Inventaario vuodesta 2007

VUODEN VIIMEINEN PÄIVÄ. Aika tehdä inventaario. Katsaus on varmaan parasta laatia tämän ajan tyyliin siis neljännesvuosittain.

 ENSIMMÄINEN VUOSI-KVARTIILI

VUOSI alkoi kovalla yrityksellä. Koulussa riitti hommia. 107 huoltajaa arvioi netissä Auroraa. Saimme tyytyväisyyskyselyssä keskiarvon 3,9, joka on hitusen espoolaiskeskiarvon yläpuolella. Keskiarvoa pudottivat monet seikat, joihin yksikkö ei voi vaikuttaa.Sekä Koti & koulu ry:n johtokunta että johtokuntamme olivat sitä mieltä, että Auroran koulu on heille maailman paras, eikä kyselyssä esitetty kritiikki kohdistu kouluun vaan kaupunkiin opetuksen järjestäjänä. Helmikuussa arvion tekivät oppilaat. Tyytyväisyys oli hyvää espoolaistasoa. Touhujamme kävi seuraamassa vieraita Torniosta ja Haaparannasta.

Panostimme työhyvinvointiin. Taloon palkattiin määräajaksi toinen erityisopettaja. Ratkaisu oli hyvä. Henkilökohtaisesti leikkasin sivuhommia. Jäin pois OAJ:n vastuustosta ja siten myös EKOAY:n kokouksista. Työimua toi mm. Auroranpäivän tempauksessa pidetty Beatles-konsertti, jossa Opettajien bändi oli lämppärinä. Atkinsoinin laihdutuskuurilla olin kaksi viikkoa. Ruohonleikkuuta sehän on. Espoossa käytiin kiivasta keskustelua Etelä-Suomen lääninhallituksen päätöksestä vaatia perusopetuksen maksuttomuutta myös retkissä. Osallistuin siihen Länsi-Väylän keskustelupalstalla.

Heti vuoden alussa sain tehdä opintomatkalle Lontooseen Fullanin suunnittelemaan muutosjohtamisen seminaariin. Kannatti. Mukaanmeno on poikinut monta hienoa asiaa, ja samalla oma muutosteoriani syveni. Oli huippukokemeus luennoida i sekä Educassa että keynote-puhujana Forum Dynamossa tammikuussa. Jälkimmäinen oikein televisoitiin.

Ensimmäisen neljänneksen highlighteja olivat (1) Vanhan mersun ostoreissu poikien kanssa. (2) Johnny Cashin leffa kolahti- ja sen perään on tullut levyjä kuunneltua- ja luettua oikein ei-ammattikirjakin. (3) Akateemisen uran huippuhetki oli kun sain kutsun lisensiaatintyön tarjatajaksi. (4) Fullanin muutos-seminaari Helsingissä. Pääsin vielä santsaamaan fasilitaatorien osuuteen.

 II- VUOSIKVARTIILI

ARKISTA AHERRUSTA ja Pisa-vieraita Sveitsistä. OPS-seminaari pidettiin, eikä tuotoksemme kaivannut suuria muutoksia. Opettajan tehtäviä pantiin hakuun. Meillä kävi vieraita Espanjasta. Futures-hankkeen päätösseminaari pidettiin. (jälkiväristyksen toi enää OPH:n kesäkuun seminaari- mutta kyllä se nyt on förbi). Opettelin tekemään kotisivuja kotisivukoneen avulla. Tällä erää viimeinen Luunjan koululeiri pidettiin. Johtotiimikoulutus saatiin päätökseen. Uudet eput tutusivat kouluun. Tutustumispäivään liittyi myös henkilökohtaisesti jännittävä juttu. Jos kaikki menee hyvin, nämä nyt koulunsa aloittavat lapset pääsevät peruskoulusta vuonna 2014. Ja niin minäkin:-). Todistustenjaosta 4.6. alkoi kesäkeskeytys, joka jatkui koulujen alkuun saakka. Kirjoitin LänsVäylän nettipalstalle ystävällisesti muotoillun vastauksen Lauslahden ja Kauman turvallisen iltapäivän ehdostukseen, joka johtikin yllättäen siihen, että hanketta päätettiin kokeilla juuri Aurorassa. Samalla Auroralle tarjottottiin mahdollisuutta ryhtyä jatkossa ns. oppimiskeskukseksi. Opetushallitus (ja Espoo perään) antoi ohjeet retkistä, ja Yle teki radiohaastattelun meidän mielipiteistämme. Luin kirjoja. Avasin toisenkin bloginAnalysoin kasvatusasioita ahkerasti. Kesäkuussa pidin pariluennon Futures-hankkeesta Annelin kanssa. Lukuvuosi sai henkilökunnalta ennätyksellisen arvosanan 8,6. Tavallista suurempi joukko henkilökuntaa sai kevään aikana läksiäiskukat: keittiön Jari, talonmies- Olli, opettajista Olli, Tuula ja Timppa ja avustajista Pirkko

 PIDIN 10 minuutin puheenvuoron Lo-liiton puolesta SNELLMAN-200 vuotta-juhlaseminaarissa. Luokanopettajan päiväkirja ilmestyi ja myytiin melkein käsistä. Luennoin muutoksesta Lahdessa ja Heinolassa. Toinen oma rexikurssin alkoi Uudessakaupungissa jumalaisessa kevätsäässä: yli 20 astetta lämmintä. Rehtorit suviyössä IV-tapahtumassa minun vastuullani yksi työpaja muutoksesta.

Toisen kvartiilin highlighteja olivat (1) Topelius-projektin Suvikylän Syynen esitys (2) Pääsiaisen oma pikkul omamatka Ohjelmassa mm. Queen-musikaali. Ja tuliaisena Beatles-kamaa…(3) JET strategianäytön hoitaminen. Messageni oli, että koulunpidon käyttövoimana on pedagoginen voima. (4) Kari Uusikylän juhlakirja ”Suoraa puhetta ”-kirja ilmestyi. Siinä oli myös minun artikkelini Luokanopettaja-lehden opetussuunnitelma-puheesta. (5) Päivänavaukseni hymystä julkaistiin Koulun kerhokeskuksen sivuilla. (6) Norppa pääsi ylioppilaasi ja antoi näytteen teatteri-ilmaisun diplomia varten.Liikuttava esitys. (7) 1.6 pidettiin lisensiaatin työ tarkastus. Upea kokemus.

 III VUOSIKVARTIILI

HEINÄKUUN OLI LOMAA 24.7 saakka. Sitten konttorille valmistelemaan syksyä ja lukkareita. Ennen koulu alkua juhlittiin Timpan 50-vuotisjuhlia porukalla ja tehtiin opinto-ja virkistysmatka Tallinnaan. Heti koulun alettua kuvattiin Duuniblues-tv-ohjelmaa hyvinvointihankkeestamme.

KOULUTYÖ alkoi elokuussamukavasti, vaikka henkilöstölssä tapahtui vielä juoksussa vaihtoja. Pidimme 15. Aurora-seminaarin ja tietysti sääntömääräisen johtokunnan kokouksen.

Elokuussa koulutin tulevia rehtoreita ja vähän vanhempia syyskuussa Mikkelissa.

III KVARTIILIN highglighteja oli (1) kesäomamatka (2) Ensimmäinen oma kännykkä (3) mukava kesäretki tuttujen mökille (4) Ihanat kesäpäivät uimarannalla hyvien kirjojen kanssa. Kaunista elokuuta pilasi vain Venäjältä tulleet kamalat katkut (5) Pieni perhetapahtuma Tallinnassa (6) ja upea, upea KOM-teatterin Pohjantähti. (7) Käynti opettajaporukka Ripan Problemsien konsertissa.

IV VUOSIKVARTIILI

SYYSLOMAN jälkeen alkoi nousu kohti joulua! Opettajien kanssa käytiin kehittämiskeskustelut (osana JET-kysely). Osallistuin kurssilaisena TalentHousen muutoskoulutukseen ja Espoon ja pääkaupunkiseudun rexien koulutukseen. JET-hanke valmistui. Saksasta kävi vieraita. Menimme junalla Tampereella Ronjaa katsomassa ja pidimme pikkujoulutkin. Pitkä syysloma virkisti. Paha taka-isku oli kun yksi opettajamme jäi virkavapaalle. Ronja vaihtui Aristokateiksi. TV:stä tuli ulos Duuniblues. Sain pitää kehityskeskustelun oman esimeheni kanssa. SixMix-kokeilu toimi hyvin. Taisin kritisoida LänsiVäylässä uutta viestintäohjetta. Minua haastateltiin Esseen oppilaiden itsearvioinnista ja Opetushallituksen nettsivuille työnimusta.

Kouluttamassa kävin Tampereella, Uudessakaupungissa, Porvoossa ja Helsingissä. Vedin EKOAYN laivaristelyllä päättäjien ja opettajien kohtaamissession. Palmenia rexikoulutus saatiin päätökseen. Creo-messuilla julkaistiin rehtorikouluttajien kirja "Kuorma kasvaa", jossa oli minun artikkelini käyttöteoriasta. Luokanopettajalehti ilmestyi neljä kertaa, ja joulukuussa työstin tiiviisti ensi vuoden ykköstä ja erityisesti sen PRO PERUSKOULU2007-vaalijuttua. Didaktiikka-blogin urakka kuvata 103:lla käsitteellä opetusta edistyi yhdeksän käsitteen päähän maalista.

IV KVARTIILIN highlighteja olivat (1) upeat Aristokatti-esitykset (2) Kutsu promootioon toukokuussa (3) täysin yllätyksenä tullut ansiomerkki.

SELLAINEN VUOSI SIIS. Malja

Mainokset

Voi meitä rehtoreita

PÄÄTTYVÄNÄ SYKSYNÄ on julkaistu kaksikin väitöskirjaa rehtoreista. Molemmista välittyy hieman surullinen kuva meistä, tämän ammatin harjoittajista.

REHTORI AATTO PENNASEN tutkimus peruskoulun johtamisesta (Peruskoulun johtaminen. Modernista kohti transmodernia johtamista) ilmestyi ensin. Tutkimuksen aineisto koottiin survey-kyselyllä vuonna 2002. Kyselyyn vastasi 141 peruskoulun johtajaa. Kyselyä täydennettiin teemahaastattelulla.

TUTKIMUKSEN mukaan peruskoulun rehtorit valitaan pääasiassä omasta yhteisöstä. Peräti 49% ei ollut välttämättä halunnut tuota tehtävää eikä ollut saanut siihen ennakoivaa koulutusta. Koulutusta tarvitaan, joskin Pennasen aineiston rehtorien mukaan johtajat kokivat, että lisäkoulutuksen tarve pienenee iän myötä. Vähiten työkokemusta omaavat kokivat tarvitsevansa koulutusta eniten. PENNANEN raportoi myös, kuinka peruskoulun johtaminen on muuttunut vuosien varrella rehtorien mielestä. Myönteisiä muutoksia johtamisessa ovat olleet muutokset päätöksenteossa (koulun tasolle), yleisessä kiinnostuksen kasvussa koulua kohtaan, oman työnteon merkityksessä, omassa motivaatiossa, lainsäädännön uudistuksissa ja opettajien sitoutumisessa. Kielteisiä muutoksia on tapahtunut työajassa, koulun resurseissa, koulun koossa ja omassa työnkuvassa.

PENNASEN aineiston mukaan rehtorien työhön vaikuttavat eniten paikallisen tason päättäjät. Nämä eivät saaneet rehtoreilta luottamusta. Rehtorit kokivat ristiriitaa johtamisen vaatimusten ja mahdollisuuksien välillä ja tunnistivat eri suuntaan vetäviä tahoja.

 REHTORIEN TYÖ ei vastaa heidän toivettaan. Arjessa 70 % johtamisesta painottuu asioiden johtaminen, ja ihmisten johtamiseen jää aikaa vain 30 %. Toive oli päinvastainen. Uhkana rehtorit kokivat, että päivittäisten käytännön asioiden johtamisen osuus yhä lisääntyy. Toisaalta 63 %:n mielestä mahdollisuudet oman johtamistoiminnan kehttämiseen ovat parantuneet.

JOULULOMALLA tarkastettiin toinen rehtoreita koskevä väitös: (Pitää vain selviytyä. Tutkimus rehtorin työstä ja työssä jaksamisesta sukupuolen ja virka-aseman suhteen tarkasteltuna) Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksessa. Mediassa se uutisoitiin: "Rehtorien työssä epäsuhta vaatimuksissa ja voimavaroissa". Sivistystoimenjohtaja Teija Vuohijoen tutkimuksen mukaan suuri osa rehtoreista kärsii ylirasituksesta ja työssä jaksamiseen liittyvistä ongelmista. Lähes puolet rehtoreista haluaisi vaihtaa muuhun työhön.  Väitöstutkimuksen kyselyyn vastasi Länsi-Suomen läänin alueelta 76 rehtoria vuonna 2002 rehtorien koulutuspäivillä Uudessakaupungissa. Kyselyn vastausprosentti oli 72. Lisäksi ainestoon kuului 21 ns. eläytymistarinaa.

VUOHIJOKI teki samoja havaintoja kuin Pennanen. Moni rehtori on suostuttelun ja houkuttelun jälkeen velvollisuuden tunnosta ottanut rehtorin tehtävät hoitaakseen ja miettii, miten pääsisi siitä eroon. Tutkimuksen rehtoreista 40 prosenttia oli ajautunut tai pyynnöstä suostunut rehtoriksi. Vuohijoki oli huolissaan rehtorien väsymisestä koulujen kehittymisen kannalta. Väitöstutkimuksen mukaan 80 prosenttia rehtoreista koki olevansa ylirasittunut. Työssä jaksamiseen liittyviä ongelmia, kuten huolta omasta terveydestään ja työn ja vapaa-ajan eron hämärtymistä koki enemmistö rehtoreista sukupuolesta tai virka-asemasta riippumatta Johtajan väsymys kertaantuu ja heijastuu helposti koko kouluyhteisöön. Myös Vuohijoen mukaan rehtorin työn vaatimukset ja työssä olevat voimavarat eivät ole tasapainossa. Oppilaitosten johtajat tekivät pitkiä työpäiviä ja käyttivät myös vapaa-aikaansa johtamistehtävien hoitamiseen. Erityisen vaativina rehtorit pitivät oppilashuoltoon liittyviä tehtäviä. Rehtoreista 70 prosenttia koki tekevänsä säännöllisesti tehtäviä, jotka luontevammin kuuluisivat jonkun toisen ammattiryhmän hoidettaviksi. Tällaisina tehtävinä rehtorit pitivät esimerkiksi perinteisiä talonmiestehtäviä, joitakin oppilashuoltoon liittyvistä tehtävistä sekä toimistotehtäviä. Rehtorit kokivat toimenkuvansa epäselväksi ja joiltain osin vähemmän motivoivaksi. Miltei 80 prosenttia ilmoitti tarvitsevansa lisäkoulutusta.

Samoin kuin Pennasen aineistossa myös Vuohijoen rehtoreista 70 prosenttia oli sitä mieltä, että heidän työssään painottuu asioiden johtaminen, kun ihmisten johtamiseen kuluu vain kolmasosa ajasta. Rehtorit toivoivat voivansa suuntautua enemmän ihmisten johtamiseen.

Vuohijoki tarkasteli tuloksia myös sukupuolen ja rehtorin virka-aseman mukaan. Naisrehtorit kärsivät ajan puutteesta ja työmäärästä miehiä enemmän. Erilaisten roolien ristiriita oli myös naisrehtoreille miesrehtoreitakin suurempi: naisten oppitunteja keskeytettiin johtajan tehtävien vuoksi helpommin kuin miesten oppitunteja, naiset kokivat olevansa ensisijaisesti opettajia ja toissijaisesti johtajia ja naiset kokivat hoitavansa muille kuuluvia oppilashuoltoasioita miehiä useammin. Miesrehtoreista enemmistö piti itseään ensisijaisesti johtajana eikä opettajana. Naiset rehtoreina kaipasivat myös kunnan ylemmältä johdolta tukea enemmän kuin miesrehtorit. Rehtorin tärkeä voimavara olikin tutkimuksen mukaan toinen rehtori. Toimenkuvan rajaaminen, esimiehen tuki, luottamustoimisten rehtoreiden aseman selkiyttäminen sekä hyvän rehtorikoulutuksen järjestäminen ovat merkittäviä asioita rehtorin työssä jaksamisessa.

MYÖS VIRKA-ASEMALLA oli väliä. Luottamustoimiset rehtorit (pienten koulujen rehtorit) kokivat itsensä erityisen rasittuneiksi. Luottamustoimiset rehtorit pitivät itseään ensisijaisesti opettajina, kun taas virkarehtorit kokivat olevansa ensisijaisesti johtajia. Valtaosa luottamustoimisista rehtoreista tarvitsisi ylempien tahojen toimintaohjeita työlleen, kun taas enemmistö virkarehtoreista ei niitä kaivannut. Pienten koulujen luottamustoimisilla rehtoreilla on erityisen vähän aikaa varsinaiseen johtamiseen.

VUOHIJOEN aineistossa rehtoreista lähes puolet haluaisi vaihtaa rehtorin työstä muuhun työhön. Huolestuttavaa. Vuohijoen mukaan oppilaitosten vastuu omasta toiminnastaan tullee yhä lisääntymään. Oppilashuoltoon liittyvien ongelmien korostuminen, opettajien työssä jaksaminen ja yhdessä tekemisen voimistuva kulttuuri tulee jatkossa vaatimaan entistä ammattitaitoisempaa, kokoaikaista ja hyvin koulutettua ammattijohtajaa. Oppilaitoksen johtajalta odotetaan muutosjohtamista valtakunnallisten tavoitteiden ja paikallisten päätösten mukaisesti, riippumatta siitä, onko rehtori omasta halustaan tullut johtajaksi tai onko hänellä siihen koulutusta. Samoin kuin Pennasen rehtorit myös Vuohijoen rehtorit antavat aiheen kritisoida kuntaa. Kunnissa puuttuu selkeästi johtajuutta. Vallan käyttö on selkiintymätöntä. Henkilöstöjohtaminen on haparoivaa. Vuohijoen tutkimuksen rehtoreilta puuttui esimiehen tuki, lisäksi erityisesti naisrehtorit sekä luottamustoimiset rehtorit kaipasivat työlleen enemmän kunnan ylemmältä johdolta tulleita selkeitä toimintaohjeita.

MILLAISIA RATKAISUJA Pennanen ja Vuohijoki esittävät, jotta esiin nousseet ongelmat ratkeaisivat? Pennanen ei niitä juurikaan tee, eikä Vuohijokikaan kovin eksplisiittisestu. Lähinnä hänen mielestä

  • (1) olisi pohdittava, pitäisikö rehtorina oleminen ja johtaminen huomioida jo opiskelijoista valittaessa ja pitäisikö opettajakoulutuksen yhtenä erikoistumisvaihtoehtona olla johtamisen linja. Lisäksi hän toteaa lehtihaastattelussa, että
  • (2) Rehtori tarvitsee avukseen taitavan toimistosihteerin. Implisiittisesti Vuohijoen voi katsoa ehdottavan
  • (3) rehtorin toimenkuvan rajaamista,
  • (4) esimiehen tuen lisäämistä ja
  • (5) luottamustoimisten rehtoreiden aseman selkiyttäminen (luopumista?),
  • (6) hyvän rehtorikoulutuksen järjestämistä ja
  • (7) kunnan oman johtamiskulttuurin selkiinnyttämistä.
  • Pennasen taas voi katsoa ehdottavan implisiittisesti (discussio-osassa) (8) rehtorin työn kokonaiskuvan teoreettista hahmottamista

OMA EHDOTUKSENI on jo pitkään ollut yksinkertainen. Rehtorin työ pitää riisua sellaiseksi, että sen ehtii tehdä työhön sovitussa keskimäärin noin 37 ja 1/2: ssa viikkotunnissa ja että työssä pitää erityisesti varata aikaa rehtorien tärkeäksi kokemalle ihmisetn johtamiselle, jonka ytimessä on pedagoginen johtaminen. KUVA: Teija Vuohijoki

Eheytetty koulupäivä on poliittinen ratkaisu

ESPOOLAINEN KANSANEDUSTAJAEHDOKAS (kok) Jarmo Jääskeläinen sai jouluaaton Länsiväylässä mukavasti tilaa kirjoitukselleen "Eheytetty koulupäivä – lasten hyvinvointiko?". Koska kimmokkeen jutulle on osittain antanut käynnissä oleva turvallisen iltapäivä-hankkeen suunnittelun käsittely Espoon kaupunginvaltuussa, juttu ansaitsee ainakin esittelyä. Pitäisihän tuo hanke toteuttaa nimenomaan meillä Aurorassa.

JÄÄSKELÄINEN siis vastustaa eheytettyä koulupäivää. Hän on ymmärtääkseni samaa mieltä päämäärästä: lasten hyvinvoinnin edistämiselle ja viihtymättömyydelle koulussa on tehtävä jotain. Sen sijaan keinoista hän on eri mieltä.

PERUSRATKAISUN Jääskeläinen välittää lukijoille ihan oikein. Kalliomäen ajamaan eheytettyyn koulupäivään kuuluu (1) aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentamista, (2) erilaisten harrastustoimintojen ja (3) liikuntahetkien nivomista keskelle koulupäivää ja (4) ruokailutauon pidentämistä. Joko kaikkia niitä tai osia.

Jääskeläinen ainakin kysyy (ellei vastusta), onko oikein hakea ratkaisua siihen, että koululaiset joutuvat vanhempiensa työkiireiden vuoksi olemaan paljon yksin, kun työelämän vaatimukset kasvavat, lapsen arkipäivän joustoista ja rakenteista koulupäivän rytmitystä muuttamalla ja sitä pidentämällä. Kysymys on tosi tärkeä. Oikeinhan se ei ole, mutta vastakysymys kuuluu: onko realistista olettaa, että työelämä työvoimapulan uhatessa joustaisi niin, että pahimmillaan 500 000 isää tai äitiä jäisi iltapäiviksi kotiin hoitamaan itse koululaisiaan.

Jääskeläinen perustelee vastustustaan teholtaan kasvavilla argumenteilla. Ensin hän luettelee hankalasti ratkaistavia käytännön kysymyksiä (1) koulujen tila- ja (2) vastuukysymykset. Mielekäs liikunnan harrastus vaatii tiloja ja pätevien vetäjien ohjausta. Koulut ovat jo nyt ahtaita. Toimijoiden määrän kasvaessa monet käytännön järjestelyt ovat melkoisen vaikeasti ratkottavissa. Näin on. Lisäksi Jääskeläinen (3) ei usko, että eheytetyn koulupäivän mallilla voitaisiin mitenkään merkittävästi puuttua syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten ongelmiin. Se onkin iso haaste.

SITTEN Jääskeläinen räjäyttää parhaan argumenttinsa. Hän esittää, että (4) "kokonaiskoulupäivä…on kasvatusvastuun ulkoistamista". Se, ajatus, että koulu ja yhteiskunta yhä enemmän korvaavat vanhemmat kasvattajina. Hieno veto.

MITÄ Jääskeläinen sitten tarjoaa vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi lisätä lasten hyvinvointia ja viihtyvyyttä koulussa? Hän kysyy: " Miksei pohdinnan lähtökohtana ole ajatus, mitä yhteiskunta voisi tehdä vanhemmuuden edistämiseksi?" Silloin tarkastelun kohteeksi tulisivat arvostuskysymykset ja ratkaisujen hakeminen työelämän joustoista niin, että vanhemmilla olisi enemmän aikaa yhdessäoloon lastensa kanssa. Pienet lapset viettävät jo nyt pitkän päivän erossa kodistaan ja vanhemmistaan. Miksei haeta malleja tai järjestetä hankkeita, missä yhteiskunnan tuella ja vanhempien vastuuta korostaen luodaan lapsille mahdollisuus olla enemmän vanhempiensa kanssa." Niin, miksei? Kyllä Jääskeläinen sen tietää. Siihen ei ole varaa. Ei rahan vuoksi eikä suomalaisen ikärakenteen vuoksi.

JÄÄSKELÄINEN listaa vaihtoehtoisia keinoja:

  • (1) Oppilaiden osallistuminen kouluyhteisön toiminnan muokkaamiseen lisää kouluviihtyvyyttä.
  • (2) Vertaissovittelusta riitatilanteissa ja eri-ikäisten oppilaiden keskinäisestä valistustoiminnasta on jo paljon myönteisiä kokemuksia. Niinpä hän esittääkin, että koulujen kehittämisen painopisteitä voisikin hakea oppilaiden aktivoimisen ja vastuuttamisen suunnalta.
  • (3) Jatkossa Jääskeläinen uudistaisi tuntijakoa uudelleen taito- ja taideaineiden suuntaan. Hänestä ( ja monesta muustakin) on erikoista, että ensin valtiovallan ohjauksessa tuntijaon uudistuksen yhteydessä taito- ja taideaineiden opetusta vähennetään ja tämän jälkeen tähän vedoten perustellaan tarvetta eheytettyyn koulupäivään!
  • (4) Lisäksi Jääskeläinen panostaisi koulujen järjestämiin vapaaehtoisiin kerhoihin ja
  •  (5) järjestäisi amu- ja iltapäivätoiminnan edelleen vapaaehtoisuuden pohjalta paikallisten tarpeiden mukaisesti. Esimerkikkinä hän mainitsee, että Espoossa erilaiset vapaaehtoisjärjestöjen teemakerhot iltapäivisin ovat hyvin suosittuja. Ja sitten jälleen nousevan tehon oppia opettaen huippuargumentti:
  • (6) Jääskeläinen sijoittaisi kouluille suoraan opetukseen ja kouluterveydenhuoltoon eheytetyn kouluopäivän tarvitsemat lisämiljoonat.

Ehdotukset ovat vallan hyviä. Vaikka eivät ihan uusia. Demariopetusministerien aikana on toteuttu pienemmille oppilaille lakisääteinen oikeus aamu- ja iltapäivään (vapaaehtoisena ja vapaahtoisjärjestöjen toteuttamana, kuten J ehdottaa). Oppilaskunnat on kirjattu jälleen lakiin (osallisuus). Kiusaamisen ehkäisemiseksi on käynnistetty ns. KIVA-hanke (johon mahtuu J:n esittämä vertaissovittelu). OAJ on vaatinut jo vuosia koulujen oman kerhotuntiresurssin palauttamista- mutta kaikilla kunnilla rahat eivät riitä edes perusopetuksen asialliseen järjestämiseen. Tuntijaon uusimista ovat opettajat vaatineet jo pitkään, mutta suomalaiseen politiikkaan ei kuulu virheiden tunnustaminen, ei edes viinaveron kaltaisissa kysymyksissä. Siksi tuntijakoa uusitaan seuraavan kerran about 2010.

MINÄ EN ole poliitikko, mutta sen verran politiikasta ymmärrän, että eheytetty koulupäivä on poliittinen kysymys. PRO PERUSKOULU 2007-blogista näkee, kuinka idean kannatus on SDP:n ehdokkaiden keskuudessa vankkumaton. Vastustus on kovinta Kokoomuksessa, joskin sielläkin on idean kannattajia. Eheytetty koulupäivä on kirjattu koulutuspolittiisiin ohjelmiin, jotka tietääkseni eduskunta on hyväksynyt. Eikö? Kummallisesti sinne kirjatut asiat ovat tavanneet toteutua. Ehkä siksi, että niiden takana on keskeinen virkamieskoneisto.  

Varmasti kysymys on  arvoista. Kokoomus arvostaa kotikasvatusta ja demarit kai enemmän ammattilaiskasvatusta (mm. päiväkoteja). Kokoomus arvostaa vapautta valita, demarit subjektiivisia oikeuksia. Kysymys on omien äänestäjien tarpeista. Oletan, että juuri demarit kokevat, että lasten pahoinvoinnin ja yksinäisten iltapäivien riskien vähentäminen edistävät juuri heidän kannattajiensa elämänlaatua. Ja että eheytyn koulupäivän kaltainen rakenne olisi heille hyvä. Ja eikö juuri siksi politiikkaa tehdä?

MINÄ EN OLE myöskään kansantalousihminen, mutta sen verran ymmärrän, että  kunnille ei kovin herkästi myönnetä lisärahoja ohjaamatta niitä selvästi johonkin uuteen ja näkyvään. Taustalla on näkemys, että kunnat ovat Molokin kitoja, jotka tuhlaavat kaiken minkä saavat. Uudet hankkeet ovat "uusi" tapa ohjata kuntia korvamerkityillä rahoilla, kun muutoin kuntien vapautta ei haluta rajoittaa.

JA LOPULTA kysymys on rahasta. SITRAN tukemassa hankkeessa ns. kokopäiväkoulut saivat ylimääräistä tukea 100-200 euroa/oppila/vuosi. Summa on suuri. Aurorassa se tarkoittaisi 30 000- 60 000 euroa. Summa on kuitenkin tosi pieni, jos sitä vertaa siihen summaan, mitä tarvittaisiin, että pienen lapsen isä tai äiti oikeasti voisi tulla kotiin, kun lapsen koulupäivä päättyy (esim. klo 12). Menetetyn palkan subventointiin tarvittaisiin kai 1000 kuussa eli 13 000 euroa vuodessa.

Ja kuten me kaikki tiedämme valtakunnan ykköshaaste on saada ihmiset pysymään töissä. En usko, että Suomella yksinkertaisesti olisi varaa siihen, että peruskoululaisten vanhemmat jäisivät iltapäiviksi kotiin. Peruskoululaisia on noin 500 000!

AURORAAN suunniteltu kokeilu turvallisesta iltapäivästä ei pidennä kenenkään koulupäivää. Meillä on jo ollut nyt "keksitty" pidennetty ruokatunti vuodesta 1992 alkaen. Turvallinen iltapäivä tarkoittaa mahdollisuuutta osallistua avoimien ovien ryhmiin ja klo 15 alkaviin harrastuskerhoihin. Osallisminen  on täysin vapaaehtoista. Kerhoja toteuttamaan etsitään myös Jääskeläisen kehumia jhärjestöjä ja yksityisiä tahoja. Koska suomenkieleinen koulutuslautakunta on asettanut espoolaisen mallin laatimiselle kustannusneutraalisuuden, tavoite voi maksimissaan olla se , että jokainen oppilas löytää itsellen harrastuksen ja osallistuu yhden yhden tunnin viikossa ohjattuun harrastustoimintaan. Jotta näinkin vaatimattomaan tavoitteeseen päästäisiin, koulun tulisi organisoida viikossa vähintään 33 kerhoa. Se on about 200 % enemmän kuin mihin pystymme nyt. Monissa kouluissa kerhoja on vielä vähemmän. Kerhojen teemat suunnitellaan kuullen lapsia ja heidän huoltajiaan.

Oleellista olisi, että tarjolla olisi myös täysin ilmaisia kerhoja niille lapsille, joiden perheillä ei ole varaa kerhojen omakustannushintaan ( joka on 10 kerholaisen ryhmässä noin 140 euroa/vuosi). Sellaista eivät järjestöt juuri  pysty tarjoamaan, siksi tarvitaan myös kunnan omia kerhoja.

AURORASSA KEHITELTÄVÄ TURVALLINEN iltapäivä-malli on hyvin pieni askel siihen, että koulut olisivat oman kylänsä toimintakeskuksia. Keskuksissa tilojen käyttöaste on korkeampi kuin nykyään, ja mm. kalliit ATK-laitteet saadaan tehokäyttöön. Sellaista rahasumaa, että koulupäivä voitaisiin pidentää kattamaan 10 tuntia päivässä  (7-17) ja että jokaisella oppilaalle tarjottaisiin ohjattua, mielekästä toimintaa tuona aikana, ei varmaan koskaan tule löytymään. Se vaatiisi käytännössä koulujen palkkamenojen kaksinkertaistamista.

 

Hyvä koulu

IHANAA, että on Joulu. Tänä vuonna joulun loma jäi tällä rehtorilla viiteen päivään, kun laskee lauantainkin mukaan. Tammikuun alussa pidän kuitenkin vielä kaksi vuosilomaapäivää, jolloin työstämme porukalla erästä pitkään vaiheessa ollutta oppimateriaalia finaaliin.

REIKÄ koulutyönteossa teki kuitenkin hyvää, niin hyvää, että täytyy varmaan oikein totutella taas hommiin. Siihen, kun lapset taas tulevat kouluun, on nyt 11 päivää, ja niistä minulla kontoripäiviä siis neljä. Niiden aikana on viritettävä Aurora-laiva kevätpurjehduskuntoon ja siivottava syyslukausi taas laatikoihin ja kansioihin.

PIDIN TAUKOA myös tämän blogin teossa. Varmasti hyvä. Aiheita on nyt muutama jonossa.

TÄMÄN AAMUN LASTUN TEEMAKSI ajattelin ottaa koulujen tuottavuuden, josta Hesari on joulukuun lopulla kirjoittanut kaksikin kertaa, ensin uutisen ja sitten pääkirjoituksen. 20.12 Hesarin nettihesarissa julkistettiin Marjukka Liiteenin juttu VATTIn yhdessä Opetushallituksen kanssa tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan perusopetus on edullisinta 24 000–37 000 asukkaan kunnissa. Ehkä yllättäen kuntien oppilaskohtaiset kustannukset olivat korkeimmat pienimmissä ja toisaalta suurimmissa kunnissa, kun muut kustannuksiin vaikuttavat tekijät oli otettu vertailussa huomioon. Kustannukset minimoiva koulun optimaalinen koko oli 690 oppilasta eli selvästi keskikokoa eli noin 160:tä suurempi. Samalla kerrottiin, että perusopetuksen tuottavuus laski 1998–2004 noin 12 prosenttia. Tuottavuus oli tutkimuksessa määritelty tuotosten suhteena panoksiin eli perusopetuksen kustannuksiin. Tuotoksina olivat oppilasmäärä, peruskoulun päättötodistusten keskiarvo ja jatko-opintoihin siirtyneet.Opetuksen laatua tai oppilaiden kotitaustaa ei voitu huomioida. "Tehostamisen varaa on silti yhä perusopetuksessakin", Tutkija Moisio jutussa muistutti.

 27.12 HESARISSA oli siiten pääkirjoitus: Tuottavuus ei tee koulusta hyvää. Pääkirjoittaja varoitteli tuottavuusinnosta. Tuottavuusinnossa nimittäin usein unohtuu se, ettö mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti hoidettu koulu tai sairaala ei välttämättä ole hyvä koulu tai sairaala. Ihmisten hoitaminen ja opettaminen ovat niin työvoimavaltaisia aloja, että, paras tuottavuus saavutetaan supistamalla työvoimakustannukset minimiin. Kouluissa kustannusten säästäminen tarkoittaa yleensä suuria luokkakokoja ja vähän valinnanvaraa aineissa. Pääkirjoittaja oli etsinyt VATTIN aineistosta tuottavimman kunnan. Tilastojohtaja Pälkäne hoitaa koulunsa pienin kustannuksin. Se merkitsee sitä, että alakouluissa voi valita vain englannin vieraaksi kieleksi. Viidenneltä luokalsta aloitettavaa A2-kieltä ei Pälkäneellä ole tarjolla lainkaan. Pälkäneellä vanhemmat joutuivat nostattamaan kansanliikkeen, jotta kirkonkylän alakouluun saatiin yksi opettaja lisää. Pääkirjoittajaa päättää juttunsa toteamalla: Kunnat joutuvat väkisinkin tarkkaan laskemaan, mihin rahat riittävät. Äärimmäiseen tehokkuuteen ei kuitenkaan ole viisasta pyrkiä laadun kustannuksella. Varmaan viisaasti ajateltu.

NÄISSÄ LASTUISSA on ennenkin pohdittu liike-elämän käsitteiden sopivuutta koulun kaltaisen toiminnan hyvyyden arviointiin. Kommentit ylläolevaan taidan antaa "uusintoina".

  • 15.6 esittelin Kari Uusikylän juhlakirjaa "Suoraa puhetta". Kerroin tuolloin, että Juhani Jussila tykitti omassa artikkelissaan talouskieltä rajusti. Hän kutsui teollisuuden laadunhallintajärjestelmistä peräisin olevia käsitteitä: tehokkuus, tuloksellisuus, vaikuttavuus ja tuottavuus koulutuspolitiikan mantroiksi. Opetus oli hänestä tuloksellista, kun se on tavoitteista. Liike-elämän käsitteet eivät kohtaa kasvatuksen ilmiötä. NÄIN ON YHÄ.
  • 10.kesäkuuta referoin "Rehtoreita suviyössä IV"-tapahtumassa puhenutta laadun ohjauksen professori Paul Lillrankia. Vaikuttavuuden arviointi oli luennoitsijan mielestä julkisella puolella ongelmallista. Liike-elämässä tehokkuus päätellään suoritteista (esim. lääkärissäkäyntien määrä). Suoritteiden määrän lisääminen on sielä hyvä asia, ja vaikuttavuus paranee. Julkisella puolella suoritteiden ja vaikutuksen väli on sumea. Suoritemäärien lisääminen ei lisääkään vaikuttavuutta, vaan jopa päinvastoin. Toinen ongelma on, että kouluilla vaikutus ei ole vain suoritteita. Kouluilla on myös kansansivistyksellinen tehtävä, jota ei voi mitata yhtä helposti. Siksi toimintoja ei voi ohjatakaan samalla lailla. NÄIN ON HYVÄ.

 PS. KAUNIIN n. 4000 asukkaan PÄLKÄNEEN KUNNAN nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.palkane.fi

Hyvää Joulua!

AATON AATTO. Aamulla kuusenostoon. Päivällä kauppoihin. Iltapäivällä mattoja tamppaamaan. Illan suussa autopesuun. Ja illalla työhuoneen siivous ja kuusen koristelu. Kevyellähän mies meillä pääsee. Mutta saa kuitenkin osallistua joulun rakentamiseen.

NYT heitän arkihuolet. Palataan niihin kun taas välipäivät koittavat. Siihen asti Hyvää Joulua.

JOULUMIELTÄ voi hakea vaikka osoitteesta: http://www.elvis.com/card.asp?passwd=KXHVSLGECFIG

Syyslukukauden päätös

AAMULLA klo 8 saliin saapuivat 0-3-luokat ja klo 8.45 4-6-luokat. Mirde Kilponen oli rakentanut joululaulukoosteen, jonka opebändi sai säestää. Kauneimpia joululauluja oli lisäksi laulamassa isohko joukko vanhempia, jotka halusivat olla paikalla todistustenjaossa.

SITTEN luokkiin. Luokanopettajat jakoivat todistukset ja Aurora-lehdet, ja monet lapset muistuvat pienillä lahjoilla opettajiaan. Immu ja Arja olivat valmistaneet joulupussit: piirakka, omena,karkki ja mehu kattoivat yhden lounaan energiatarpeen.

KLO 10 koulu alkoikin olla jo varsin tyhjä. Muutama sähköpostiasia. Muutama puhelu. Syyslukukausi oli hoidettu kanta. Kaksi yötä jouluun.

Henkilökunnan joulukahvit

TÄNÄÄN oli viimeinen oikea koulupäivä. Ohjelmassa oli joulukirkko, ja minä vedin koululle jääneille vaihtoehto-ohjelmaa. Jokainen oppilas sai tehdä itselleen kotisivut. Jopa ekaluokkalaiset selvisivät hommasta. Sivut ovat oppilaiden käytössä nyt kaksi viikkoa ilmaiseksi, ja jos joku heistä oikein innostuu, ne voidaan säilyttää sellaisina pitempäänkin.

KLO 13 PIDETTIIN sitten perinteiset henkilökunnan joulukahvit. Ohjelmassa oli tavallista pidempi joulupuhe, kun esittelin hyvinvointihankkeemme hienot tulokset. Juhlavuutta tilaisuuteen toi Mirja-Riikka Kilposen ja kaija Kuivasen ohjastama koulun kuoro. Seija oli leiponut joulutortut, ja Ulla hankkinut paikalle Koti & Koulu ry:n pienet joululahjat henkilökunnalle. Niinikään minua ja Ullaa muistettiin kauniisti. TILAISUUDEN jälkeen kokoontui vielä johtoryhmä pohtimaan koulumme tulospakkiosopimusehdotusta.

SYYSLUKUKAUSI alkaa olla pulkassa. Riitta monisti aamulla Aurora-lehtiset, ja opettajat nuolivat todistuskuoria kiinni.