Olen muuttanut

RUPESI OTTAMAAN päähän. MSN-alusta blogini tarvitsi kasvojenkohotusta. Lastujen kirjoittaminen Macilla edellytti aina editointia koulun pc:llä. Bloggerin houkutuksia oli mm. mahdollisuus sijoittaa lastuihin kuvia. Niinpä päätin siirtää aivoni toiselle alustalla.

PEDAGOGIIKKAA ja KOULUPOLITIIKKAA osa II jatkaa muutoin valitulla linjalla. Uusi osoite on http://pedagogiikkaa.blogspot.com/

Mainokset

Erkki Lahdes kuollut

PROFESSORI Erkki Lahdes on kuollut, näin kuulin. Lahdes teki lähtemättömän vaikutuksen nimenomaan Turussa opettajiksi opiskeleviin. Ovat kertoneet. Minulla oli tilaisuus tavata hänet henkilökohtaisesti vain kaksi kertaa, 1980-luvulla mielenkiintoisessa opetussuunnitelmatutkijoiden seminaarissa ja 1990-luvun puolivälissä, kun sain luennoida hänen kanssaan samassa tilaisuudessa koulun ja työelämän yhteistyöstä. Mutta Lahdes kirjoitti paljon, ja minä olen paljon lukenut häntä.

ERKKI LAHDES ja Matti Koskenniemi olivat minun opiskeluaikoinani kaksi suomalaisen didaktiikan napaa. Koskenniemi oli hieman vanhempi, ja jäikin eläkkeelle jo 70-luvulla. Hänenkin  kuolemastaan on jo kuusi vuotta. Molemmilta miehiltä on jäänyt  isot saappaat.

LAHDES oli yksi peruskoulun vaikuttajahahmoja. Hän toimi ihailemani POPS-opetussuunnitelmakomitean sihteerinä. Hän kirjoitti peruskoululle opetusopin joka vuosikymmenellä, ja parhaalla kaksi. Ne lukemalla saa hyvän kuvan, kuinka opetusta koskeva ajattelu on Suomessa muuttunut. Ensimmäinen teoksista oli vuonna 1969 ilmestynyt Peruskoulun opetusoppi.

MITÄ MINUUN jää Lahdeksen opetusopeissaan esittämästä? Lahdes toi Suomeen Clarken opetuksen teorian, jonka ytimessä oli vallan mainio jäsennys opetustaidosta. Käytin sitä mm. vetäessäni aikanani sijaisopettajakursseja, ja yhäkin se on fiksu malli vaikka opetustaidosta ei enää arvosanaa annetakaan. Niinikään hän esitteli kuuluisna Bloomin teorian opettajille. Lahdeksen opetuksen määritelmää tuijottelen sitäkin aina aika ajoin: "Opetus on ympäristötekijöiden säätelyä, jonka tarkoituksena on muuttaa kasvatettavien käyttäytymistä- oppimisen avulla- joidenkin asetettujen tavoitteiden suuntaan." Hänen ideansa vaeltajan didaktiikasta olen omaksunut ehdoitta: ” Opettaja pyrkii tarkastelemaan aikakauden virauksia valppaasti, mutta samalla harkitusti, sitten valitsemaan kestävimmät ratkaisut ja lopuksi toteuttamaan ne omassa työssään mahdollisuuksien sallimissa rajoissa”.

Lahdes oli niitä tutkijoita, jotka puolustivat opettajan oikeutta opettaa omalla tavallaan. "Opettajat ovat erilaisia ja he voivat päästä samoihin tavoitteisiin käyttämällä erilaisia oppisisältöjä, työtapoja ja välineitä."; " Opettajalta ei saa poistaa henkilökohtaista vastuuta eikä työrauhaa." Hän myös vastusti koulumarkkinoita ja liike-elämän kielen ujuttamista kasvatuspuheeseen.

PALJON  minulle on merkinnyt Lahdeksen kyky kuvailla suomalaisen didaktiikan kehityslinjoja. Hän oli kiinnostunut reformipedagogiikan Suomeen tulosta,  ja ihanan yli-innostunut tekniikan mahdollisuuksista.

ERKKI LAHDEKSEN yhdeksi viimeisistä julkaisuista jäi ilmeisesti artikkeli teoksessa Pertti Kansanen, Erkki Lahdes, Paavo Malinen, Raija Yrjönsuuri ja Yrjö Yrjönsuuri. Viisi polkua opettajasta tutkijaksi. Siinä Lahdes kuvailee omaa kehitystään. Kiitos hienosta elämäntyöstä.

 

Opettajien työhyvinvoinnista

AURORAN koulun edellisen johtokunnan puheenjohtaja Pauli Wihuri jaksoi puhua neljä vuotta siitä, kuinka tärkeää opettajien hyvinvointi koulussa on. Se heijastuu suoraan oppilaiden hyvinvointiin. Vuonna 2005 Aurorassa tartuttiin toimeen, ja käynnistettiin 1,5 vuota kestänyt työhyvinvointihanke, joka on herättänyt aivan poikkeuksellista mielenkiintoa. Siitä on tehty tv-ohjelma ( "Duuniblues, osa 5")( ja viimeksi eilen hankkeesta julkaistiin juttu Oph:n isännöimillä edu.fi-sivuilla. Ensi viikolla minut on pyydetty esittelemään hanketta sivistystoimen johtajille HaúsTalentin Espoon johtajille järjestämän muutoskoulutusohjelman päätöstilaisuuteen.

HIENOA NIIN. On tärkeää, että työhyvinvoinnista huolehtimista ei pidetä luusereiden hommana.

 LAINAAN tähän torstai-varhaisaamun blogiin teksit edu.fi sivustolta. Koko juttu löytyy osoitteesta:

http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,523,62654


TYÖN IMU VAI UUPUMUS?

Opettajat kokevat työssään paljon useammin työn imua kuin stressiä, havaitsi sosiologi Jari Hakanen helsinkiläiskouluja tutkiessaan. Vuodenvaihteen Tutkimusikkuna pohtii, mikä aiheuttaa opettajan työssä positiivista imua ja mikä taas uupumusta. Työhyvinvointia oman työnsä ja koulunsa kannalta pohtii haastattelussa espoolaisen Auroran koulun rehtori Martti Hellström.

Opettajat kokevat työssään paljon useammin työn imua kuin stressiä, havaitsi sosiologi Jari Hakanen helsinkiläiskouluja tutkiessaan. Opettajien uupumuksesta ja työpahoinvoinnista puhutaan paljon. Opettajat eivät kuitenkaan voi työssään sen huonommin kuin toinen ammatillisen autonomiansa suhteen vertailukelpoinen ryhmä, hammaslääkärit, toteaa sosiologi Jari Hakanen tutkimuksissaan.

Hakasen helsinkiläiskouluissa tekemä tutkimus osoittaa, että opettajat kokevat työssään huomattavasti useammin työn imua kuin stressiä tai työuupumusoireita. Hakasen Työterveyslaitokselle tekemä tutkimus näyttää, että opettajat kärsivät lievästi enemmän stressistä kuin hammaslääkärit (21% vs. 18%). Heillä on hieman hammaslääkäreitä runsaammin eroaikomuksia työstään (16% vs. 12%). Opettajat kuitenkin arvostavat työtään vielä hammaslääkäreitä enemmän (96% vs. 91%). He myös tuntevat saavansa esimiehiltään selvästi enemmän tukea työlleen kuin hammaslääkärit (61% vs. 43%).

Hakanen mittaa työhyvinvointia kahdella perusulottuvuudella: virittyneisyyden asteella ja mielihyvä-mielipaha-ulottuvuudella. Opettajan työhyvinvoinnin kannalta on keskeistä myönteinen tunne- ja motivaatiotila, jolle on ominaista tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Hakanen kutsuu tätä paljon mielihyvää tuottavaa, korkeasti virittynyttä tilaa työn imuksi. Työhyvinvointi ja työn imu ei siis ole sama asia kuin työssä viihtyminen. Työssä viihtyvä opettaja kokee kyllä paljon mielihyvää, mutta vain vähän virittyneisyyttä. Jos opettaja taas kokee vain vähän virittyneisyyttä ja paljon mielipahaa hän on masentunut. Opettaja, jonka virittyneisyys on korkea, mutta mielihyvä vähäistä puolestaan ahdistuu ja stressaantuu.


Kaksin käsin kiireen kimppuun

Kun Auroran koulun työhyvinvointia kolmisen vuotta sitten mitattiin, todettiin että kouluyhteisö voi yhtä aikaa todella hyvin ja todella huonosti. Rehtori Martti Hellström kertoo tulosten hämmentäneen.

 – Näytimme voivan samalla kertaa hyvin ja hyvin huonosti. Punainen varoitusvalo vilkkui tosi monessa kohdin. Nyt osaamme antaa tuloksille käsitteet: meillä oli yhtä aikaa erittäin korkea työn kuormitus ja työn imu. Se voi olla tappava yhdistelmä. Kun on oikein innostunut, otsalohko lopettaa lähettämästä väsymisestä varoittavaa hälytystä.

 – Mikä koulunne työhyvinvoinnissa tuolloin oli vialla?

Kyselyn tuloksia riittävän kauan tuijoteltuamme tulkitsimme, että meitä syö rajusti neljä asiaa: kiire, muutokset, paineet ja väkivaltaiset lapset.

– Mikä vastaavasti toimi koulussanne?

Meidät tunnetaan viriilinä kouluna, joka suorastaan pulppuaa ideoita. Energiaa ja työniloa meille toi Kunta 10- tulosten mukaan työn hallinnan tunne ja talon hyvä henki. Koulumme ilmapiiri näytti tutkimuksessa vahvaa vihreää ja luulen, että tulos vastaa todellisuutta. Monet vieraamme kertovat aistivansa jo tuulikaapista kodinomaisuutta, iloisen työnteon meininkiä ja todellista lapsista välittämistä.

– Kunta 10 –tuloksen saatuanne ryhdyitte aktiivisesti parantamaan Auroran koulun työhyvinvointia. Kuinka yrititte vähentää opettajien työn kuormittavuutta?

Palkkasin määräaikaisia opettajia purkamaan työsumaa. Raivasin opettajille aikaa keskittyä opettamiseen pitämällä pahimmassa vaiheessa kahden kuukauden kokoustauon ja tekemällä hallinnolliset paperit tilapäisesti omin päin. Määräsin opettajat pitämään työtaukoja. Kiireen estämiseksi laadimme tapahtumille usean vuoden vuorottelukalenterin. Selkeytimme päätöksentekotapojamme, ja pääsimme irti liian nopeasti tehdyistä ”hötkypäätöksistä”. Muutosvyöryä hidastimme julistamalla kahden päivän muutosrauhavyöhykkeen, toisiin vaikuttavista järjestelyistä on siis tiedotettava ajoissa. Opettajiin kohdistuneita paineita kevensimme käymällä vanhempainilloissa avointa keskustelua kodin ja koulun yhteistyön kipupisteistä. Kevätjuhlissa julistin opettajille kesälomarauhan ja ohjasin mahdolliset kiukkupuhelut todistuksista itselleni. Järjestelimme ruoka-aikoja uudelleen, ja purimme turhaa jonotusta, jotta pääsisimme ruokalan melun aiheuttamasta kuormituksesta. Anoimme pitkää syyslomaa- ja saimme sen! Lasten väkivaltaisuus oli kuormitustekijöistä kaikkein vaikein. Erityisluokka jaettiin kahtia ja sinne hankittiin avustajat. Opettelimme kiinnipitoa, jota käyttämällä toiset opettajat ehtivät rientää väkivaltatilanteissa apuun, ja teimme aloitteen hälytysrannekkeiden saamisesta.

– Millä keinoin pyritte lisäämään työn imua?

Kokouksissa aloimme toimia sen sijaan, että vain istuisimme. Harjoittelimme pienissä ryhmissä vuorovaikutustaitoja, kuten vanhempien kohtaamista vaikeissa asioissa. Sovimme pelisäännöistä väkivaltaisten vanhempien varalta. Opettajat saivat lisää mahdollisuuksia tehdä työtä pareina. Huvitoimikuntamme kääri hihat: järjestimme yhteisiä retkiä ja tapahtumia, ryhdyimme pitämään säännöllisesti opettajabändin harjoituksia, kokosimme yhdessä palapelejä.

 – Millainen ilmapiiri koulussanne on nyt, kun olette puolitoista vuotta pyrkineet parantamaan työhyvinvointia?

 Sain hankkeen loppumittausten analyysit juuri valmiiksi. Olemme opettajien mielestä onnistuneet uskomattoman hyvin. Työnimulle annoimme arvosanan 8,9 ja kuorimittavuudelle 8,6. Paine on nyt oikealla tasolla. Eniten parannettavaa on edelleen kiireen suhteen (8,4) ja fyysisessä rasittavuudessa. Koulumme henki on vahva. Olimme juuri porukalla katsomassa Tampereen Komediateatterin Ronjaa, ja teemme siitä oman versiomme ensi keväänä.

 – Mikä kouluyhteisön työhyvinvoinnin kannalta on mielestäsi keskeisintä?

 Kai se on oivallus, että vain hyvinvoiva opettaja voi onnistua kasvatustyössä. Tietoa voi siirtää kyynisenäkin, mutta kasvatukseen ja oppimisen intohimon sytyttämiseen tarvitaan aitoa lapsista välittämistä, ja se vaatii vapaana olevaa energiaa. – Miten jatkatte tästä eteenpäin? Väkivaltaisten lasten asia on vielä vaiheessa. Kiirettä kevennän palkkaamalla taas kevääksi lisää opettajia. Jonotamme Espoon kokonaistyöaikakokeiluun. Viimeistelemme yhdessä laatimaamme hakemusta tulospalkkakokeiluun. Olisi upeaa, jos sitä kautta pystyisimme nostamaan opettajien palkkoja.


"Johdan arvolaitosta"

Martti Hellström kokee toteuttavansa kutsumustaan Auroran koulun rehtorina. Rehtoria kiukuttaa tämä aika, joka arvostaa rahaa enemmän kuin lapsia.

– Mistä työn imu tulee rehtorin työhösi ja miten sitä voisi lisätä?

 Näin yli viisikymppisenä huomaan, että parhaat kiksit tulevat pienistä arjen asioista. Kun saa soittaa harmonikkaa ekaluokkalaisille tai auttaa opettajaa ratkaisemaan ongelman, olla läsnä ja kohdata toiset tosissaan. Koulu on arvolaitos. Työllä on iso mieli. Joinakin päivinä voin kokea huimaa onnistumista sekä omissa jutuissani että pystyessäni luomaan opettajille onnistumisen mahdollisuuksia.

 – Entäs mikä sinua rehtorina kaikkein eniten kuormittaa?

Ihan kaikkein eniten kiukku tästä ajasta, jonka arvot ovat minulle yhä vieraampia. Ylihinnoitellut tilavuokrat tappavat kouluja ja hajottavat hienoja kasvatusyhteisöjä, eikä lasten hätää kuulla kassakoneen kilinältä. Sekin kiukuttaa, että kouluille siirtyy tehtäviä, joihin ei ole työvoimaa eikä aikaa. Eivät opettajat repeä kaikkeen ja rehtoreiden mitattu viikkotyöaika on meillä jo vaarassa ylittää EU:n asettamat ehdottomat rajat.

 – Miten pyrit vähentämään omaa kuormitustasi?

On ehkä opeteltava tekemään jotkut asiat huonosti ja jätettävä tekemättä kaikki, mikä ei ole tärkeää. Ihanteellisinta olisi, että työnriisuntaa voisi tehdä yhdessä oman esimiehen kanssa. – Kuinka tärkeällä sijalla johtaminen on kouluyhteisön työhyvinvoinnissa? Väärin johtamalla voi saada aikaan kamalaa tuhoa. Itse olen humanisti ja pyrin johtamaan ihmisiä heitä kunnioittaen. Osallistan ja valtaistan. Koulujen työhyvinvoinnissa keskeisintä on kuitenkin kysymys työstä ja sen jakamisesta. Osaisin johtaa työtä paremmin, kuin mihin minulla on tällä hetkellä valtuuksia, jos voisin vaikuttaa opettajien kokonaistyöaikaan.

 – Miten pyrit johtamisellasi lisäämään työhyvinvointia?

Täytyy mitoittaa ja jakaa henkilöstön työt oikein ja seurata, että työ sujuu. Kun ei suju, on tulkittava, miksi ei suju. Kun ongelma on analysoitu, käynnistetään oikeansuuntaisia korjausliikkeitä, mieluiten yhdessä ideoimalla. Minun on myös paapottava korjaustointen jatkumista. Yksi tärkeä työnimuun liittyvä oivallus on ollut, että koulu käy täysin pedagogiikan voimalla. Voimalan ydin on oppilaan oma intohimo oppia. Se pitää sytyttää ja sitä pitää vaalia. Rehtorin on luotava opettajille mahdollisuudet innostaa oppilaita ja innostua itse. Tärkein tehtäväni on mahdollistaa oppimisen ilo.

– Oletko työhyvinvointiprosessinne aikana muuttanut tapaasi johtaa Auroran kouluyhteisöä?

Olen opetellut kuuntelemaan enemmän ja entisestään vahvistanut rooliani pedagogisena johtajana sekä alkanut käyttää ammatillista keskustelua johtamisen välineenä. Olen pyrkinyt olemaan oikeasti – myös henkisesti – läsnä, kun olen paikalla koulussa. Ja tavoitteeni on olla yhä enemmän paikalla. Kaikki eivät oikein ymmärrä, että rehtoria oikeasti tarvitaan seisomaan ”kaukalon reunalle”, kannustamaan oppilaita ja opettajia.

JET-kansion luovutus

SE ON TÄYTETTY 🙂 Tänä aamuna annoin viimeisen työpaikkanäytön pitämällä infon  "oppilaiden turvallisuudesta ja opettajan vastuusta" työpaikkakokouksen lopuksi. Kaija-opettaja arvioi näytteen  ja hyväksyi sen.  Sitten viemään paksua kansiota Omniaan  Tuija Laukkaselle. Jota ei löytynyt. Mutta eiköhän paketti löydä perille.
 
MUKAVA OLO. Tämäkin homma on hoidettu. Ellei tarkastuksessa  huomata, että olen unohtanut jotain.
 
AAMULLA ylös klo kuusi, ja esityslistaa tekemään. Edessä  oli siis vuoden ensimmäinen työpaikkakokous. Asialista oli pitkä ja kokous  suoritemäärältään tehokas. Sitten kaksi tuntia teknistä työtä ja syömään.
 
Iltapäivä kului virastossa, jossa pohdittiin ensi vuoden sopeluokkien sijoittelua. Sopuisasti meni. Huolta on lähinnä avustajaresurssin riittävyydestä. Kävimme myös aika tovin keskustelua siitä, että rehtorien ei tulisi "syödä kuormasta" eli viekotella opettajia toisista kouluista. Jaa-a. Vaikea asia. Joku oli sitäkin mieltä, että opettajan siirtoon toiseen kouluun pitäisi saada vanhan koulun reksin suostumus. Ymmärrettävää, mutta sopii niin kovin vaikeasti yhteen muutoin arvostetun henkilöstön vapaan liikkumisen periaatteen kanssa. 
 
Kerroin Minna  Sauliolle myös, että olemme päätyneet perustamaan ensi syksynä kolme pientä ekaluokkaa, ja ottaa näin toisen aallon kehitysvammaisia ryhmäintegraatioon.
 
EIKÖHÄN se olisi kotiinlähdön aika.

Toinen koulupäivä

AJANTAJU menee nopeasti. Vasta kaksi päivää koulua, ja tuntuu, että vaikka kuinka monta. Kone on käynnistynyt mukavasti. Tutun väen lisäksi meillä on kaksi harjoittelijaa, toinen erityisopettajan siipien alla ja toinen kieltenopettajien.

 EILEN avattiin vuosi salissa, ja tänäänkin opebändi sai soittaa. Nyt treenikämpällä. On tuo Ripa ihmevelho sovittamaan biisejä. Kuulostaa ihan oikealta soitolta. Ensi viikon perjantaina olisi kuulema keikka.

AAMUPÄIVÄ alkoi heti tuntimuutoksilla, kun rexit joiden kouluissa on kehitysvammaisia oppilaita koottiin suunnittelemaan ensi lukuvuotta. Jouduin ottamaan sijaisen ja siirtämään teknisen tunteja toisiin paikkoihin. Näyttää siltä, että ryhmäintegraatio vakiintuu Mikkelän ja meidän koululle. Vaikka periaatteessa alamme suunnitella ensi vuotta vasta, kun eput ovat ilmoittautuneet, luulen, että voimme otta uuden aallon ensi syksynä. Se tarkoittaa kolmeen ryhmään jaettua eppujoukkoa. Iltapäivällä Katri ja Ulla keksivät, kuinka mahdumme tiloihin.

TÄNÄ ILTANA olen yrittänyt pusertaa vielä viimeistä JET-näyttöä: turvallisuusinfoa työpaikkakokoukseen. Sitten viemään näyttökansio Omniaan.

OMAN PÄÄN MUOKKAAMINEN

VIIME KEVÄÄNÄ sain pitää pienen puheenvuoron J.V. Snellmanin 200-vuotisjuhlaseminaarissa Luokanopettajaliiton jonkinlaisella mandaatilla. 10 minuutin puheen valmisteluun meni tietysti kohtuullisesti aikaa, varsinkin kun Snellman ei ollut minulle kaikkein läheisin pedagoginen auktoriteetti. Olin kuitenkin jo aikaisemmin syvästi ihastunut hänen tapaansa opiskella. Hän halusi kirjoittaa toisten mm. Hegelin ajatukset itse uudelleen. Omien sanojensa mukaan hän rakensi itse oman päänsä. Mielenkiintoista. Pari sataa vuotta ennen konstruktivismin syntyä.

 MUTTA niinhän se on. Toisten jutut on ajateltava itse, ja vaihdettava tarvittaessa sanat omaan suuhun sopiviksi. Tänään pään muokkais on sitä paitsi tietoteknikkan ansiosta liiankin helppoa. Toisten viisaudet voi kopioida netistä ja käsitellä kirjoitusohjelmalla. Jopa niin,etteivät ne ehdi kulkea aivojen kautta.

SAIN TÄNÄÄN päätökseen yhden ison kirjoitushomman. Olen määritellyt didaktiikan tärkeimmät käsitteet. Tähän astisen aherruksen tulokset löytää osoitteesta http://didaktiikka.blogspot.com/

 MIKSI TÄLLAINEN urakka? Annan muutaman vastauksen.

  • (1) Rehtorilla on minusta oltava pedagoginen näkemys. Sen voi kertoa monella tavalla. Minä kerron sen tällä kertaa käsitteiden avulla. (2) Omaa pedagogista ajattelua voi kehittää monella tavalla. Lukemalla uusia kirjoja. Tai sitten pohtimalla sitä, mitä on jo lukenut. Etsimällä sieltä tärkeitä asioita. Minä tein niin. Se oli mahdollista, koska olin tehnyt muistiinpanoja 1970-luvulta alkaen, ja viisaasti siirrellyt niitä tietokoneelle. Muistiinpanoja on kertynyt noin sata referaatti-dokumenttia, joissa on kai sivuja keskimäärin 50. Ainestoa siis riittää. Macin nerokas sanahakujärjestelmä mahdollistaa sen, että muutamassa tunnissa on koonnut yhteen kaiken, mitä aikanaan on jostain aiheesta ylös merkinnyt.
  • (3) Omasta oppimisestaan voi siis oppia. Tällainen tietotyö pitää asioita muistissa. On upeaa tietää, mitä tietää.
  • (4) Valatavan informaatioleikekasan työstäminen esseeksi antaa aivoille sopivasti haastetta. Ja pitää mielen virkeänä.
  • (5) Ja onhan sekin mahdollista, että tällaisesta jonkin verran kokeneen koulumiehen omasta didaktiikasta on jollekin muullekin hyötyä. Ja joka tapauksessa se taitaa olla ainoa didaktiikka joka löytyy netistä. SEMMOISTA. Nyt voi hyvällä mielellä pitää pienen tauon. Ja sukeltaa illalla toisiin haasteisiin. Koulukin kuulema alkaa huomenna.

Kuinka kristillisten koulujen nyt käy?

ELISEN LEHDET tiesivät kertoa, että Korkein hallinto-oikeus (KHO) on hylännyt Espoon ja Porin kristillisten koulujen valitukset opetuksen järjestämisestä. Varmaan kaikki muistavat viimekeväisen kohun, kun Valtioneuvosto päätti opetusministeri Kalliomäen esityksestä, ettei se anna Espoon kristillisen koulun kannatusyhdistykselle lupaa laajentaa toimintaansa peruskoulun ala-asteluokista yläasteluokkiin. Kohuun sekaantui vielä Kristillisen koulun tilakysymys, jossa meinattiin ajaa Niittykummun koulu tosi tukalaan tilanteeseen tilavuokrien kiilto silmissä. Kristillinen koulu on siis valittanut päätöksestä. Jos valitus olisi mennyt läpi, koulu olisi saanut valtionapua myös luokkien 7-9 opetuksen järjestämiseen. KHO kuitenkin katsoi kuten valtioneuvostokin, ettei Espoossa tai ylipäätään pääkaupunkiseudulla ole tarvetta uusille yläasteluokille. Kuten tiedetään sekä Vantaalla että Helsingissä on suunnitelmia lakkauttaa ja yhdistää kouluja jatkossakin.

HUOMIONARVOINEN on myös näpäytys, jonka koulu sai. Valtioneuvosto oli pitänyt kristillisen koulun yläasteluokille tarkoitettuja opetusjärjestelyjä puutteellisina, mikä oli KHO:n mielestä laillinen peruste evätä opetuksenjärjestämislupa.Espoon kristillinen koulu oli halunnut myös kasvattaa oppilasmääräänsä 100:sta 150 oppilaaseen. KHO:n mukaan espoolaiskoulussa ei ollut erityistä tarvetta korottaa oppilasmäärää.

VIELÄ HURJEMMIN kävi Porin Kristilliselle koululle. Sen kannatusyhdistys valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen siitä, että valtioneuvoston myöntämä opetuslupa sisälsi velvoitteen, jolla perusopetuksen olisi pitänyt olla uskonnollisesti tunnuksetonta. KHO hylkäsi valituksen, koska ehto noudattaa perusopetuslakia ei ole uskonnonvapauden vastainen. Lain mukaan nimittäin koulujen täytyy noudattaa perusopetuksessa valtakunnallisesti yhtenäisiä perusteita, ja niissä perusopetus todetaan puoluepolittisesti ja uskonnollisesti puolueettomaksi- jopa uskontotuntien tulee olla ei-tunnustuksellisia. KHO:n mukaan mikään ei estä vanhempia järjestämästä lapsilleen tunnustuksellista opetusta, mutta valtiolla ei ole velvollisuutta maksaa siitä.

VALITUKSET tehtiin, koska opetuksenjärjestämislupa takaa yksityisille kouluille valtionosuudet. Nyt niitä ei saatu. Sen sijaan saatiin ehkä varsin raju juridinen kannanotto siihen, että kristillisissä kouluissa opetus ei saa olla tunnustuksellista. Jollei se sitä saa olla, mihin koulun olemassaolo sitten perustuu?