Ovatko johtavat rehtorit menneet sekaisin?

HESARIN mielipideosastolle on tunkua. Kun joku koulualan ihminen saa läpi pitkän kirjoituksen, sitä on tavallisesti iloinen. Hyvä, että koulu on esillä. Nyt en ole. Helsingin yliopiston harjoittelukoulun johtavat rehtorit ovat kirjoittaneet 18.9.2006 käsittämättömän kirjoituksen otsikolla "Opettajankoulutus on uusien haasteiden edessä " .

KÄSITTÄMÄTTÖMÄLLÄ  TARKOITAN sitä, että on kuin teksti  olisi mennyt sekaisin sähköpostissa. Tai sitten johtavien rehtoreiden-tohtorismiesten päässä- on tapahtunut jotain outoa. Lauseet ovat äärimmäisen mutkikkaita, osa jopa loppuu kesken. Argumentointi on palasina. Mielipidekirjoitus väittää, muttei juuri perustele tai todistele. Lukijalle jo viestin ymmärtäminen on oikein työn takana. Vai mitä ajattelette pätkästä: " Monimutkaistuvan huomisen opettajankoulutuksen haasteet on tässä pelkistetty…Haasteet pitäisi ratkaista onnistuneesti, kansallisten etujen mukaisesti, humaanin kilpailukykyisesti, ja perinteisesti ihmistä arvostaen. Samalla on tiedostettava huomisen suunnittelun paradoksi."Siis mitä HÄH? Tai ehkä kirjoitus onkin äärimmäisen nokkela yritys testata, voiko koulutuspoliittisella jargonilla saada läpi läpi mediaan täysin pöhköa tekstiä.  Tätähän joku kokeili sosiologian osalta jenkeissä. Aina  järjetön teksti meni refereenkin läpi. Tai sitten minä olen menettänyt kokonaan kyvyn ymmärtää akateemista suomenkieltä.

VAI ON HAASTEET JUTUSSA PELKISTETTY? Heh-heh, Luoma ja Pyysiäinen. Vitsi. Vitsi. Kirjoitin artikkelin itselleni uudellen sen (jossain määrin järkevistä) irtolauseista ihan kuin lapsena rakensin legotalon legopalikoista. Otsikoin jutun uudelleen: " Suomalaisen opettajankoulutuksen haasteet". Näin se kuuluisi:

 "SUOMALAINEN 25-vuotias akateeminen opettajankoulutus on tällä hetkellä ihailun ja kopioinnin kohde. Silti senkin on jatkuvasti kehityttävä. Meistä sitä tulisi kehittää seuraavasti:

  1. Asiantuntijatkin rakentavat huomisen opettajuutta pääosin eilisen varassa… Mukaan suunnitteluun pitäisi saada ainakin tulevaisuudentutkimuksen osaajia, monitahoisen vuorovaikutuksen osaajia ja innovatiivisia kansalaisia."
  2. Konkreetisti opettajankoulutuksen laatu syntyy opiskelijoiden omasta toiminnasta, mutta he tarvitsevat riittävä ohjausta.
  3. Opettajankoulutuksen laatua tulee valvoa uudella tavalla, jossa jossa moniammatillinen ryhmä kansalaisvaikuttajia, taiteilijoita, yrittäjiä, kansainvälisiä toimijoita ja opettajankoulutuksen ammattilaisia paneutuisi siihen.
  4. Opettajankoulutuksen tulisi olla yhteiskunnallisesti aktiivisempaa.
  5. Nuorimpien oppilaiden opetuksessakin on huolehdittava siitä, että opettajilla on vankka aineenhallinta. Pelkkä kyky tehdä opetusta koskevia päätöksiä oman tieto-, oppimis- ja ihmiskäsityksen pohjalta ei riitä. (Tässä johtavat rehtorit hyökkäävät helsinkiläisiä professoreja vastaan, jotka ovat supistaneet aineiden oppituntena. Toim.huom).
  6. Virallisissa koulutuspoliittisissa suunnitteluasiakirjoissa on kuvattu todella kovia odotuksia tulevaisuuden opettajille: Heidän pitäisi kyetä yhteiskunnallisen vuorovaikutukseen, kansalaisvaikuttamiseen, yrittäjyyden osaamisen kohentamiseen ja edistämään elinikäistä oppimista. Tällaisesta osaamisesta olisi koulussa hyötyä. Näiden alojen osaajia kaivataan opettajiksi.
  7. Näissä tehtävissä onnistuminen edellyttää muutakin panostusta. Koko elämän kestävä laadukas oppiminen vaatii esim. aukottoman laadukkaat olosuhteet.
  8. Jos siis opettajankoulutukseen otetaan erikoistumisvaihtoehdoiksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen, oppilaitoksen kansainvälistyminen, yrittäjyyden edistäminen jne. niissä voisi antaa näyttötutkinnon tai loppukokeen (Tämä kohta on koottu tosi silpuista. Toim.Huom.)

KUN ITSE kirjoittaa uudelleen toisten ajatukset, moniin niistä on helpompi yhtyä. Joistakin olen silti eri mieltä. Jotenkin viime vuosille on tyypillistä ladata hurjia odotuksia siihen, että opettajat ryhtyvät oman opetustyönsä lisäksi maailman pelastajiksi. Tällaista jonkinlaista kansantribuunin missiota opettajille ovat viestittäneet mm. monin tavoin muutoin(kin) arvostamani Olli Luukkainen ja Jukka Sarjala. Eilen hieman samansuuntaisesti puhui espoolaisrexeille toimialajohtaja Kristiina Wikberg: " Pitäkää kiinni itsemääräämiseoikeudestanne!". Toki opettajat ovat aina olleet yhteiskunnallisesti aktiivisia, mutta eikai opettajilla voi olla veto-oikeutta tai -vastuuta poliittisten päätöksentekijöiden virheisiin. Onko lobbaus ihan oikeasti opettajan ammattitaidon keskeisiä sisältöjä?

 ENITEN KIUKUSTUN sivulauseesta, jossa herrat vakavasti pohtivat luokanopettajankoulutuksen lopettamista. Ainahan aineenopettajat (joita nämäkin johtavat rehtorit ovat) ovat ilkkuneet luokanopettajia. Mutta tämä taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun törmään älynleimaukseen, että luokanopettajuutta ei enää tarvittaisi.

Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s