Positiivinen energia ja tuottavuus

ESPOON kaksipäiväisten rehtorikoulutuspäivien toisena päivänä rehtorit pantiin ryhmissä pohtimaan alueellisia oppilashuoltoryhmiä. Päivä oli rakennettu mallikkaasti, ja yksi syyllinen siihen taitaa olla konsultti Mikko Salonen, joka tehtäviä antoi. Mikko oli löytänyt mallin, jossa ns. galleriakävely ratkesi ilman sitä ongelmaa, mihin aikaisemmin olin törmännyt: kukaan ei haluaisi jäädä omalle standille esittelijäksi, kun on aika käydä läpi eri ryhmien tuotoksi. Nyt ryhmät muodostettiinkin uudelleen galleriavaihetta varten niin, että joka ryhmässä oli kaikkien alkuperäisten ryhmien jäseniä. Näin kaikki saivat nähdä kaikkien tuotokset ja toimia myös oman ryhmänsä tuotosten esittelijöinä. Muutoin jaksan aina hämmästellä sitä, että uudistuksissa tunnetaan etenevän kantapäät edellä puuhun. Ensin keksitään jokin idea, ja sitten ruvetaan kokoamaan porukkaa pohtimaan, mihin vekotinta voisi käyttää.

ON LAUANTAI ja työviikko siis takana. Jouluun on kahdeksan viikkoa. Keskiviikon YT:ssä vaihdoimme Ronjan Aristokateiksi. Jouluisen näytelmän harjoitukset alkoivat sitten samana päivänä. Uinnit ovat alkaneet. Olen ottanut käyttöön ensimmäistä kertaa elämässäni kaupungin kännykän, oikein pikku-communikaattorin. Sitä nyt sitten ihmettelemään.

VARSINAISEKSI tämän aamun epistolaksi ajattelin nostaa eilisessä Hesarissa Vieraskynän paikalla julkaistun Helsingin Kauppakorkeakoulun tutkija Jaakko Asparan kolumnin teemasta "työntekijän positiivinen energia on avain tuottavuteen". Näkökulma antaa puhtia myös omaan JET-työhöni.

ASPARAN mukaan teollisuuden ehdotus siitä, että teollisuustyöntekijöiden tulisi tehdä nykyisellä palkalla yksi tunti päivässä lisää töitä, jotta suomalainen työ menestyisi kilpailussa halpamaiden kanssa, on toki yksi tapa lisätä tuottavuutta. Asparalla on kuitenkin mielestään parempi ehdotus: Tuottavuutta voitaisiin parantaa kehittämällä työntekijöiden asennoitumistaan työhön ja toisiinsa. Hieman mystinen ja vaikeasti mittava "positiitinen energia" olisi tässä avainkäsite. Mm. TKK:n systeemianalsyysin laboratoriossa on tutkittu energiatasojen vaikutusta tuottavuuteen. Yleisesti (ilman tarkkoja mittauksia) uskotaan, että ihmisen oman energisyyden vaihtelua vaikuttaa omaan tuottavuuteen kymmenillä prosenteilla. Aspara muistuttaa, että positiivinen energia vaikuttaa myös toisten energiatasoon.

 MM. TKK:n laboratoriossa on havaittu, että positiivinen lataus ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa synnyttää laajentuvan tunneavaruuden, joka lisää tuottavuutta. Maailmalla on tutkittu yritystiimejä. Tutkimuksissa on havaittu, että tehokkailla tiimeillä on laajentuva tunneavaruus, joka näkyy/kuuluu mm. positiivisten viestien suuressa määrässä verrattuna negatiivisten viestien määrään. Positiivisia ovat viestit, joissa tiimin jäsen tukee, arvostaa tai rohkaisee muita. Negatiivisia ovat viestit, joissa jäsen viestittää sarkaisimia, kyynisyyttä tai paheksuntaa. KOSKA tiimi on vuorovaikutuksellinen systeemi, yksittäisen työntekijän tunne-energia (itseluottamus, ilo, aloitteellisuus ja innostus) saattaa laukaista ryhmän innostusta synnyttävän vyöryn. Jos näin on, viiden hengen tiimissä kunkin jäsenen positiivinen energia saattaa kasvattaa yhteistä innostusta jopa 20 %. Tällöin tiimin energisyys kasvaa Asparan mukaan jopa kaksi ja puolikertaiseksi, ja tiimin tuottavuus kasvaa merkittävästi. Vastaavasti päinvastaisessa tilanteessa jokainen tiimin jäsen kuluttaa yhteistä energiaa 20 %, tiimin energisyys pienenee kolmasosaan ja tuottavuus heikkenee huomattavasti. Monien tutkijoiden mukaan juuri henkisen energian ja innostuksen avulla on mahdollista saavuttaa "supertuottavuutta".

MITÄ SIIS pitäisi tehdä? Pitäisi vakavasti pohtia keinoja, joilla voidaan lisätä työntekijöiden positiivista energiaa ja työyhteisöjen innostusta. Aspara näkee tässä johtajuuden ja ilmapiirin tärkeäksi. Meidän pitäisi osoittaa positiivisuutta ja arvostusta toisia kohtaan, toisten ajatuksia kohtaan ja toisten tekemisiä kohtaan. Meidän pitäisi uskoa energisyyden ja positiivisen vuorovaikutuksen merkitykseen ja tuottavuusvaikutuksiin.

MITÄ TÄMÄ VOISI tarkoittaa kouluissa? Ajattelen, että rehtorin pitäisi ottaa käyttöön keinoja, joilla voidaan lisätä opettajien positiivista energiaa ja opettajakunnan innostusta työhönsä. Talon ilmapiiristä on pidettävä huolta. Jokaisen tulisi opettella kohtaamaan muut tietoisina oman mökötyksen ja riitelyn vaikutuksista myös toisten tuottavuuteen. Kanssakäymisissä meidän pitäisi osoittaa positiivisuutta ja arvostusta toisia kohtaan, toisten ajatuksia kohtaan ja toisten tekemisiä kohtaan. Ja sama pitäisi viedä luokkiin saakkaa. Opettajien pitäisi uskoa vielä enemmän innostamiseen ja kannustamiseen ja käyttää niitä. Opettajien pitäisi lähettää yhtä enemmän viestejä oppilaille, joissa hän tukee, arvostaa tai rohkaisee oppilaita. Ja yhä vähemmän sarkaistisia, kyynisiä ja paheksuvia viestejä. Se ei tarkoita, että opettajien täytyisi tinkiä tavoitetasosta. Tuottavuuttahan tässä ollaan lisäämässä. Se tarkoittaa, että kiinnitämme entistä enemmän huomiota tapaamme kohdata oppilaita tilanteissa, joissa heidän työnsä ei suju. Sanalla sanoen: meidän tulisi luoda uskoa positiivisen pedagogiikan voimaan.

Mainokset