Väkivallasta osa 3

HYVÄÄ TYÖVIIKKOA, rakas päiväkirja. Jatkan tutkimusmatkaani väkivallan maailmaan. Edellisissä osissa olen voivotellut väkivaltaa ja kertonut löytäneeni kolme avainkäsitettä: Aggression, aggressiivisuuden ja väkivallan, joiden avulla teemaa kannattaa lähestyä. Aamupalaksi tarjoan kaksi (minulle) uutta oivallusta:

  •  1. OIVALLUS: Aggressio on siis neutraalivoima. Mikä sen käynnistää? Ihmisen toimintaa ohjaavat tarpeet. Koska tarpeiden tyydyttäminen on elintärkeää, niiden tyydyttämiseen tähtäävä toiminta käynnistyy aivojen syvissä osissa- ei ohuessa cortexissa(järjen valtakunnassa). Aggressiovoima on hyödyllinen- se turvaa perustarpeet: eloonjäämisen, ruuansaamisen, poikasten puolustamisen jne. Siksi aggressiovoima käynnistyy ohi järjen. Se käynnistetään tunteiden avulla. Tunteet taas virittyvät reaktioina ympäristöön ohi oman hallintakykymme. Pystymme vain rajoitetusti itse käynnistämään omia tunteitamme.
  • AGGRESSIIVISUUS – tapa ottaa käyttään aggressiovoimaa- on siis perustaltaan myönteinen. On kaksi pääteoriaa siitä, kuinka ihmisyksilöstä tulee aggressiivinen. Toisessa ihminen on syntyään ei-aggrresiivinen, ja Siperia opettaa aggressiviseksi. Toisessa ihmisessä on alun alkaen taipumus aggressiivisuuteen, ja meidän iso tehtävämme on oppia olemaan käyttämättä sitä. Löysin netistä seuraavan ajatuksen (kirjoittaja käyttää siinä käsitettä aggressio samassa merkityksessä kuin yllä aggressiivisuus:
    • ” Tremblay ym., 2005: fyysinen aggressio ei ole lapsen saama ”sairaus” kuten vihurirokko, mutta ei myöskään opittu käyttäytymisen muoto kuten lukeminen tai laskeminen. Aggressio on itkemiseen, syömiseen, nukkumiseen jne. verrattavaa käyttäytymistä, johon ihmisellä on biologinen valmius ja jota iän myötä opitaan kontrolloimaan ja/tai korvaamaan muilla keinoilla. Sosiaalisella oppimisella on siis merkittävä rooli aggressiivisen käyttäytymisen kehityksessä EI KUITENKAAN NIIN, että käyttäytyäkseen aggresiivisesti lapsen tulee ensin havainnoida aggressiivista käyttäytymistä VAAN NIIN, että aggressiivisuudesta ”poisoppiminen” on tärkeäkehityksellinen tehtävä”.
  •  2. OIVALLUS. Sama kirjoittaja erotteli kaksi aggressiivisuuden (hän puhui aggression) lajia: reaktiivisen ja proaktiivisen.
    • a) REAKTIIVISESTI AGGRESSIIVINEN on on äkkipikainen ja ”räjähtää” helposti. Hän suuttuu helposti ja rupeaa heti ilkeäksi . Hän on nyrkit pystyssä penimmästäkin asiasta. Reaktiivisesti aggressiivinen lapsi/nuori kokee ympäristön vihamieliseksi . Reaktiivisesti aggressiiviset lapset uskovat, että muut ovat heitä kohtaan vihamielisiä . He tulkitsevat tilanteet näiden odotusten mukaisesti. Kun kaverit reagoivat vastaan, aggressiivisuus jatkuu esim. kostona. Tällaisen reaktiivisen aggressiivisuuden riskitekijöitä ovat mm. varhaisen vuorovaikutussuhteen ongelmat, turvattomuuden kokemukset ja väkivallan kohteeksi joutuminen. Koska reaktiivisesti aggressiivinen lapsi kokee ympäristön uhkaavaksi ja vihamieliseksi, hänen kohdallaan tulisi vähentää uhkaavia tilanteita, hänen huomionsa tulisi kiinnittää toisenlaisiin asioihin ympäristössä, ja häntä tulisi ohjata havaitsemaan ei-uhkaavia vihjeitä. ja tulkitsemaan toisten intentioita. Häntä tulisi harjoittaa itsekontrolliin ja tunteidcen säätelyyn. Lapsen kanssa tulisi luoda turvallinen, vahva ihmissuhde.
    • b) PROAKTIIVISESTI AGGRESSIVISET lapset taas kiusaavat tahallaan toisia. Tällainen lapsi määräilee ja pakottaa toisia. Hän haluaa nolata toisia ilman syytä. Proaktiivisesti aggressiiviset lapset uskovat, että aggressio on hyvä keino saada mitä haluaa (valtaa ryhmässä , näkyvyyttä ja ulkoisia hyötyjä, esim. lelun, rahaa). Tällaisen aggressiivisuuden riskitekijöitä ovat aggressiiviset mallit esim. kotona, filmatun väkivallan katselu, rajojen, ‘monitoroinnin’ puute, asioiden periksi saaminen aggression avulla ja aggressiiviset kaverit. Koska proaktiivisesti aggressiiviset lapset uskovat, että “aggressio kannattaa”, heitä voidaan auttaa opettamalla vaihtoehtoisia tapoja ratkaista ongelmatilanteita, vahvistamalla – ei-aggressiivista käyttäytymistä, käyttämällä systemaattisesti sanktioita aggressiivisesta käyttäytymisestä ja opettamalla , että aggressiolla usein ikäviä seurauksia Myös tämän ryhmän lasten kehityksessä oletetaan vertaisryhmässä tapahtuvalla vahvistamisella olevan suuri merkitys. Siksi tarvittaisiin inteventioita kaveriryhmään.
    • JAKO on tärkeä. Väkivalta voi olla samaa. Sen alkulähteenä oleva voima on sama (aggressiovoima), mutta aggressiivisuus onkin erilaista , se johtuu eri syistä ja sen tarvitsee erilaista "hoitoa".

Kun puhun väkivaltaisista lapsista, minun päähuoleni kohdistuu reaktiivisesti aggressiivisiin lapsiin. Erilaiset koulukiusaamisen ehkäisykeinot näyttävät keskittyvän proaktiivisesti väkivalltaisiin.

Mainokset