Väkivallasta osa 2

JATKAN SARJAA " DILETANTIN POHDINTOJA VÄKIVALLASTA" 🙂

TUTKIMUSMATKALLANI väkivallan maailmaan olen nyt löytänyt kolme käsitettä, jotka on aihetta pitää erillään toisistaan: aggressio, aggressiivisuus ja väkivalta. Näistä väkivalta on se, jonka kohtaamme konkreettisti tässä ihmisten maailmassa.

AGGRESSIO ja AGGRESSIIVISUUS ovat eri asioita. Aggressio- ainakin niin kuin psykoanalyytikot sitä käyttävät- ei ole toimintaa, vaan se tarkoittaa ihmisessä olevaa voimaa. Aggressio on vietti, käyttäytymisen syy tai motiivi. Se on neuraalia energiaa.  Aggressio on tunnetila. Tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, mutta energiaa tuovia tai energiaa vieviä ne voivat olla. Aggressio ei  sinänsä ole hyvää eikä pahaa. Aggressiosta voi olla hyötyä. Aggressiivisuus voi pysyä hallinnassa. Mopo voi karata  käsistä (jolloin on syytä kokoontua "sanan äärelle":-))

AGGRESSIIVISUUTTA käytetään kuvaamaan toisaalta eläimen ja ihmisen piirteitä, toisaalta jonkin käyttäytymisen piirteitä. Eläimillä on aggressiota, ja ne toimivat lajitovereitaan(kin) kohtaan aggressiivisesti mm. taistellessaan reviireistä, ravinnosta ja naaraista. Ihmisellä on aggressiota, ja hän käyttäytyy lajitovereitaan kohtaan aggreesiivisesti. Ihmisen aggresiivisuus on ilmeisesti lajinsisäistä , koska ihmisen julmuus toista ihmistä kohtaan on voimakasta. Eläimet eivät yleensä tapa lajitoveriaan. Ihmisen voi niin tehdä.

AGGRESSIO ja aggressiivisuus  sijoittuvat  aivoihimme. Nykyihmisen, homo sapiens sapiensin, perityt oppimis- ja reagointivalmiudet ovat syntyneet miljoonien vuosien evoluution aikana. Viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana ihmisen geeniperimästä on muuttunut  arviolta vain 0,005 %. Meillä on edelleen metsästäjä-keräilijän aivot. Meillä on synnynnäinen valmius reagoida tiettyihin asioihin samalla tavalla  kuin kivikautiset metsästäjäesi-isämme.  Me reagoimme vaaraan samoin kuin he.

AIVOTUTKIJAT ovat löytäneet aivoista alueet, joita ärsyttämällä rauhallinenkin ihminen saadaan aggressiiviseksi. Niinikään on löydetty alueita, joita sähköisesti ärsyttämällä aggressiivisuus saadaan laantumaan. Eläinkokeet sekä laaja tutkimusaineisto ihmisistä osoittavat, että väkivaltaisuus saattaa olla aivotoiminnan häiriön oire. 

" Aggressiivisuus liittyy hypotalamuksen mediaaliosien tuumoreihin, ja tilanteisiin, joissa amygdalan alueen aivosähkötoiminta (EEG) on poikkeavaa. Toisaalta aggressiivinen käyttäytyminen vähenee selvästi amygdalan vaurioiden yhteydessä. Aggressiivisen käyttäytymisen säätelyssä on ilmeisesti siten amygdala– mediaalialueen hypotalamus- akseli keskeinen. Ihmisellä on näyttöä jopa siitä, että spesifit ajatukset voivat aikaansaada purkauksellisia poikkeavuuksia amygdalan aivosähkötoiminnassa. Tätä kautta amygdala vaikuttaa mediaalisen hypotalamuksen toimintaan aggressiivista käyttäytymistä lisäävästi – ilman viimeksi mainitun rakenteellista poikkeavuuttakin (leesioita). Tieto on saatu epilepsiakirurgiaa varten tehdyissä EEG- tutkimuksissa, joissa on voitu verrata potilaan kliinistä aggressiivista käyttäytymistä amygdalasta rekisteröitävään EEG:hen…”

"… amygdala on keskeisessä asemassa aggression säätelyssä. Tutkimuksissa on havaittu, että monitumakkeisen amygdalan sähköinen ärsytys lisää tai vähentää ärsytyspaikasta riippuen koe-eläinten hyökkäys- ja puolustuskäyttäytymistä. Ventraalisessa hippokampuksessa olevan alueen ärsytys ennen amygdalaärsytystä estää puolestaan amygdalastimulaation vaikutuksen. Esimerkiksi jos toistuvalla amygdalastimulaatiolla eläin on muutettu pelokkaaksi, ventraalisen hippokampuksen alueen ärsytys tekee eläimestä entistä aggressiivisemman. Myös ihmisissä on havaittu, että amygdalan seudun kasvaimet muuttavat käyttäytymisen voimakkaan aggressiiviseksi. Muun muassa psykokirurgian yhteydessä tehty amygdalan sähköinen ärsytys laukaisee satunnaisesti affektiivista puolustuskäyttäytymistä tai raivoreaktioita. Eläinkokeissa eläimen aggressiivisuus on pystytty poistamaan bilateraalisella amygdalaleesiolla. Myös psykokirurgiassa on 1960-luvulta lähtien käytetty bilateraalista amygdalotomiaa vaarallisen aggression poistamiseksi. Usein tuloksena on todella ollut aggressiokäyttäytymisen väheneminen ja sosiaalisen toimintakyvyn paraneminen. Amygdalaan kohdistuvilla leikkauksilla on kuitenkin ilmennyt muitakin kuin toivottuja seurauksia, esimerkiksi aloitekyvyttömyyttä ja positiivisten tunteiden puuttumista."

AGGRESSIIVISEN käyttäytymisen  taustalla on kaikille ihmisille ominainen ja perinnöllinen reaktiokyky, joka on tarvittaessa valmiina käytettäväksi. Yksilön aggressiivisuudella tarkoitetaan, kuinka (määrällisesti ja laadullisesti) ihminen käyttää aggressiovoimaansa. Onko niin, että aggressiivisesti kovin usein käyttäytyvän ihmisen aivot tulkitsevat ympäristöä niin, että hänessä käynnistyy "vääriä hälytyksiä" uhattuna olemisesta. Onko lisäksi niin, että hänen aivonsa eivät välitä ajoissa tietoa, että vaara on ohi?  Silmitön väkivalta jatkuu.

KAIKKI aggressioon pohjautuva aggressivinen käyttäytyminen ei ole pahaa, sairautta tai häiriöitä. Aggressivinen käyttäytyminen  on kulloisestakin arvojärjestelmästä riippuen joko arvokasta tai epäarvokasta, hyödyllistä tai hyödytöntä, haitatonta tai haitallista. Aggressio voi olla toimintaa myönteisessä mielessä energisoiva ja motivoiva tekijä, ja aggressiivisuus piirre, joka saa ihmisen voittamaan esteitä, suorittamaan vaikeita tehtäviä ja pyrkimään tavoitteisiinsa.  Esim. kilpaileminen on sosiaalisesti hyväksytty tapa kamavoida aggressiota.

KYSYMYS siitä, onko aggressiota purettava, ja onko sen purkamisesta hyötyä vai haittaa, jakaa mielipiteitä.  Toiset väittävät, että jos aggressiota ei saa lainkaan purkaa, ihminen muuttuu itsetuhoiseksi. Jotkut taas väittävät, että kun aggressiota aletaan purkaa, siihen opitaan ja totutaan. Joku on väittänyt, että aggressiiviseen käyttäytymiseen tottuminen muuttaa ihmisen neurologisia systeemejä, on sitten sitä vaikeaa purkaa pois.

VÄKIVALTAA ei voi tunnistaa objektiivisesti. Väkivalta on voiman käyttöä, johon ei ole oikeutusta. Se milloin jokin asia on oikeutettua on sosiaalinen sopimusasia, siiis subjektiivista.  Esim. Suomessa aikaisemmin hyväksyttiin- luenma- talonpoikien  väkivaltainenkin käytäytyminen, kunhan he olivat rehellisiä.  Tänään pääsääntöisesti väkivaltainen käyttäytyminen  tuomitaan. Ensimmäisessä vaiheessa se tuomittiin ulkopuolisiin kansalaisiin kohdistuva väkivalta. Meillä ei saa ampua murtovarasta niinkuin eräissä muissa maissa. Niinikään valtio on luopunut fyysisistä rangaistuksista (raipat, hirttäminen).  Suomessa ei poliisi käytä kidutusta kuulustelukeinona. Viime aikoina väkivaltaisuutta on  johdonmukaisesti pyritty kriminalisoimaan myös perheen sisällä teko teolta (eläinten kohtelu, vaimon raiskaus, lasten pahoinpitely, perheväkivalta jne.). Suurimmassa osasssa maailmaa väkivalta on laajemmin hyväksyttyä kuin meillä. 

NEGATIIVISEKSI  tulkitaan tavallisesti  aggressiivinen  käyttäytyminen, jossa toisen päämääränä on satuttaa toista ihmistä fyysisesti tai psyykkisesti tai aiheuttaa vahinkoa, tuhota tai ottaa toisen ihmisen omaisuutta silloin, kun siihen ei ole laillista oikeutusta. Yleensä tarkoituksellista tuhon ja tuskan aiheuttamista ilman oikeutusta pidetään häiriötilana. Se hyväksytään vain eräissä poikkeustilanteissa kuten hengenhädässä itsepuolustukseksi tai esim. sodassa.

TÄNÄÄN AJATELLAN, että väkivallassa on syvimmillään kyse minuuden olemassaolon epätoivoisesta puolustamisesta. Päästäkseen eroon sietämättömästä olotilastaan yksilö kierrättää tuskansa uhrille väkivaltaisena käytöksenä.

Mainokset