Miltä kiire tuntuu?

TEIN IHMISKOKEEN. Altistin itseni viikoksi 46 äärimmäiselle kiireelle ja opettelin tuntemaan, miltä se tuntuu. Altistaminen ei vaatinut erityistä ponnistelua, sillä viikolle asettui itsestään enemmän asioita, kuin mitä ehtii hoitaa.

KIIRE tarkoitti tuolla viikolla sitä, että menoja oli niin paljon, että ne menivät päällekkäin. Jopa niin päällekkäin, että olin töissä (koulutuksessa) tiistaina, vaikka olin samalla palkattomalla virkavapaalla:-). Kun menoja on päällekkäin, on allakassa esim. kaksi kokousta yhtä aikaa. Silloin on valittava. Ja kun on oikein kiire, ei ehdi edes kertoa, ettei tulee toiseen. Keskiviikkona päällekkäin olivat erityisopetuksen työryhmän viimeinen kokous ja HAUSin koulutus.

KIIRE tarkoittaa, että aika loppuu. Paperipinot kasvavat, ja aika menee niiden järjestelemiseen uusiin tärkeysjärjestyksiin. Deadlinet uhkaavat kaatua päälle, ja niitä ohitetaan kepulikonsetilla. On niin kiire, ettei kerkiä kirjata kalenteriin, mihin on luvannut mennä.

KIIRE tarkoittaa, että yrittää tehdä yhtä aikaa useaa asiaa, ja siksi tekee jokaista niistä ohuesti, eikä ole kerrallaan läsnä missään. Kun on koulutuksessa, naputtaa koneella seuraavaksi syliin kaatuvaa asiakirjaa. Kun on tunnilla, hoitaa puhelimessa asioita. Kun pitäisi olla kotona perheen kanssa, onkin henkisesti edelleen työmaalla. Yö lyhenee, kun sankarilliset työteot tarvitsevat yhä enemmän aikaa. Ja työ jatkuu sitten unissakin.

KIIRE tarkoittaa, että oleminen ohenee ja kiristyy. Se minkä voi, lykätään. Tärkein jkää, muu lanataan näkyvistä. Kaukonäköinen muuttuu yhä likinäköisemmäksi. Se mitä ei voi lykätä, sitä yrittää tehdä yhä nopeammin. Teho nipistetään harkinnasta. Säästynyt aika kuluu sitten virheiden paikkailuun.

KOE ONNISTUI. Yksi asia, josta kiireessä näköjään karsii on ilo ja nauru. Paineita ei kai ollut vielä ihan tarpeeksi, koska en saanut ajettua itseäni kyynisyyttä ja raivokohtauksia synnyttävään tilaan. Ehkä ensi viikolla:-) Vitsi. Vitsi.

Mainokset