Eheytetty koulupäivä on poliittinen ratkaisu

ESPOOLAINEN KANSANEDUSTAJAEHDOKAS (kok) Jarmo Jääskeläinen sai jouluaaton Länsiväylässä mukavasti tilaa kirjoitukselleen "Eheytetty koulupäivä – lasten hyvinvointiko?". Koska kimmokkeen jutulle on osittain antanut käynnissä oleva turvallisen iltapäivä-hankkeen suunnittelun käsittely Espoon kaupunginvaltuussa, juttu ansaitsee ainakin esittelyä. Pitäisihän tuo hanke toteuttaa nimenomaan meillä Aurorassa.

JÄÄSKELÄINEN siis vastustaa eheytettyä koulupäivää. Hän on ymmärtääkseni samaa mieltä päämäärästä: lasten hyvinvoinnin edistämiselle ja viihtymättömyydelle koulussa on tehtävä jotain. Sen sijaan keinoista hän on eri mieltä.

PERUSRATKAISUN Jääskeläinen välittää lukijoille ihan oikein. Kalliomäen ajamaan eheytettyyn koulupäivään kuuluu (1) aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentamista, (2) erilaisten harrastustoimintojen ja (3) liikuntahetkien nivomista keskelle koulupäivää ja (4) ruokailutauon pidentämistä. Joko kaikkia niitä tai osia.

Jääskeläinen ainakin kysyy (ellei vastusta), onko oikein hakea ratkaisua siihen, että koululaiset joutuvat vanhempiensa työkiireiden vuoksi olemaan paljon yksin, kun työelämän vaatimukset kasvavat, lapsen arkipäivän joustoista ja rakenteista koulupäivän rytmitystä muuttamalla ja sitä pidentämällä. Kysymys on tosi tärkeä. Oikeinhan se ei ole, mutta vastakysymys kuuluu: onko realistista olettaa, että työelämä työvoimapulan uhatessa joustaisi niin, että pahimmillaan 500 000 isää tai äitiä jäisi iltapäiviksi kotiin hoitamaan itse koululaisiaan.

Jääskeläinen perustelee vastustustaan teholtaan kasvavilla argumenteilla. Ensin hän luettelee hankalasti ratkaistavia käytännön kysymyksiä (1) koulujen tila- ja (2) vastuukysymykset. Mielekäs liikunnan harrastus vaatii tiloja ja pätevien vetäjien ohjausta. Koulut ovat jo nyt ahtaita. Toimijoiden määrän kasvaessa monet käytännön järjestelyt ovat melkoisen vaikeasti ratkottavissa. Näin on. Lisäksi Jääskeläinen (3) ei usko, että eheytetyn koulupäivän mallilla voitaisiin mitenkään merkittävästi puuttua syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten ongelmiin. Se onkin iso haaste.

SITTEN Jääskeläinen räjäyttää parhaan argumenttinsa. Hän esittää, että (4) "kokonaiskoulupäivä…on kasvatusvastuun ulkoistamista". Se, ajatus, että koulu ja yhteiskunta yhä enemmän korvaavat vanhemmat kasvattajina. Hieno veto.

MITÄ Jääskeläinen sitten tarjoaa vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi lisätä lasten hyvinvointia ja viihtyvyyttä koulussa? Hän kysyy: " Miksei pohdinnan lähtökohtana ole ajatus, mitä yhteiskunta voisi tehdä vanhemmuuden edistämiseksi?" Silloin tarkastelun kohteeksi tulisivat arvostuskysymykset ja ratkaisujen hakeminen työelämän joustoista niin, että vanhemmilla olisi enemmän aikaa yhdessäoloon lastensa kanssa. Pienet lapset viettävät jo nyt pitkän päivän erossa kodistaan ja vanhemmistaan. Miksei haeta malleja tai järjestetä hankkeita, missä yhteiskunnan tuella ja vanhempien vastuuta korostaen luodaan lapsille mahdollisuus olla enemmän vanhempiensa kanssa." Niin, miksei? Kyllä Jääskeläinen sen tietää. Siihen ei ole varaa. Ei rahan vuoksi eikä suomalaisen ikärakenteen vuoksi.

JÄÄSKELÄINEN listaa vaihtoehtoisia keinoja:

  • (1) Oppilaiden osallistuminen kouluyhteisön toiminnan muokkaamiseen lisää kouluviihtyvyyttä.
  • (2) Vertaissovittelusta riitatilanteissa ja eri-ikäisten oppilaiden keskinäisestä valistustoiminnasta on jo paljon myönteisiä kokemuksia. Niinpä hän esittääkin, että koulujen kehittämisen painopisteitä voisikin hakea oppilaiden aktivoimisen ja vastuuttamisen suunnalta.
  • (3) Jatkossa Jääskeläinen uudistaisi tuntijakoa uudelleen taito- ja taideaineiden suuntaan. Hänestä ( ja monesta muustakin) on erikoista, että ensin valtiovallan ohjauksessa tuntijaon uudistuksen yhteydessä taito- ja taideaineiden opetusta vähennetään ja tämän jälkeen tähän vedoten perustellaan tarvetta eheytettyyn koulupäivään!
  • (4) Lisäksi Jääskeläinen panostaisi koulujen järjestämiin vapaaehtoisiin kerhoihin ja
  •  (5) järjestäisi amu- ja iltapäivätoiminnan edelleen vapaaehtoisuuden pohjalta paikallisten tarpeiden mukaisesti. Esimerkikkinä hän mainitsee, että Espoossa erilaiset vapaaehtoisjärjestöjen teemakerhot iltapäivisin ovat hyvin suosittuja. Ja sitten jälleen nousevan tehon oppia opettaen huippuargumentti:
  • (6) Jääskeläinen sijoittaisi kouluille suoraan opetukseen ja kouluterveydenhuoltoon eheytetyn kouluopäivän tarvitsemat lisämiljoonat.

Ehdotukset ovat vallan hyviä. Vaikka eivät ihan uusia. Demariopetusministerien aikana on toteuttu pienemmille oppilaille lakisääteinen oikeus aamu- ja iltapäivään (vapaaehtoisena ja vapaahtoisjärjestöjen toteuttamana, kuten J ehdottaa). Oppilaskunnat on kirjattu jälleen lakiin (osallisuus). Kiusaamisen ehkäisemiseksi on käynnistetty ns. KIVA-hanke (johon mahtuu J:n esittämä vertaissovittelu). OAJ on vaatinut jo vuosia koulujen oman kerhotuntiresurssin palauttamista- mutta kaikilla kunnilla rahat eivät riitä edes perusopetuksen asialliseen järjestämiseen. Tuntijaon uusimista ovat opettajat vaatineet jo pitkään, mutta suomalaiseen politiikkaan ei kuulu virheiden tunnustaminen, ei edes viinaveron kaltaisissa kysymyksissä. Siksi tuntijakoa uusitaan seuraavan kerran about 2010.

MINÄ EN ole poliitikko, mutta sen verran politiikasta ymmärrän, että eheytetty koulupäivä on poliittinen kysymys. PRO PERUSKOULU 2007-blogista näkee, kuinka idean kannatus on SDP:n ehdokkaiden keskuudessa vankkumaton. Vastustus on kovinta Kokoomuksessa, joskin sielläkin on idean kannattajia. Eheytetty koulupäivä on kirjattu koulutuspolittiisiin ohjelmiin, jotka tietääkseni eduskunta on hyväksynyt. Eikö? Kummallisesti sinne kirjatut asiat ovat tavanneet toteutua. Ehkä siksi, että niiden takana on keskeinen virkamieskoneisto.  

Varmasti kysymys on  arvoista. Kokoomus arvostaa kotikasvatusta ja demarit kai enemmän ammattilaiskasvatusta (mm. päiväkoteja). Kokoomus arvostaa vapautta valita, demarit subjektiivisia oikeuksia. Kysymys on omien äänestäjien tarpeista. Oletan, että juuri demarit kokevat, että lasten pahoinvoinnin ja yksinäisten iltapäivien riskien vähentäminen edistävät juuri heidän kannattajiensa elämänlaatua. Ja että eheytyn koulupäivän kaltainen rakenne olisi heille hyvä. Ja eikö juuri siksi politiikkaa tehdä?

MINÄ EN OLE myöskään kansantalousihminen, mutta sen verran ymmärrän, että  kunnille ei kovin herkästi myönnetä lisärahoja ohjaamatta niitä selvästi johonkin uuteen ja näkyvään. Taustalla on näkemys, että kunnat ovat Molokin kitoja, jotka tuhlaavat kaiken minkä saavat. Uudet hankkeet ovat "uusi" tapa ohjata kuntia korvamerkityillä rahoilla, kun muutoin kuntien vapautta ei haluta rajoittaa.

JA LOPULTA kysymys on rahasta. SITRAN tukemassa hankkeessa ns. kokopäiväkoulut saivat ylimääräistä tukea 100-200 euroa/oppila/vuosi. Summa on suuri. Aurorassa se tarkoittaisi 30 000- 60 000 euroa. Summa on kuitenkin tosi pieni, jos sitä vertaa siihen summaan, mitä tarvittaisiin, että pienen lapsen isä tai äiti oikeasti voisi tulla kotiin, kun lapsen koulupäivä päättyy (esim. klo 12). Menetetyn palkan subventointiin tarvittaisiin kai 1000 kuussa eli 13 000 euroa vuodessa.

Ja kuten me kaikki tiedämme valtakunnan ykköshaaste on saada ihmiset pysymään töissä. En usko, että Suomella yksinkertaisesti olisi varaa siihen, että peruskoululaisten vanhemmat jäisivät iltapäiviksi kotiin. Peruskoululaisia on noin 500 000!

AURORAAN suunniteltu kokeilu turvallisesta iltapäivästä ei pidennä kenenkään koulupäivää. Meillä on jo ollut nyt "keksitty" pidennetty ruokatunti vuodesta 1992 alkaen. Turvallinen iltapäivä tarkoittaa mahdollisuuutta osallistua avoimien ovien ryhmiin ja klo 15 alkaviin harrastuskerhoihin. Osallisminen  on täysin vapaaehtoista. Kerhoja toteuttamaan etsitään myös Jääskeläisen kehumia jhärjestöjä ja yksityisiä tahoja. Koska suomenkieleinen koulutuslautakunta on asettanut espoolaisen mallin laatimiselle kustannusneutraalisuuden, tavoite voi maksimissaan olla se , että jokainen oppilas löytää itsellen harrastuksen ja osallistuu yhden yhden tunnin viikossa ohjattuun harrastustoimintaan. Jotta näinkin vaatimattomaan tavoitteeseen päästäisiin, koulun tulisi organisoida viikossa vähintään 33 kerhoa. Se on about 200 % enemmän kuin mihin pystymme nyt. Monissa kouluissa kerhoja on vielä vähemmän. Kerhojen teemat suunnitellaan kuullen lapsia ja heidän huoltajiaan.

Oleellista olisi, että tarjolla olisi myös täysin ilmaisia kerhoja niille lapsille, joiden perheillä ei ole varaa kerhojen omakustannushintaan ( joka on 10 kerholaisen ryhmässä noin 140 euroa/vuosi). Sellaista eivät järjestöt juuri  pysty tarjoamaan, siksi tarvitaan myös kunnan omia kerhoja.

AURORASSA KEHITELTÄVÄ TURVALLINEN iltapäivä-malli on hyvin pieni askel siihen, että koulut olisivat oman kylänsä toimintakeskuksia. Keskuksissa tilojen käyttöaste on korkeampi kuin nykyään, ja mm. kalliit ATK-laitteet saadaan tehokäyttöön. Sellaista rahasumaa, että koulupäivä voitaisiin pidentää kattamaan 10 tuntia päivässä  (7-17) ja että jokaisella oppilaalle tarjottaisiin ohjattua, mielekästä toimintaa tuona aikana, ei varmaan koskaan tule löytymään. Se vaatiisi käytännössä koulujen palkkamenojen kaksinkertaistamista.

 

Mainokset

Jätä kommentti

Ei kommentteja.

Comments RSS TrackBack Identifier URI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s