Koulutuksen kehittämisen tulevaisuuden haasteet

ESPOON kaksipäiväisten rehtorikoulutuspäivien 26.-27.10 teemana on "Koulutuksen kehittämisen tulevaisuuden haasteet". Ensimmäisen päivän haasteina oli yhtenäinen perusopetus ja jonkinverran laajempi haaste: Euroopan kuihtuminen maanosana.

OPETUSTOIMENJOHTAJA Kaisu Toivonen oli motottanut oman avauksensa lauseella "Jatkuvasti uudistuva koulu edustaa pysyvyyttä". Hän loi katsausta peruskoulun juuriin, ja poimi sieltä mukaan ajatuksen, että jo alkuaikoina tavoitteena oli yhtenäinen perusopetus.

MEILLE esiteltiin kokemuksia yhtenäisen perusopetuksen rakennustyöstä. Ensimmäinen esimerkki oli toiminnallinen yhteistyö Myllypuron ala- ja yläkouluissa, siis kahden erillisen kouluyksikön välillä. Helsingissä huoltajilla on intohimoja ja mahdollisuuksia valita lapsensa koulu, ja jopa pääosa oppilaista menee muuhun kuin omaan lähiyläkouluunsa. Yhteistyö Myllypurossa on johtanut siihen, että peräti 80% jatkaa tällä "kotipolulla". Toinen esimerkki saatiin Espoosta, jossa rehtori Ritva Nykänen on tavoitteellisesti rakentanut omaa Martinkallion 1-9-kouluaan. Kehittämoistyöhön on paneuduttu hihat käärien, ja sille oli etsitty myös teoreettisia perusteita. Yhtenäisyys näkyy luennoitsijan mukaan opetussuunnittelmassa, toimintakulttuurissa (ppiva organisaatio lähtökohtana), opettajuudessa, rehtoriudcessa ja oppilaiden kokemuksissa (turvallisuus, johdonmukainen oppimispolku, osallistumisen portaat). Nykänen päätti esityksensä oivaltavaan aforismiin: ”Kun pelkäät muutosta, odotat sen huonontavan asioita. Kun toivot muutosta, odotat sen parantavan asioita.Hyvin usein odotukset palkitaan.”

ILTAPÄIVÄLLÄ syöksyttiin sitten Eurooppalaisiin mittakaavoihin, kun professori Kauko Hämäläinen luennoi kaksi tuntia teemasta "Koulutuksen tulevaisuuden haasteet Euroopassa". Hämäläinen otti hänkin vauhtia peruskoulun historiasta, ja korsti kuinka kovia miehiä peruskoulun rakentajat, tuolloin noin 30-vuotiaat, olivat. Vastustus oli tosi rajua. Opettajajärjestöt vastustivat. Teollisuus vastusti jopa sabotoi uudistusta. Silti peruskoulu toteutettiin, ja ratkaisun loistavat tulokset ovat nyt kaikkien nähtävissä. – Emme ole olleet Euroopan valtavirran kulkijoita, vaan olemme tehneet omaperäisiä ratkaisuja 40 vuotta, Hämäläinen hehkutti.Millä tahansa kritterillä voi sanoa, että Suomi on koulutuksessa ehdotonta huippua. Ja olemme kärjessä seuraavassakin Pisassa, Hämäläinen uskoo.

PISAMENESTYKSEN syitä on hyvä aina kerrata. Suomalaisille on ollut traumaattinen kokemus olla paras. Siinä menee kuulema vähän aikaa yskiessä. Vahvuuksiamme ovat opettajankoulutus, erityisopetus, kehittävä arviointi (luottamus; otospohjainen arviointi Oph:lla), aikaisemminen opitin tunnustaminen, vahva kouluhallinto ja koulutusjärjestelmän näkeminen selkeänä osna innovaatiojärjestelmää. Opettajankoulutus siirrettiin yliopistoon 1970-luvulla. Suomessa on maailman ylivoimaisesti parhaat luokanopettajat. Hakijoista pääsee vain joka viides pääsee. ”Kuusi laudaturia ja viisi harrastusta pitää olla”. Meillä luokanopettajat ovat maistereita. Meillä on ilmainen tuettu koulutus.

EUROOPPA ei voi yhtä hyvin kuin suomalainen perusopetus. Euroopan oppimistuloksissa ei ole hurraamista Etelä- Korea on tällä hetkellä todella kova luu. Eurooppa on ainoa kuihtuva maanosa. Isoja haasteita tuo muuttuva toimintaympäristö. Ikärakenteemme muuttuu. "Viiden vuoden kuluttua eläkeläiset saisivat eduskuntaan enemmistön." Perheiden perustaminen on siirtynyt yhä myöhemmäksi ja perherakenteet muuttuvat. Ympäristökysymykset ja energia. Monikulttuurisuus lisääntyy, ja muuttoliike on muuttumassa valikoivaksi. Samaan aikaan Aasian kasvaa, ja mm. Kiina ja Intia ajavat volyymillä ohi. Työelämän tarpeet muuttuvat. Perinteisen teollisuuden osuus vähenee, ja yhä useampi menee töihin terveys+sosiaali+palvelualoille. Tieto kaksikertaistuu 6 vuodessa. Eräät ammatit mm. lääkärin ammatti ovat kriittisiä. On saatava jatkuvasti täydennyskoulutusta. On pohdittava, mitä perusopetiksessa kannattaa opettaa: Perustaidot toki. Ja sellaiset yleiset valmiudet kuin kommunuikaatiotaidot ja itseluottamistieto. Yleiset hyvän ihmisen taidot. Terveydelliset haasteet mm. liikalihavuus ovat Euroopassa aikapommi. Mielenterveysongelmat kasvavat. Nuoret ovat yhä levottomampia. Hyvinvointi polarisoituu.

MYÖS SUOMESSA tämä tarkoittaa kilpailua rahasta.Kouluille ei tule enää hyviä aikoja. Yhteiskunnan pelastaisi ehkä se, että pääsisimme terveenä eläkkeelle ja hautaan. Nykymeno, jossa eläkkeelle jäädään keskimäärin 60-vuotiaana, edellyttää, että yhteiskunta on suunnattoman rikas. Hämäläinen nosti esiin syrjäytymisen estämisen taloudellisen merkityksen. Yksi syrjäytynyt lapsi maksaa 0,6-2,5 miljoona euroa. miljoonan lisäeuron panostus erityisopetukseen tulee takaisin jo, jos yksi lapsi pelastetaan kaidalle tiellä. Heikoista huolehtimisella on iso merkitys.

EUROOPAN "pelastusohjelmaan" kuuluu mm. seuraavia tekijöitä: Osa parhaista nuorista on edelleen saatava opettajankoulutukseen Opettajankoulutus pitää saada yliopistoon, ja täydennyskoulutus panna kuntoon. Korkeakoulutettujen osuus on saatava oikealle tasolle. Nyt Suomessa koulutetaan 65 % ikäluokasta. Euroopassa 20% , USA:ssä 40%. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa.Ammatillista ja teoreettista koulutusta tulee lähentää toisella asteella, mikä edellyttää ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisäämistä. Päätäntävaltaa on hajautettava ja samanaikaisesti on saatava vahvaa hallinnon tukea. On huolehdittava sekä Heikoista että huipuista. Joka kuudes vuosi olisi uusittava ammattitaito olennaisesti. Myöhäinen korkeakoulujen aloitusikä ja pitkät valmistumisajat on oikaistava.

LOPUKSI Hämäläinen ulkoilutti viela pari kalvollista "OECD 2001: Hyvä elämä koulutuksen tavoitteena"- ajatelmia. Hyvään elämään tähtäävä koulutus antaa ammatin edellyttämät tiedot ja taidot. Siihen kuuluu myös kulttuuriperinnön tuntemusta, eettistä ja esteettistä herkkyyttä, ohjausta toteuttamaan itseään muita loukkaamatta, huolehtimaanitsestä : fyysinen kunto ja kehittynyt tunne-elämä. Olisi opetettava elämän iloa (irti liiasta yrittämisestä, ja tässä mm. juhlat ovat tärkeitä. Tarvitsemme eväitä elämän hallintaan; mielekkyyden löytämiseen. Meidän olisi opittava huolehtimaan lähimmäisestä, ottamaan huomioon muut ja huolehtimaan elinympäristöstä.

REHTORI LASSI KILPONEN oli saanut oikein prime-time paikan. Hänen tehtävänä oli kertoa klo 15-16 Kokonaistyöaikakokeilusta, jota Helsingissä on kokeilti vuodesta 1999 alkaen kolmessa yläasteen ja kolmessa ala-asteen koulussa. Kokeilusta on laadittu kokeilusopimus. Kussakin koulussa käytännöt ovat vaihdelleet. Peruslähtökohtia kokeilulle olivat lupa poiketa VESSistä (mm. opetusvelvollisuuksista). Koululla oli lupa jakaa koulun työt järkevästi opettajien kesken. Käytännössä kouluilla oli käytössään 0,7 % suurempi palkkasumma. PÄHKINÄNKUORESSA kokeilu tarkitti sitä, että opettajilla oli työaikaa periaatteessa 1600 tuntia. Jokaisen kanssa sovittiin, mitä työajalla tehtiin. 400 tunnin osalta opettaja sai määrätä työn suorituspaikan ja ajan (Tähän laskettiin mm. tuntien valmisteluaikaa). Lisätunneista maksettiin lisää palkkaa. Opetustunteja oli 700-1000. Opettajien palkkataso nousi keskimäärin 212 € . Opettajasiis pystyivät laskuttamaan enemmän työtunteja kuin tuo 1600, ja heillä oli lupa laskuttaa muusta työstä kuin oppitunneista.

KOKEILUUN KUULUI työajan seurantaa. Vaikka se ei ollutkaan vedenpitävää, mielenkiintoista oli, että opetuksen suunnitteluun ja jälkityöhön tarvittiin opettajien oman arvion mukaan 0,4 tuntia (0,3 – 0,65).

Mainokset