LänsiVäylä on uusinut nettisivunsa

31. lokakuuta kirjoitin, että minulla on Ikävä LÄNSI-VÄYLÄ-lehden nettisivuja. Uudet sivut on nyt avattu. Näköispainos on hyvännäköinen. Edelleen kaipaan muutaman vuoden takaista aktiivisen keskustelun aikaa. Ja jään kaipaamaankin.Uusilla sivuilla ei ole lainkaan yleisönosastoa.

Ks. http://www.lansivayla.fi

Mainokset

JET-työ paketissa Yeah!

SE ON HOIDETTU. Tänä aamuna klo 6.31 hotmail-tunnus toimi, ja sain lähetettyä JET-opintoihini kuuluvan kehittämishankkeen viimeisen deadline-päivän aamuna Omniaan Tuija Laukkaselle.

JOKAISEEN ARVONSA tuntevaan koulutusohjelmaan kuuluu nykyään kehittämishanke. JET-ohjelmassa sen tekoon on myös aikaa, koska ohjelma jakaantuu 1,5:lle vuodelle.

OMASSA JET-työssäni seuraan Auroran koululla syksyllä 2005 käynnistettyä työhyvinvointihanketta marraskuun loppuun 2006 saakka. Hankkeen käynnisti vuonna 2004 tehdyssä KUNTA10-työhyvinvointikyselyssä paljastunut työpahoinvointi. Vaikka pahoinvoinnin pääsyyksi ymmärrettiin Espoon järjestelmätason ongelmat (mm. useiden laajojen muutoshankkeiden vyörytys kuntapuolelle vieraita metodeja käyttäen), pahoinvointin tartuttiin myös työyksikkötasolla. Hankkeen teoreettisena viitekehykseen kuuluu yhtäältä hieman mystinen ”elinvoiman” käsite ja toisaalta tutkimuksellisesti luotettavampi VTT Jari Hakasen työhyvinvoinnin käsitteistö, jossa työhyvinvointia jäsennetään positiivisen työnimun ja negatiivisen työn kuormittavuuden käsiteparilla. Hakasen tapa hahmottaa työhyvinvointia näin kaksiulotteisena ilmiönä on herättänyt paljon ihastusta. Auroran koulun työhyvinvointihanke oli kuitenkin ensimmäinen, jossa ajattelutapaa käytettiin koulumaailmassa hyväksi. Auroran hankkeen kehittämisote oli endogeeninen, prosessimainen, ja noudattaa 1980-luvun sisäisen kehittämisen periaatteita. Näin ollen sekä kehittämiskohteiden valinta että keinot: työhyvinvointiteot valittiin induktiivisesti, yhteisön arjesta käsin. Hanketta toteutettiin mahdollisimman kevyellä byrokratialla.

HANKKEEN päämääränä oli lisätä Auroran koulun henkilökunnan ja ennen muuta sen avainryhmän: opettajien työhyvinvointia ja sitä kautta koulun toiminnan tavoitteisuutta, vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Hankkeessa pyrittiin vahvistamaan työyhteisön KUNTA 10-tulosten analyysissä tunnistamia työimua aiheuttavia elementtejä ja toisaalta keventämään työtä erityisesti kuormittavia tekijöitä. 1,5 vuoden aikana toteutettiin 44 erilaista hyvinvointia edistävää tekoa. Lastun kuvassa luetellaan teot kohteittain. Työhyvinvointihankkeen tuloksia mitattiin kaksi kertaa: maaliskuussa ja loka-marraskuussa 2006. Kummatkin mittaukset olivat kvantitatiivisia. Rinnakkaismittarina käytettiin opettajien sairauspoissolojen ja raportoitujen väkivaltatapausten määrää. Kummatkin mittaukset sekä rinnakkaismittarina käytetty opettajien sairauspoissolojen määrä näyttävät, että hanke olisi onnistunut päätavoitteessaan. Opettajiin ja koulunkäyntiavustajiin kohdistuneiden väkivaltatapausten määrä ei laskenut, mutta osa selitys saatta olla vakiintuneemmassa tapausten kirjaamismenettelyssä.

TULOSTEN perusteella näyttää siltä että hanke olisi onnistunut hyvin päätavoitteessaan: työn kurmittavuus saatiin laskemaan hyväksi koetulle tasolle, ja työnimu säilyi korkeana. Pienelle aineistolle tehdyt korrelaatio- ja faktorianalyysit saattavat osoittautua myös teoreettisesti mielenkiintoisiksi. Raportin nimeen ”Pedagogiikan voimal(l)a” tiivistyy oleellisin hankkeessa työhyvinvoinnista oppimamme.

VOIKO tuloksiin luottaa? Onko työhyvinvointi Aurorassa todella parantunut? Ja onko se johtunut hankkeen aikana tehdyistä työhyvinvointiteoista? Kysymykset ovat hyviä. Työhyvinvointia ei voi suoraan mitata. Tässä sitä arvioi ihminen itse. Kaikki inhimillinen arviointi on virheille altista. Lisäksi Auroran henkilökunnassa on tapahtunut muutoksia kevään 2004 jälkeen, jolloin KUNTA 10-mittaus tehtiin. Tällaisissa mittauksissa on myös aihetta muistaa kuinka kontekstisidonnaisia ne ovat. Keväällä 2004 Espoon henkilökunta kaikkiaan oli kuohuksissa Ehkä tilanne syksyllä 2006 on kaikkialla myönteisempi. Työhyvinvointi kun ei synny vain työyksikkötason toimilla. Vuodesta 2004 tilanne Espoossa on muuttunut. Kouluihin kohdistuneet leikkaukset ovat maltillistuneet. Kouluverkon saneeraus saatiin hoidettu vuonna 2005 kohtuullisesti. Laajat muutoshankkeet ovat vähentyneet. Syksy 2006 on alkanut poikkeuksellisen levollisin mielin, myös siksi että kunnan taloustilanne oli hyvin positiivinen. Kun maaliskuussa 2007 saamme tietää KUNTA-10 tulokset, olemme paljon viisaampia. HANKKEEN

TULOKSIA on raportoitu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen hankevuoden tulokset esiteltiin huhtikuussa 2006 Efekon järjestämän Johtotiimi-koulutuksen päätöstilaisuudessa "hankemessuilla". Nyt valmistuneessa loppuraportissa kuvataan hankkeen tilanne syyslukauden lopulla 2006, kuvaillaan tehdyt interventiot, esitellään arvio hankkeen onnistumisesta ja tehdään ehdotuksia, kuinka hankkeen kokemuksia voisi soveltaa muissa kouluissa.

KOSKA KYSESSÄ oli tiettävästi ensimmäinen koulussa työhyvinviointihanke, joka perustui VTT Jari Hakasen työn imun ja työn kuormittavuuden käsitteille, hanke on saanut myös tavanomaista enemmän huomiota. Sitä esiteltiin mm. YLE-TV:n teemakanavalla pyörivän Duuni-blues- ohjelmasarjan työnimua koskeneessa osassa 15.11 ja 17.11. Lisäksi hankkeesta tehty rehtorin haastattelu tullee Opetushallituksen Tutkimusluukku-www-sivustolle joulukuun puolivälissä.

TYÖHYVINVOINNIN edistäminen ei pääty tähän. Työhyvinvointi on nousemassa yhdeksi johtamisen keskeiseksi arvoksi työyhteisössämme. Pyrimme jatkamaan työn rationalisoinia mm. tulospalkkakokeilussa, jos siihen mukaan pääsemme.

Kysyntää hupaukkona

KÄVIN oppikoulua Tossussa. Meillä oli räväkkä äidinkielen opettaja Soikkeli. Muistan vieläkin ensimmäisen hänen tuntinsa. Hän esittelu itsensä nimellään ja kertoi, ettei ole aurinko joka paistaa samalla lailla kilteille ja tuhmille. No, joka tapauksessa hän pyysi minua poikansa synttäreille rautiovaunuun. Kun olin kova poika esittämään, hän palkkasi minut "hupaukoksi", pitämään lapsikatraalle hauskaa.

SILLÄ tiellä taidan olla vieläkin. Viime päiviin on osunut oikein suma luentoja. Perjantaina kävin kertomassa kodin ja koulun yhteistyöstä Stakesin perhe-seminaarissa, lauantaina koulutin tulevia rehtoreita työnantajan rooliin, ja tänään tiistaina vierailin Opetushallituksen erityisopetuksen kehittämistä pohtineessa seminaarissa puhumassa proaktiivisesta ja reaktiivisesta koulusta. Ensi lauantaina on syksyn viimeinen luento: hurautan Porvooseen puhumaan amiksen opettajille muutoksesta.

EIKÖ SE REHTORI viihdy koulussa? Siitä ei ole kysymys. Rehtorin työ on yhä enemmän vaikuttamista. Poliitikkoihin, vanhempiin, hallintoon, toisiin kouluihin, opettajankoulutukseen… Minun tapani vaikuttaa on kertoa siitä, mitä olen opettajiemme kanssa koulunpidosta oppinut. Viedä hyvää eteenpäin.

MUUTENKIN ensi viikkoa oikein odottelee. Tälle viikolle on vielä kasaantunut kaksi isoa paperihommaa: JET-raportti ja se tulospallkiosuunnitelma. Deadline on perjantaina. Se on hieno päivä.

Espoon palkanmaksussa ongelmia

NETTIHESARI kertoo, että Espoo perii kolmelta opettajalta virheellisesti liikaa maksettuja palkkoja takaisin, enimmillään jopa 13 000 euroa. Työnantajalla on tietysti oikeus toimia näin, mutta valitettavasti palkanmaksussa on toistuvasti ongelmia ikävä kyllä myös toisin päin. Sijaisopettajat saavat odottaa palkkojaan liian pitkään. Meillä on jälleen tilanne, että yksi oppilaan avustaja ei ole saanut 1,5 kuukauteen palkkaa, eikä edes vastauksia soittopyyntöihinsä tai sähköposteihinsa. Viime keväänä palkanmaksu oli hoitamatta toiselta avustajalta muistaakseni neljä kuukautta. Tilanne on pienipalkkaisen ihmisen osalta nöyrryyttävä.

Viimeiset CREO-messut?

VIIME VIIKON perjantaina ja lauantaina järjestettiin Katajanokalla Wanhassa Satamassa ilmeisesti viimeisen kerran CREO-messut. Alun alkaen messujen teemana oli laajasti koulutus,viime vuosina se on supistunut johtamiseen, ja tänä syksynä oli oikeastaan enää kysymys rehtoriudesta. Näytteilleasettajia on vain muutama. Yksi tärkeä tekijä messujen säilymiseen näinkin kauan on ollut rehtorijärjestön syyskokous. Nyt SURE on muuttanut sääntönsä, ja ensi vuonna vuosikokous on tammikuussa Educassa. Oletettavasti tämän jälkeen Creon ei enää ole.

VIIMEISET messut olivat suppeat. Itse olin paikalla vain perjantaina, ja kollegat olivat hieman pettyneitä ohjelmaan. Moni kuiskaili, että opetushallituksen uusi johto ei oikein onnistunut vakuuttamaan porukkaa. Luennoitsijat olivat kaikki kotimaan tuttuja, ja aiheetkaan eivät kai sitten sytyttäneet.

OSALLISTUIN itse ensimmäistä kertaa SUREN kokoukseen. Ja pääsin oikein ääntenlaskijaksi. Puheenjohtaja on vaihtumassa, Jorma lempinen on luopumassa nuijasta. Kokouksessa avattiin selvästi vaalikampanjoita. Jäsenmaksusta käytiin oikein kinaa. Vanha hallitus haluaisi nostaa sitä 60 eurosta 80:een. Mielenkiintoista. Espoolainen rehtori Jukka Kuittinen on yksi ehdokkaista. Ennakkosuosikkina rataa taitaa ravata juuri väitellyt Peter Johnson. Seuraava vuosikokous on siis jo tammikuussa. Siellä sitten molemmat asiat ratkeavat.

KOLLEGOJA on messuilla aina mukava tavata. Espoolaisten tuttujen lisäksi, istuin hetken nykyään Keravalla vaikuttavan Lauri Partasen pöydässä. Mukava mies. Creon yhteydessä oli periaatteessa myös tutkija-rehtoreiden tapaaminen. Käytännössä meitä kokoontui Taipaleen Atson ja Johnsonin Peterin ympärille tasan kolme.

ITSEKKÄÄSTI ajatellen messujen parasta antia oli ilmaiseksi jaettu rehtorikouluttajien laatima kirja 🙂

Voimatonta kiukkua

YLEENSÄ minulla ei ole vaikeuksia kiukkuuntua, ja kiukku tulee aika luontevasti ulos. Ei jää muille epäselväksi, mitä ajattelen. Nyt on kaksi asiaa, joiden ääressä kiukkunikin on voimaton.

ASUN SÄHKÖLÄMMITTEISESSÄ talossa. Muuta ei kai tästä tarvitse sanoa.

KÄYTÄN hotmail-tunnusta. Maailmanlaajuisen MSN-yhtiön sähköpostit ovat olleet nyt jo toista viikkoa ajoittain aivan tukossa. Ja minulla kun on siellä lähes 10 gigaa tietoa! Eikä vikailmoituksiin kukaan vastaa. Mrrrrrr. Kuitenkin maksan tunnuksesta. Ja varatunnuksestani elviksessä myös. Eikä sekään toimi. Mrrrr. Ja virallinen espoo.fi postilaatikko on niin pieni ja täynnä, että se on tukossa, heti kun joku lähettää muutamankin megan liitteitä. Mrrrrr. Semmoinen sunnuntai.

Jäätyneet lapset

OLIPA PÄIVI REPO saanut tehtyä Hesariin (20.11) pysäyttävän jutun: "Lasten pahoinvointi on kasvanut nopeasti". Repo tarkasteli siinä kodin ulkopuolelle sijoitetuja lapsia. Siis lapsia, jotka eivät voi asua oman isänsä tai äitinsä luona. "Kodin ulkopuolella" tarkoitanee lastenkodeissa, sijaisperheissä, SOS-lapsikylissä, laitoksissa.

KODIN ULKOPUOLELLE SIJOITETTUJEN lasten määrä kasvaa. Yksinomaan Helsingissä laitoksiin on sijoitettu sata lasta enemmän kuin viime vuonna. MUTTA vielä nopeammin kasvavat kustannukset. Lastensuojelun sijaishuollon menot kasvoivat jutun mukaan 30 prosenttia vuosina 2001–2005 kuudessa suurimmassa kunnassa. Kyseessä on yksi nopeimmin kasvavista sosiaalimenoista. Kalleinta on sijoitus laitoksiin. Yhden lapsen laitoshoito maksoi esimerkiksi Oulussa noin 60 000 euroa. Saisiko edes tällainen hintalappu meidät kvartaaliaivoistuneet pysähtymään?

TÄLLAISILLE LAPSILLE on vaikeaa löytää edullisita sijoitusperhettä. Lapset ovat liian moniongelmaisia. Jo muutaman vuoden ikäiset lapset tarvitsevat psykiatrista hoitoa. Tampereen sijaishuoltopäällikkö Timo Vikman puhuu JÄÄTYNEISTÄ LAPSISTA, jotka eivät reagoi mihinkään. Heitä on jätetty hoitamatta tai hoidettu epäsäännöllisesti ja epäjohdonmukaisesti: välillä aggressiivisesti ja välillä hellästi. Perheissä on päihteitä ja mielenterveysongelmia. Ja myös sukupolvesta toiseen siirtyvää lastensuojelun asiakkuutta. Hyvää vanhemmuutta voi olla vaikea antaa lapsilleen, jos ei ole kokenut sitä itse. "Olin 1970-luvulla ohjaajana lastenkodissa. Nyt otetaan huostaan silloisten asiakkaiden lapsia", Vikman sanoo jutussa.

JÄÄTYNEET LAPSET. Upea sana. Kammottava ilmiö.