Tampereen terveisiä

HERÄTYSKELLO (tarkemmin kännykkä) soi kello viisi. Suihkuun. Paidan silitys. Laukku kuntoon. Tyttären kyydissä juna-asemalle klo 6.21 junaan Tampereelle-lapsuuden kaupunkiini. Asuimme Tampereella vain kaksi vuotta 1959-1961; taiteilijaelämää. Olin kuitenkin silloin sen ikäinen, että pääsin jo teatteriin. Muistan vieläkin tuolta ajalta tampereen teatterista "Kolme iloista rosvoa" ja Pentti Kultalan poliisimestari Paavalina ja ehkä muutamaa vuotta myöhemmin " West Side Storyn",jossa Tonyna oli Tapani Perttu. Muistan myös, kuinka kävimme katsomassa jättiläismäista kuollutta valaskalaa. Ja sen, kuinka jotkut ilkimykset varastivat isäni tekemän mäkiauton pihalta heti ensimmäisenä päivänä.

 MINUT oli tilattu puhumaan viisaasta muutoksesta Tampereen kahteen alueelliseen VESO-tilaisuuksiin. Ovat löytäneet tuon formaatin uudelleen. Teollisuuskaupunki on jaettu viiteen alueeseen. Kullakin on noin 10 peruskoulua. Ja joka alueella on oma aluerehtorinsa. Aluerehtorien tehtäviin kuuluu mm. tällaisten alueellisten täydennyskoulutustilaisuuksien järjestäminen. Lisäksi aluerexit käyvät kehittämiskeskustelut alueen rehtorien kanssa. Varsinaiset esimiestehtävät (mm. virkavapaudet) hoidetaan edelleen keskitetysti.

TAMPEREEN KOULUTOIMESSA on käynnissä varsin massiivisia hallinnollisia muutoksia. Ylinnä on tuottaja- tilaajamalli. Perusopetuksen johtaja Hannu Suoniemi vastaa perusopetuspalvelujen tuotannosta. Alueellistaminen on toinen juttu. Aluerehtorien ensimmäinen 1,5 vuoden jakso on päättymässä, ja vuoden vaihteessa alkaisi uusi 4,5 vuoden pesti. Aluetyöhön on varattu aikaa 30%, ja omalle koululle 70 %. OIkeasti aluetyö saattaa viedä paljon enemmän aikaa.  Korvaus työstä on lähinnä symbolinen: muutaman tunnin huojennus ja euroja. Lisäksi isoilla kouluille aluereksillä on Vessin mukainen apulaisrexi ja paikallisesti sovittu apulaisjohtaja. Niin tai näin: tapaamani aluerehtorit vaikuttivat paitsi pidetyiltä myös ammatillisesti kunnianhimoisilta ja innostuneilta. PIDIN esitykseni kahteen kertaan, ensin yhdelle alueelle Kissanmaan koululla ja sitten kahdelle alueessa Sammon lukiossa. Kuulijoita oli ensin 200 ja sitten 400. 1,5 tunnin sessiota rytmitti 116 dian powerpoint. Tamperelaiset opettajat olivat ystävällisiä ja nauroivatkin. Ruoka oli hyvää, ja kahvikin, vaikka sen jakelu vei aikaa.

JUNA on kätevä kulkuneuvo. Mennessä ehdin päivittää dioja. Paluumatkalla nukkua. Tampereella junaa odotellessa annoin itselleni kaksi jägermeisteria ja luin pikkuruisessa baarissa iltalehdet. Miten hauskaa: Iltalehdessä oli juttu Samuli Salosen uudesta koulusta. Siitä enemmän huomenna.

Mainokset