Koulupolitiikkaa!

KOULUPOLITIIKKAA on kirjattu tämän blogin epiteettiin. Lastuja selailemalla huomaa, että kovin, kovin vähän on tullut pähkäiltyä tuota teema-aluetta. Joten ryhdistäydynpä. Koulupolitiikka on oikeasti lyhennys sanasta koulutuspolitiikka, ja sillä taas tarkoitetaan koulutusta ohjaavaa politiikka: poliittista tahtotilaa ja tapoja toteuttaa tuota tahtoa. Kulloisellakin koulutuspolitiikalla ohjataan koulutusjärjestelmää. Koulutuspolitiikkaa ohjaavia näkemyksiä kutsutaan ideologisiksi (toki myös taloudelliset näkökohdat suuntaavat koulutuspolitiikkaa).

1990-LUVUN KOULUTUSPOLITIIKKA on vielä niin lähellä, että sille ei ole löydetty nimikettä, jonka kaikki hyväksyisivät. Kriittiset tutkijat kutsuvat sitä uusliberalistiseksi. Uusliberalismi on ylikansallinen koulutuspolittiinen ohjelma, ja sen yksi ohjelmakohta on vanhempien oikeus koulun valintaan ja koulupiirijaon joustavoittaminen. Suomessa luovuttiin 90-luvulla koulupiireistä ( ts. siitä, että lapsen koulupaikka määräytyi osoitteen perusteella) ja väljennettiin vanhempien oikeutta hakea lapselle koulupaikkaa muualta kuin kunnan osoittamasta lähikoulusta. Nyt KM Piia Seppänen on tutkinut, millaisin perustein kouluvalinnat oikein tehdään. Seppänen väitteli eilen tohtoriksi Turussa tutkimuksellaan: Seppänen P. (2006). Kouluvalintapolitiikka perusopetuksessa – Suomalaiskaupunkien koulumarkkinat kansainvälisessä valossa. Suomen kasvatustieteellinen seura Kasvatusalan tutkimuksia 26.

PIIA SEPPÄNEN tutki yläkouluvalintoja, joihin on ollut mahdollisuus pian 10 vuotta eri ehdoin. Aineistona oli eräissä isoissa kaupungeissa 2000-luvun alkupuolella tehdyt valinnat (kaupunkeihin kuului myös Espoo). Näissä oli tarjolla painotetun opetuksen luokkia. Niissä painotettiin (siis opetettiin enemmän/syvemmin) musiikkia, luonnontieteitä, vieraskielista opetusta, liikuntaa ja esim. viestintää.

ENSINNÄKIN Seppäsen tutkimuksen mukaan joka toisessa perheessä harkittiin hakeutumista muuhun kuin lähikouluun. Siis varsin yleisesti.

TOISEKSI Seppänen sai selville, että perheiden esittämät perustelut valita tietty koulu liittyivät siihen, keiden kanssa ja millaisen koulumatkan päässä lapsi opiskelee kuin mitä hän opiskelee. Kouluvalinnalla haettiin TYÖRAUHAA! Työrauha ja valikoitunut oppilasryhmä ovat usein perusteita. Onko se huono peruste? Ei, mutta se on eri peruste kuin se, millä koulunvalintaoikeutta on koulutuspolitiikassa perusteltu. Virallisesti valinnanmahdollisuuksia on haluttu tarjota siksi,että vaihtelevat oppisisällöt lisäävät oppilaiden motivaatiota. Seppänen tutki sitten kouluja, joihin haettiin ja kouluja, joista haettiin pois. Jälkimmäisiä hän kutsuu TORJUTUIKSI kouluiksi. Miksi kaikkein torjutuimpiin kouluihin ei haettu? Näihin kouluihin ei haluttu ”levottomien” tai muutoin epäilyttävien oppilaitten takia. Hyvin harvoin perusteena torjunnalle mainittiin huono opetus , tilat tai koko. HAKEMUSTEN VIRRAT kulkivat enimmäkseen kohti kaupunkien keskustoja.

TULOS ei   ole yllätys koulutuspolitiikkaa tutkiville; koulunvalintaoikeus on kaikkialla polarisoinut jyrkästi koulut hyviin ja huonoihin. Eikä sekään, että oikeus valita koulu on ennen muuta korkeasti koulutettujen oikeus. Seppäsenkin tutkimuksessa koulun oletettu maine ja mielikuvat ohjasivat etenkin korkeasti koulutettujen vanhempien (suomeksi äitien) vanhempien valintoja. Matalasti koulutettujen huoltajien lapset hakivat hakemusvirroiltaan tasapainoisiin tai torjuttuihin kouluihin tai jäivät oppilasalueensa kouluun. Tällainen kouluvalintapolitiikkaa näyttää Seppäsen mukaan luovan koulujen välille sosiaalista eriarvoisuutta, koska oppilaspohja jakautuu. Ennen pitkään tiettyihin kouluihin kasaantuu enemmän koulunkäyntiin motivoitumattomia lapsia, kun koulukulttuuriin hyvin sopeutuvat hakevat muihin kouluihin (hieno ilmaisu muuten).

TUTKIMUS antaa ajateltavaa kunnan koulutoimesta päättäville. Eikö kokonaisuuden kannalta olisi järkevää, että kaikki kunnan koulut olisivat hyviä (muistetaanpa kuinka Ruotsissa jouduttiin lakkauttamaan kokonainen oppilasainekseltaan kurjistunut koulu). Jos Seppäsen tulos kestää kriittisen tarkastelun, niin hän on tuottanut tärkeää tietoa siitä, että oikeus valita koulu ei ole oikeutta valita opetuksen sisältöä vaan oikeus valita oppilastoverit. Sitäkö haluamme?

Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s