Monelle viikon kohokohta on koulukuvaus (torstai ja perjantai)- se saa aina kaikki lapset ihan sekaisin tai perjantain erikoisohjelma UNICEF-kävely. Minulle se on YT-kokouksen alkuun salaa harjoittelemamme toinen osa opettaja Eero Mäkisen synkästä tarinasta.

MUTTA NYT ALKAA VIIKONLOPPU. JEE!

PS. Ja mikä odottikaan kotona. Uuden OPETTAJALEHDEN ensimmäisellä aukeamalla (itse asiassa kolmella sivulla) on juttu viime kevään " Topelius- projektista!. http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2006_34/page2.htm

LINKKI Ripan bändin sivuille : http://www.tumppivaronen.net/