Väkivallasta osa 1

HUOMAAN yhä uudelleen palaavani väkivaltateemaan. Aihe on varmasti hyvä ja vakava- ja valitettavasti jatkuvasti ajankohtainen. Tällä kertaa erityisesti Yhdysvalloissa sattuneiden kouluammustelujenkin johdosta. Kaikissa niissä väkivalta oli silmitöntä ja kohteet oli valittu täysin mielivaltaisesti. Ei ole varmasti ketään, joka puolustaisi noita tekoja (paitsi tietysti asianajajat oikeudessa virkansa puolesta) tai näkisi niissä myönteistä.

ALOITAN väkivaltailmiön vaikeammin tulkittavasta muodosta;koukkaan siihen mutkan kautta: esittämällä muutaman faktan lasten fyysisestä kurittamisestä eli väkivallan käyttämisestä kasvatuskeinona. Suomessa ollaan huolissaan siitä, että kuritusta käytetään monessa kodissa, vaikka se on kielletty vuonna 1984. Kouluissa opettajat eivät ilmeisesti käytä fyysistä väkivaltaa. Se on kiellety valtion kouluissa jo vuonna 1914. Olettaisi, että taoauksista nousisi kohu.

TÄNÄ aamuna mm. Helsingin Sanomat    julkaisi uutisen YK-selvityksestä ruumiillisesta kurituksesta. Sen mukaan nykyisin 16 valtiota on kieltänyt ruumiillisen kurittamisen kotona. Satakunta valtiota ei ole kieltänyt ruumiillista kuritusta koulussa. YK esittääkin, että hallitusten tulisi kieltää kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta, ruumiillinen kuritus mukaan lukien. Lisäksi selvityksessä kehotetaan kaikkia maita laatimaan kansallinen strategia lapsiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi.

OLEMME SIIS Suomessa tässä asiassa eturivin maita. Wikipedian tietojen mukaan maailmassa on 194 itsenäistä valtiota. Yli puolessa näistä opettajat saavat siis kurittaa lapsia. Arvaan, että nämä maat ovat pääosin kehitysmaita. 90 % maista hyväksyy kotikurituksenkin!

KARKEASTI sanoen: valtaosa maapallon asukkaista näyttää uskovan, että kuritus on tehokas, hyvä ja tarpeellinen kasvatuskeino. Valtaosa ihmisistä siis näkee väkivallassa (myös?) myönteistä. Kun samaan aikaan tiedämme, että sekä lasten että aikuisten keskuudessa väkivallalla on keskeinen viihdyttävä tekijä, huomaamme, kuinka hurskastelevan suppeasti me esim. kiusaamiskysymystä lopulta lähestymme. Jokin saa meidät fiksutkin ihmiset lukemaan murhakirjoja? Miksi väkivalta on niin ylettömän kiehtovaa?

Mainokset