Erityisoppilaiden määrä kasvaa- so what?

TÄMÄN AAMUN Hesarissa Marjukka Liiten otsikoi juttunsa " Erityisopetuksen määrä kasvaa yhä". Erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden osuus on jatkanut kasvuaan tänäkin lukuvuonna, käy ilmi Helsingin Sanomien kyselystä, jonka lehti on tehnyt kymmeneen suurimpaan kaupunkiin. Vain Vantaalla, jossa erityisopetuksen osuus on ollut jo kauan isojen kaupunkien korkein, kasvu on saatu taittumaan. Keinoja ovat olleet osa-aikaisen erityisopetuksen ja psykologipalvelujen lisääminen, esiopettajien, luokanopettajien ja erityisopettajien tekemän kouluvalmiusarvioinnin vahvistaminen.

 JUTUSSA kerrotaan, että suurissa kunnissa erityisopetuksen haasteita pidetään jo niin ylivoimaisina, että ne ovat jättäneet opetusministeriölle kaksi raporttia, joissa vaaditaan järjestelmän uudistamista. Tästä on ollut puhetta meilläkin erityisopetuksen kehittämisryhmässä. Malli tulee Uudesta Seelannista. Siellä rahoitusta on muutettu niin, että se ei ole riippuvainen oppilaskohtaisista erityisopetuspäätöksistä. Samaa halutaan Suomeen: Kunnat jakaisivat rahan mahdollisimman monille tuen tarpeessa oleville ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ilman valtavaa paperisotaa, joka sitoo työhön liian suuren osan henkilöstöstä.

ONGELMIA ei ole kuin kaksi. Kuinka valtio suostuisi antamaan erityisopetukseen suunnatun rahan kunnille ilman nykyistä byrokratiaa? Byrokratia kun on ainoa keino, jolla valtio voi valvoa, mihin sen myöntämät rahat käytetään. Jos tästä byrokratiasta luovuttaisiiin, moni asia kuitenkin kevenisi. Nykyinen, kovin mutkikas HOJKS-prosessi saataisiin kevyemmäksi. Opettajilla jäisi enemmän aikaa pohtia erityisen tuen tarvetta pedagogisena kysymyksenä. Rahaa säästyisi kallliista tutkimuksista. Tilastotkin tulisivat kauniimmiksi. Todennäköisesti virallinen erityisopetuspäätös tehtäisiin vain erityisluokille siirrettävistä.

TOINEN ONGELMA on vakavampi. Vastuualuepäällikkö Kirsi Hatanpää kertoi viime viikon rehtorikoulutuksessa, että lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat kasvaneet 40% vuodesta 1998. Niihin verrattuina erityisopetuksen kasvu on vielä kevyttä. Suomalaislapsista osa voi yhä huonommin. Heitä ei auteta pedagogisin keinoin. Shakespearen sanoin " Totisesti Tanskan maassa on jotain mätää!".

Mainokset