Ronja Ryövärintytär osa II

EILEN olimme koulun porukalla Tampereella katsomassa Komediateatterin Ronjaa. Kyse oli tyhy-retkestä, johon saimme ylimääräisen määrärahan. Kuvagalleriassa (vasemmalla)  on muutama kamerakuva muistoksi ja vähän tarinaakin. Ajattelin tässä lastussa hieman kertoa teatteriopiston esityksestä.

KÄSIOHJELMAN mukaan esityksen oli dramatisoinut Astrid Lindgrenin romaanin pohjalta Anniina Paasonen. Dramatisointi on yksinkertaistaen pyyhkimistä, oleellisen estimistä. Mukaan oli poimittu kirjan keskeiset tapahtumat, ja minusta dramaturgi oli onnistunut ennen muuta Ronjan ja Birkin suhteen kehityksen kuvauksessa. Se eteni söpösti. Itse olin unohtanut nuo sisko- ja velijutut.

OHJAAJA oli Rauli Jokelin, oikea ammattiohjaaja. Minusta ohjaaja oli keksinyt muutamia mainioita yksityiskohtia Ronjan kiukutteluun, mutta itse asettelu näyttämälle jäi kovin ahtaaksi. Esitys oli pääosin PUHEteatteria, ja se vaatii tosi paljon näyttelijöiltä. Syöjättäret oli komeita, ja huovit näppärästi pelottavia. Lumi ja virta tehtiin lakanoilla. Nuoret ihmiset olisivat minusta tarvineet enemmän ohjausta. Ja jotenkin minusta on aina tylsää, kun tytöt pannaan näyttelemään miehiä. Eikö osa rosvoista olisi voinut olla naisrosvoja, jos kerran miehiä ei riitä?

LAVASTAJAKSI oli merkitty Santtu Ronkainen. Linnavuori täytti koko näyttämön, ja oli vaikeakulkuinen. Pukusuunnittelijana Heli Valtonen onnistui hyvin. Jäin kaipaamaan musiikkia. Sen avulla esitykseen olisi saatu tukea ja sävyjä tunneilmaisulle. Jäin kaipaamaan myös toimintaa. Taistelukohtaukseen oli panostettu, ja löydetty tyylitelty ratkaisu. Silti ratkaiseva kohta: Matiaksen voitto oli kuin lipsahdus. Ja tietysti Verrattuna omaan mielikuvaani Ronjasta: Kalju-Pietun kuolema kulki kyllä motiivina, mutta se hukkui jotenkin.

OMA esityksemme on näillä näkymin keväällä. Oli nastaa nähdä Komediateatterin tulkinta. Sormet oikein syyhysivät päästä hommiin.

KS. http://www.tampereenkomediateatteri.fi/ronjaryovarintytar.htm

Mainokset