Osaamiskeskuksia Espoon koulutoimeen?

ON SELLAINEN VAIHE syksyä, johon osuu monta koulutusrupeamaa. Viime viikolla koulutin itse koulujen johtoryhmiä Lahdessa lomapäiväni ratoksi, ja kai sitä viikonlopun päättäjien ja opettajien kohtaamissessiota voi koulutuksena pitää. Eilen osallistuin kurssilaisena " Osaamiskeskusten valmisteluryhmän" ensimmäiseen istuntoon, torstaina koulutan Heinolan seudun erityisopettajia muutosteemaan ja ensi viikolle ajoittuu tiistaina kurssilaisena TalentHausin muutosjohtamiskoulutuspäivä ja Opekon oppilaitosjohon Uudenkaupungin ryhmän toinen kolmipäiväinen seminaari oppilaitosjohdon peruskurssia. Raskasta? Pikemminkin loistava hetki taas pohtia koulutuksen syväkysymyksiä.

 EILISEN OSAAMISKESKUSTEN valmisteluryhmän kokoontumisen veti Kehityspiikin Kari Anttila parinaan Seppo Turkka. Molemmat kokeneita koulumiehiä ja työnohjaajia. Koulutusotteeksi oli valittu puhdasoppinen prosessikoulutus, jossa konsulttien tehtävänä oli "juoksuttaa prosessia", ei neuvoa itse asiassa. Konsulttien rooli on tällöin tuoda ulkopuolisuuden kautta lisäarvoa. Tällaiseen otteeseen ei kuulu luentoja. Osallistujat pannaan töihin, ja heidän ratkaisujaan ei kritisoida, ei reflektoida. Tällaisesta koulutusotteesta saa havainnollisen kuvan siitä, mitä tarkoittaa, kun opettaja on oppimisympäristön järjestäjä.

PÄIVÄN TAVOITTEENA oli määritellä uuden idean: OSAAMISKESKUKSEN ydintehtävää. Mukaan oli kutsuttu joukko kouluja, ja niistä tavallisesti rehtori. Osa kouluista on toiminut jo tähän asti ns. resurssikeskuksina. Osalle kuvio on uusi. Kehityspiikin koulutuskonsepti oli – jos sen oikein ymmärsin " laadullista analyysiä". Liikkeelle lähdettiin mahdollisuuksista ja haasteista. Flapeista poimittiin sitten "marjoja" tärkeitä asioita. Tärkeät asiat kirjattiin kukin omalle lapulleen. Laput järjestettiin seinälle, pisteytettiin (jokainen sai antaa 10 pistettä), järjestettiin pisteiden mukaisesta järjestyksestä toisiinsa liittyviksi ryhmiksi. Nämä ryhmät sitten vielä kirjoitettiin uudelleen auki uusille flapeille. Ja sitten kierrettiin ymmärtämässä näitä uusia kuvauksia. Induktion tuloksena syntyi viisi "kiveä", isoa asiaa, jota oli ilmaistavissa otsikkona ja sen alla olevina asioina siitä, mika osaamiskeskuksessa olisi tärkeää.

 RAKENNE oli ehyen yhteistoiminnallinen ja kaikkia aktivoiva. Tietokäsityksessä korostui vertaistieto, jota ei kyseenalaistettu. Koska kyseessä on usean istunnon prosessi, ei tietysti pitäisi hosua arvioinneissa. Aavistelen kuitenkin, että tällä metodilla valitettavasti törmätään samoihin ongelmiin, kuin monilla muillakin tietoa induktiivisesti ja demokraattisesti konstruoivilla. Metodin perususkontunnustus kuuluu: kukaan ei ole toista viisaampi. Eikö oikeasti? Työtavassa luotetaan vertaisryhmien eri muodostelmien kykyyn konstruoida jäsentensä erilaisistanäkemyksistä yhteinen. Se tuottaa selvästi kipua, varsinkin kun eri ihmisten esiin nostamien ajatusten taustamerkityksiin ei ehditä syventyä. Ja varsinkin, kun juuri kenenkään "kädet eivät ole puhtaat". Monella osallistujista oli aito konkreetti etu valvottavanaan (esim. oma tai koulun resurssit). Kun samaan pariin, trioon, ryhmään saattuu voimakkaita mielipiteitä, yksi jyrää. Alttius luopua "omasta tämästä" ei ole kaikilla yhtä herkässä. Eikä halu etsiä kompromissin sijasta fuusiota. Vauhti oli kova. Ja moni tuntui ahdistuvan siitä, että oma vanha idea osaamiskeskuksesta uhkasi jäädä muiden jalkoihin.

JOSSAIN VAIHEESSA monelle meistä selvisi, että nyt ollaan tekemässä varsin suurta muutosta, jossa ehkä luovutaan monesta pitkään toimineesta käytännöstä (konsultoivat opettajat? Kuinka matikkamaan käy? Entä Netlibriksen? Väheneekö niiden saama tuki?). Surutyön yli on vaikea oikaista. Moni saattoi pelästyä, miten iso tehtävä osaamiskeskusten vastuulle saattaa tulla. Mitä opetuspäällikkö tarkoitti sanoessaan: " Tavoite on yleisopetuksen vahvistaminen. Oppilaistamme 10% on syrjäytymispolulla. Siihen ongelmaan ei vastata ainekonsultoinnilla. Suomalaisten opettajien akateeminen osaaminen on jo nyt tapissaan. Meidän on vaikutettava koulujen toimintakulttuuriin. Osaamiskeskus on lähempänä toimintakulttuuria kuin yksittäinen konsultti."?

HYVIN Kehityspiikki päivää juoksutti. Ihmiset olivat aktiivisia. Normaalit ryhmäilmiöt tulivat näkyviin, jos niitä osasi katsoa. Varmasti prosessin etenemiseen voi luottaa. Omat mielipiteeni tulivat kuulluiksi.

ALLA olevista kamerakuvista näkyy, kuinka osa valmisteluryhmästä fundeeraa annettua kysymystä aivot sauhuten.

Mainokset