Opettajien työhyvinvoinnista

AURORAN koulun edellisen johtokunnan puheenjohtaja Pauli Wihuri jaksoi puhua neljä vuotta siitä, kuinka tärkeää opettajien hyvinvointi koulussa on. Se heijastuu suoraan oppilaiden hyvinvointiin. Vuonna 2005 Aurorassa tartuttiin toimeen, ja käynnistettiin 1,5 vuota kestänyt työhyvinvointihanke, joka on herättänyt aivan poikkeuksellista mielenkiintoa. Siitä on tehty tv-ohjelma ( "Duuniblues, osa 5")( ja viimeksi eilen hankkeesta julkaistiin juttu Oph:n isännöimillä edu.fi-sivuilla. Ensi viikolla minut on pyydetty esittelemään hanketta sivistystoimen johtajille HaúsTalentin Espoon johtajille järjestämän muutoskoulutusohjelman päätöstilaisuuteen.

HIENOA NIIN. On tärkeää, että työhyvinvoinnista huolehtimista ei pidetä luusereiden hommana.

 LAINAAN tähän torstai-varhaisaamun blogiin teksit edu.fi sivustolta. Koko juttu löytyy osoitteesta:

http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,523,62654


TYÖN IMU VAI UUPUMUS?

Opettajat kokevat työssään paljon useammin työn imua kuin stressiä, havaitsi sosiologi Jari Hakanen helsinkiläiskouluja tutkiessaan. Vuodenvaihteen Tutkimusikkuna pohtii, mikä aiheuttaa opettajan työssä positiivista imua ja mikä taas uupumusta. Työhyvinvointia oman työnsä ja koulunsa kannalta pohtii haastattelussa espoolaisen Auroran koulun rehtori Martti Hellström.

Opettajat kokevat työssään paljon useammin työn imua kuin stressiä, havaitsi sosiologi Jari Hakanen helsinkiläiskouluja tutkiessaan. Opettajien uupumuksesta ja työpahoinvoinnista puhutaan paljon. Opettajat eivät kuitenkaan voi työssään sen huonommin kuin toinen ammatillisen autonomiansa suhteen vertailukelpoinen ryhmä, hammaslääkärit, toteaa sosiologi Jari Hakanen tutkimuksissaan.

Hakasen helsinkiläiskouluissa tekemä tutkimus osoittaa, että opettajat kokevat työssään huomattavasti useammin työn imua kuin stressiä tai työuupumusoireita. Hakasen Työterveyslaitokselle tekemä tutkimus näyttää, että opettajat kärsivät lievästi enemmän stressistä kuin hammaslääkärit (21% vs. 18%). Heillä on hieman hammaslääkäreitä runsaammin eroaikomuksia työstään (16% vs. 12%). Opettajat kuitenkin arvostavat työtään vielä hammaslääkäreitä enemmän (96% vs. 91%). He myös tuntevat saavansa esimiehiltään selvästi enemmän tukea työlleen kuin hammaslääkärit (61% vs. 43%).

Hakanen mittaa työhyvinvointia kahdella perusulottuvuudella: virittyneisyyden asteella ja mielihyvä-mielipaha-ulottuvuudella. Opettajan työhyvinvoinnin kannalta on keskeistä myönteinen tunne- ja motivaatiotila, jolle on ominaista tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Hakanen kutsuu tätä paljon mielihyvää tuottavaa, korkeasti virittynyttä tilaa työn imuksi. Työhyvinvointi ja työn imu ei siis ole sama asia kuin työssä viihtyminen. Työssä viihtyvä opettaja kokee kyllä paljon mielihyvää, mutta vain vähän virittyneisyyttä. Jos opettaja taas kokee vain vähän virittyneisyyttä ja paljon mielipahaa hän on masentunut. Opettaja, jonka virittyneisyys on korkea, mutta mielihyvä vähäistä puolestaan ahdistuu ja stressaantuu.


Kaksin käsin kiireen kimppuun

Kun Auroran koulun työhyvinvointia kolmisen vuotta sitten mitattiin, todettiin että kouluyhteisö voi yhtä aikaa todella hyvin ja todella huonosti. Rehtori Martti Hellström kertoo tulosten hämmentäneen.

 – Näytimme voivan samalla kertaa hyvin ja hyvin huonosti. Punainen varoitusvalo vilkkui tosi monessa kohdin. Nyt osaamme antaa tuloksille käsitteet: meillä oli yhtä aikaa erittäin korkea työn kuormitus ja työn imu. Se voi olla tappava yhdistelmä. Kun on oikein innostunut, otsalohko lopettaa lähettämästä väsymisestä varoittavaa hälytystä.

 – Mikä koulunne työhyvinvoinnissa tuolloin oli vialla?

Kyselyn tuloksia riittävän kauan tuijoteltuamme tulkitsimme, että meitä syö rajusti neljä asiaa: kiire, muutokset, paineet ja väkivaltaiset lapset.

– Mikä vastaavasti toimi koulussanne?

Meidät tunnetaan viriilinä kouluna, joka suorastaan pulppuaa ideoita. Energiaa ja työniloa meille toi Kunta 10- tulosten mukaan työn hallinnan tunne ja talon hyvä henki. Koulumme ilmapiiri näytti tutkimuksessa vahvaa vihreää ja luulen, että tulos vastaa todellisuutta. Monet vieraamme kertovat aistivansa jo tuulikaapista kodinomaisuutta, iloisen työnteon meininkiä ja todellista lapsista välittämistä.

– Kunta 10 –tuloksen saatuanne ryhdyitte aktiivisesti parantamaan Auroran koulun työhyvinvointia. Kuinka yrititte vähentää opettajien työn kuormittavuutta?

Palkkasin määräaikaisia opettajia purkamaan työsumaa. Raivasin opettajille aikaa keskittyä opettamiseen pitämällä pahimmassa vaiheessa kahden kuukauden kokoustauon ja tekemällä hallinnolliset paperit tilapäisesti omin päin. Määräsin opettajat pitämään työtaukoja. Kiireen estämiseksi laadimme tapahtumille usean vuoden vuorottelukalenterin. Selkeytimme päätöksentekotapojamme, ja pääsimme irti liian nopeasti tehdyistä ”hötkypäätöksistä”. Muutosvyöryä hidastimme julistamalla kahden päivän muutosrauhavyöhykkeen, toisiin vaikuttavista järjestelyistä on siis tiedotettava ajoissa. Opettajiin kohdistuneita paineita kevensimme käymällä vanhempainilloissa avointa keskustelua kodin ja koulun yhteistyön kipupisteistä. Kevätjuhlissa julistin opettajille kesälomarauhan ja ohjasin mahdolliset kiukkupuhelut todistuksista itselleni. Järjestelimme ruoka-aikoja uudelleen, ja purimme turhaa jonotusta, jotta pääsisimme ruokalan melun aiheuttamasta kuormituksesta. Anoimme pitkää syyslomaa- ja saimme sen! Lasten väkivaltaisuus oli kuormitustekijöistä kaikkein vaikein. Erityisluokka jaettiin kahtia ja sinne hankittiin avustajat. Opettelimme kiinnipitoa, jota käyttämällä toiset opettajat ehtivät rientää väkivaltatilanteissa apuun, ja teimme aloitteen hälytysrannekkeiden saamisesta.

– Millä keinoin pyritte lisäämään työn imua?

Kokouksissa aloimme toimia sen sijaan, että vain istuisimme. Harjoittelimme pienissä ryhmissä vuorovaikutustaitoja, kuten vanhempien kohtaamista vaikeissa asioissa. Sovimme pelisäännöistä väkivaltaisten vanhempien varalta. Opettajat saivat lisää mahdollisuuksia tehdä työtä pareina. Huvitoimikuntamme kääri hihat: järjestimme yhteisiä retkiä ja tapahtumia, ryhdyimme pitämään säännöllisesti opettajabändin harjoituksia, kokosimme yhdessä palapelejä.

 – Millainen ilmapiiri koulussanne on nyt, kun olette puolitoista vuotta pyrkineet parantamaan työhyvinvointia?

 Sain hankkeen loppumittausten analyysit juuri valmiiksi. Olemme opettajien mielestä onnistuneet uskomattoman hyvin. Työnimulle annoimme arvosanan 8,9 ja kuorimittavuudelle 8,6. Paine on nyt oikealla tasolla. Eniten parannettavaa on edelleen kiireen suhteen (8,4) ja fyysisessä rasittavuudessa. Koulumme henki on vahva. Olimme juuri porukalla katsomassa Tampereen Komediateatterin Ronjaa, ja teemme siitä oman versiomme ensi keväänä.

 – Mikä kouluyhteisön työhyvinvoinnin kannalta on mielestäsi keskeisintä?

 Kai se on oivallus, että vain hyvinvoiva opettaja voi onnistua kasvatustyössä. Tietoa voi siirtää kyynisenäkin, mutta kasvatukseen ja oppimisen intohimon sytyttämiseen tarvitaan aitoa lapsista välittämistä, ja se vaatii vapaana olevaa energiaa. – Miten jatkatte tästä eteenpäin? Väkivaltaisten lasten asia on vielä vaiheessa. Kiirettä kevennän palkkaamalla taas kevääksi lisää opettajia. Jonotamme Espoon kokonaistyöaikakokeiluun. Viimeistelemme yhdessä laatimaamme hakemusta tulospalkkakokeiluun. Olisi upeaa, jos sitä kautta pystyisimme nostamaan opettajien palkkoja.


"Johdan arvolaitosta"

Martti Hellström kokee toteuttavansa kutsumustaan Auroran koulun rehtorina. Rehtoria kiukuttaa tämä aika, joka arvostaa rahaa enemmän kuin lapsia.

– Mistä työn imu tulee rehtorin työhösi ja miten sitä voisi lisätä?

 Näin yli viisikymppisenä huomaan, että parhaat kiksit tulevat pienistä arjen asioista. Kun saa soittaa harmonikkaa ekaluokkalaisille tai auttaa opettajaa ratkaisemaan ongelman, olla läsnä ja kohdata toiset tosissaan. Koulu on arvolaitos. Työllä on iso mieli. Joinakin päivinä voin kokea huimaa onnistumista sekä omissa jutuissani että pystyessäni luomaan opettajille onnistumisen mahdollisuuksia.

 – Entäs mikä sinua rehtorina kaikkein eniten kuormittaa?

Ihan kaikkein eniten kiukku tästä ajasta, jonka arvot ovat minulle yhä vieraampia. Ylihinnoitellut tilavuokrat tappavat kouluja ja hajottavat hienoja kasvatusyhteisöjä, eikä lasten hätää kuulla kassakoneen kilinältä. Sekin kiukuttaa, että kouluille siirtyy tehtäviä, joihin ei ole työvoimaa eikä aikaa. Eivät opettajat repeä kaikkeen ja rehtoreiden mitattu viikkotyöaika on meillä jo vaarassa ylittää EU:n asettamat ehdottomat rajat.

 – Miten pyrit vähentämään omaa kuormitustasi?

On ehkä opeteltava tekemään jotkut asiat huonosti ja jätettävä tekemättä kaikki, mikä ei ole tärkeää. Ihanteellisinta olisi, että työnriisuntaa voisi tehdä yhdessä oman esimiehen kanssa. – Kuinka tärkeällä sijalla johtaminen on kouluyhteisön työhyvinvoinnissa? Väärin johtamalla voi saada aikaan kamalaa tuhoa. Itse olen humanisti ja pyrin johtamaan ihmisiä heitä kunnioittaen. Osallistan ja valtaistan. Koulujen työhyvinvoinnissa keskeisintä on kuitenkin kysymys työstä ja sen jakamisesta. Osaisin johtaa työtä paremmin, kuin mihin minulla on tällä hetkellä valtuuksia, jos voisin vaikuttaa opettajien kokonaistyöaikaan.

 – Miten pyrit johtamisellasi lisäämään työhyvinvointia?

Täytyy mitoittaa ja jakaa henkilöstön työt oikein ja seurata, että työ sujuu. Kun ei suju, on tulkittava, miksi ei suju. Kun ongelma on analysoitu, käynnistetään oikeansuuntaisia korjausliikkeitä, mieluiten yhdessä ideoimalla. Minun on myös paapottava korjaustointen jatkumista. Yksi tärkeä työnimuun liittyvä oivallus on ollut, että koulu käy täysin pedagogiikan voimalla. Voimalan ydin on oppilaan oma intohimo oppia. Se pitää sytyttää ja sitä pitää vaalia. Rehtorin on luotava opettajille mahdollisuudet innostaa oppilaita ja innostua itse. Tärkein tehtäväni on mahdollistaa oppimisen ilo.

– Oletko työhyvinvointiprosessinne aikana muuttanut tapaasi johtaa Auroran kouluyhteisöä?

Olen opetellut kuuntelemaan enemmän ja entisestään vahvistanut rooliani pedagogisena johtajana sekä alkanut käyttää ammatillista keskustelua johtamisen välineenä. Olen pyrkinyt olemaan oikeasti – myös henkisesti – läsnä, kun olen paikalla koulussa. Ja tavoitteeni on olla yhä enemmän paikalla. Kaikki eivät oikein ymmärrä, että rehtoria oikeasti tarvitaan seisomaan ”kaukalon reunalle”, kannustamaan oppilaita ja opettajia.

Mainokset

JET-kansion luovutus

SE ON TÄYTETTY 🙂 Tänä aamuna annoin viimeisen työpaikkanäytön pitämällä infon  "oppilaiden turvallisuudesta ja opettajan vastuusta" työpaikkakokouksen lopuksi. Kaija-opettaja arvioi näytteen  ja hyväksyi sen.  Sitten viemään paksua kansiota Omniaan  Tuija Laukkaselle. Jota ei löytynyt. Mutta eiköhän paketti löydä perille.
 
MUKAVA OLO. Tämäkin homma on hoidettu. Ellei tarkastuksessa  huomata, että olen unohtanut jotain.
 
AAMULLA ylös klo kuusi, ja esityslistaa tekemään. Edessä  oli siis vuoden ensimmäinen työpaikkakokous. Asialista oli pitkä ja kokous  suoritemäärältään tehokas. Sitten kaksi tuntia teknistä työtä ja syömään.
 
Iltapäivä kului virastossa, jossa pohdittiin ensi vuoden sopeluokkien sijoittelua. Sopuisasti meni. Huolta on lähinnä avustajaresurssin riittävyydestä. Kävimme myös aika tovin keskustelua siitä, että rehtorien ei tulisi "syödä kuormasta" eli viekotella opettajia toisista kouluista. Jaa-a. Vaikea asia. Joku oli sitäkin mieltä, että opettajan siirtoon toiseen kouluun pitäisi saada vanhan koulun reksin suostumus. Ymmärrettävää, mutta sopii niin kovin vaikeasti yhteen muutoin arvostetun henkilöstön vapaan liikkumisen periaatteen kanssa. 
 
Kerroin Minna  Sauliolle myös, että olemme päätyneet perustamaan ensi syksynä kolme pientä ekaluokkaa, ja ottaa näin toisen aallon kehitysvammaisia ryhmäintegraatioon.
 
EIKÖHÄN se olisi kotiinlähdön aika.

Toinen koulupäivä

AJANTAJU menee nopeasti. Vasta kaksi päivää koulua, ja tuntuu, että vaikka kuinka monta. Kone on käynnistynyt mukavasti. Tutun väen lisäksi meillä on kaksi harjoittelijaa, toinen erityisopettajan siipien alla ja toinen kieltenopettajien.

 EILEN avattiin vuosi salissa, ja tänäänkin opebändi sai soittaa. Nyt treenikämpällä. On tuo Ripa ihmevelho sovittamaan biisejä. Kuulostaa ihan oikealta soitolta. Ensi viikon perjantaina olisi kuulema keikka.

AAMUPÄIVÄ alkoi heti tuntimuutoksilla, kun rexit joiden kouluissa on kehitysvammaisia oppilaita koottiin suunnittelemaan ensi lukuvuotta. Jouduin ottamaan sijaisen ja siirtämään teknisen tunteja toisiin paikkoihin. Näyttää siltä, että ryhmäintegraatio vakiintuu Mikkelän ja meidän koululle. Vaikka periaatteessa alamme suunnitella ensi vuotta vasta, kun eput ovat ilmoittautuneet, luulen, että voimme otta uuden aallon ensi syksynä. Se tarkoittaa kolmeen ryhmään jaettua eppujoukkoa. Iltapäivällä Katri ja Ulla keksivät, kuinka mahdumme tiloihin.

TÄNÄ ILTANA olen yrittänyt pusertaa vielä viimeistä JET-näyttöä: turvallisuusinfoa työpaikkakokoukseen. Sitten viemään näyttökansio Omniaan.

OMAN PÄÄN MUOKKAAMINEN

VIIME KEVÄÄNÄ sain pitää pienen puheenvuoron J.V. Snellmanin 200-vuotisjuhlaseminaarissa Luokanopettajaliiton jonkinlaisella mandaatilla. 10 minuutin puheen valmisteluun meni tietysti kohtuullisesti aikaa, varsinkin kun Snellman ei ollut minulle kaikkein läheisin pedagoginen auktoriteetti. Olin kuitenkin jo aikaisemmin syvästi ihastunut hänen tapaansa opiskella. Hän halusi kirjoittaa toisten mm. Hegelin ajatukset itse uudelleen. Omien sanojensa mukaan hän rakensi itse oman päänsä. Mielenkiintoista. Pari sataa vuotta ennen konstruktivismin syntyä.

 MUTTA niinhän se on. Toisten jutut on ajateltava itse, ja vaihdettava tarvittaessa sanat omaan suuhun sopiviksi. Tänään pään muokkais on sitä paitsi tietoteknikkan ansiosta liiankin helppoa. Toisten viisaudet voi kopioida netistä ja käsitellä kirjoitusohjelmalla. Jopa niin,etteivät ne ehdi kulkea aivojen kautta.

SAIN TÄNÄÄN päätökseen yhden ison kirjoitushomman. Olen määritellyt didaktiikan tärkeimmät käsitteet. Tähän astisen aherruksen tulokset löytää osoitteesta http://didaktiikka.blogspot.com/

 MIKSI TÄLLAINEN urakka? Annan muutaman vastauksen.

  • (1) Rehtorilla on minusta oltava pedagoginen näkemys. Sen voi kertoa monella tavalla. Minä kerron sen tällä kertaa käsitteiden avulla. (2) Omaa pedagogista ajattelua voi kehittää monella tavalla. Lukemalla uusia kirjoja. Tai sitten pohtimalla sitä, mitä on jo lukenut. Etsimällä sieltä tärkeitä asioita. Minä tein niin. Se oli mahdollista, koska olin tehnyt muistiinpanoja 1970-luvulta alkaen, ja viisaasti siirrellyt niitä tietokoneelle. Muistiinpanoja on kertynyt noin sata referaatti-dokumenttia, joissa on kai sivuja keskimäärin 50. Ainestoa siis riittää. Macin nerokas sanahakujärjestelmä mahdollistaa sen, että muutamassa tunnissa on koonnut yhteen kaiken, mitä aikanaan on jostain aiheesta ylös merkinnyt.
  • (3) Omasta oppimisestaan voi siis oppia. Tällainen tietotyö pitää asioita muistissa. On upeaa tietää, mitä tietää.
  • (4) Valatavan informaatioleikekasan työstäminen esseeksi antaa aivoille sopivasti haastetta. Ja pitää mielen virkeänä.
  • (5) Ja onhan sekin mahdollista, että tällaisesta jonkin verran kokeneen koulumiehen omasta didaktiikasta on jollekin muullekin hyötyä. Ja joka tapauksessa se taitaa olla ainoa didaktiikka joka löytyy netistä. SEMMOISTA. Nyt voi hyvällä mielellä pitää pienen tauon. Ja sukeltaa illalla toisiin haasteisiin. Koulukin kuulema alkaa huomenna.

Kuinka kristillisten koulujen nyt käy?

ELISEN LEHDET tiesivät kertoa, että Korkein hallinto-oikeus (KHO) on hylännyt Espoon ja Porin kristillisten koulujen valitukset opetuksen järjestämisestä. Varmaan kaikki muistavat viimekeväisen kohun, kun Valtioneuvosto päätti opetusministeri Kalliomäen esityksestä, ettei se anna Espoon kristillisen koulun kannatusyhdistykselle lupaa laajentaa toimintaansa peruskoulun ala-asteluokista yläasteluokkiin. Kohuun sekaantui vielä Kristillisen koulun tilakysymys, jossa meinattiin ajaa Niittykummun koulu tosi tukalaan tilanteeseen tilavuokrien kiilto silmissä. Kristillinen koulu on siis valittanut päätöksestä. Jos valitus olisi mennyt läpi, koulu olisi saanut valtionapua myös luokkien 7-9 opetuksen järjestämiseen. KHO kuitenkin katsoi kuten valtioneuvostokin, ettei Espoossa tai ylipäätään pääkaupunkiseudulla ole tarvetta uusille yläasteluokille. Kuten tiedetään sekä Vantaalla että Helsingissä on suunnitelmia lakkauttaa ja yhdistää kouluja jatkossakin.

HUOMIONARVOINEN on myös näpäytys, jonka koulu sai. Valtioneuvosto oli pitänyt kristillisen koulun yläasteluokille tarkoitettuja opetusjärjestelyjä puutteellisina, mikä oli KHO:n mielestä laillinen peruste evätä opetuksenjärjestämislupa.Espoon kristillinen koulu oli halunnut myös kasvattaa oppilasmääräänsä 100:sta 150 oppilaaseen. KHO:n mukaan espoolaiskoulussa ei ollut erityistä tarvetta korottaa oppilasmäärää.

VIELÄ HURJEMMIN kävi Porin Kristilliselle koululle. Sen kannatusyhdistys valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen siitä, että valtioneuvoston myöntämä opetuslupa sisälsi velvoitteen, jolla perusopetuksen olisi pitänyt olla uskonnollisesti tunnuksetonta. KHO hylkäsi valituksen, koska ehto noudattaa perusopetuslakia ei ole uskonnonvapauden vastainen. Lain mukaan nimittäin koulujen täytyy noudattaa perusopetuksessa valtakunnallisesti yhtenäisiä perusteita, ja niissä perusopetus todetaan puoluepolittisesti ja uskonnollisesti puolueettomaksi- jopa uskontotuntien tulee olla ei-tunnustuksellisia. KHO:n mukaan mikään ei estä vanhempia järjestämästä lapsilleen tunnustuksellista opetusta, mutta valtiolla ei ole velvollisuutta maksaa siitä.

VALITUKSET tehtiin, koska opetuksenjärjestämislupa takaa yksityisille kouluille valtionosuudet. Nyt niitä ei saatu. Sen sijaan saatiin ehkä varsin raju juridinen kannanotto siihen, että kristillisissä kouluissa opetus ei saa olla tunnustuksellista. Jollei se sitä saa olla, mihin koulun olemassaolo sitten perustuu?

Terveisiä konttorilta

PITKÄSTÄ pitkästä aikaa minulla ja mainiolla apulaissheriffilläni Ullalla oli aikaa istua konttorissa ja puhella niitä näitä. Siinä sitä kumpikin tuijotteli päätettä ja ratkoi toisen ongelmia siinä sivussa. Saimme vauhtia niin tulospalkkasuunnitelman toimenpanon ideointiin kuin ensi syksyiseen kehitysvammaisten ryhmäintergointikokeilun kolmanteen vuoteen. Laskime ensi lukuvuoden kehystä ja vähän henkilöstötilannettakin. Ja muutamassa minuutissa syntyi myös ensimmäisen koulupäivän japanilaisvierailun ohjelma. 17 vierasta tulossa. Kun muualla pääkaupunkiseudulla kun ei kuuiema enää integroida kehitysvammaisia yleisopetukseen. Näinkö on käynyt?

KOULUSIHTEERI Riitta keitti kahvit, ja ideoimme K-puolen ihmisten kanssa, mitä kaikkea täytyy hoitaa, jotta saamme kestävän kehityksen hankkeemme fasiliteetit kuntoon. Ulla oli tuonut leipomaansa joulupullaa.

KUMMAA, kuinka noita papereita riittää. Vaikka sisäposti ei kulje lainkaan, kuljettelen edestakaisin muovikassillista a4:ia, joille pitäisi tehdä jotain.

SÄHKÖINEN VIRKAPOSTI on vielä lähes vaiti. Mukava kirje tuli ruotsinkielisen opetuksen tulosyksikön opetustoimenjohtaja Barbrolta. Aian ihana tyyppi. Minun pitäisi mennä vetämään 1,5 tunnin sessio ruotsinkielisille rexeille Vanajaliinnaan tammikuun lopulla. Toivon, että saan raivattua kalenterista tilaa. Olisihan se hienoa, kun lubenterin ruotsista kirjoittanut kouluttaa ruotsiksi 🙂 Meidän pitäsi muutenkin syventää suomenkielisten ja ruotsinkielisten koulujen yhteistyötä. Toinen tärkeä kirje tuli dosentti Reijo Bymanilta. SixMixin ja karhujen kokeilun seurannalle haetaan oikein rahaa. Oikein innostuin, kun luin, että minunkin pitäisi tutkia. Ehdottelin, että voisin lähestyä lasten pedagogista ajattelua fenomenofraagisesta näkökulmasta. Miten lapset ajattelevat, että opiskelussa ja koulussa parhaiten menestyy. Vai lähtisikö sitä liikkelle opetusopin kolmesta pääkysymyksestä, ja katsoisi, mitä lapset niihin vastavat. Millaisia he haluaisivat olla aikuisina? Mitä heille pitäisi koulussa opettaa? Miten opetus pitäisi järjestää?

Konttori kutsuu taas

JOULU ALKAA olla voitettu kanta. Ja ainakin koulujen joulukeskeytys. Huomenna konttorille. Kaksi päivää valmisteluja, ja sitten lapset jo kirmaavatkin taas pitkin koulun käytäviä.

OMA LOMANI jäi pyhien lisäksi kolmeen vuosilomapäivään, ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin yksi niistä oli lepopäivä. Tämän viikon lomapäivät on mennyt kirjoittaja-Martin palveluksessa. Mutta onhan jälkeä syntynyt. Oppimateriaalipaketin käsikirjoitus alkaa olla valmis. Teimme kaksi päivää tiiviisti töitä koko ryhmä, ja kukin hoitaa vielä pikkukorjaukset. Katsotaan sitten, kelpaako materiaali WSOY:n uudella alakoulujen päällikölle Mika Silvennoiselle. Nii-in. OAJ:n Mika on nyt saanut isot saappaat.

ILTAISIN on vielä viimeistelty tammikuun Luokanopettaja-lehteä, josta olen oikein ylpeä. Pitkästä aikaa 48 sivua, ja sain tungettua mukaan kaksi pitkää, omaa juttuani: Laajan analyysin Mediapuheesta 2005 ja PRO PERUSKOULU 2007 koosteen (10 sivua). Olo on vähän niin kuin ennen vanhaan, kun sai toimittaa jopa 78-sivuisia järkäleitä kuusikin vuodessa. Tottakai paksuun lehteen mahtuu määrän lisäksi laatua. Nytkin on juttua Sveitsin kouluista, vironkielisestä opetuksesta Helsingissä, tuttuja pakinoita P.Jphannekselta ja Ingelta, kättä pidempiä vinkkejä ja askarteluideoita. On opettajien kokemuksia kemian ja musiikin opetuksesta. Filosofiaa ja Hiiripiiriä. Jne.

VIELÄ PUURRAN ensi viikonloppuna lukuvuoden 2007-2008 Luokanopettajan päiväkirjan minulle kuuluvat osuudet. Jotenkin olen onnistunut ajoittamaan näitä kirjoitushommia ihan samaan sumppuun. Oma vika.

SIIS HUOMENNA konttorille. Tarkoitus on tehdä JETIN viimeinen näyttötehtävä valmiiksi ensi viikon työpaikkakokoukseen. Flappitaulu kuntoon, ja vanhat tiedotteet pois ilmoitustauluilta. Apulaisrexin kanssa vähän paperihommia ja sihteerin kanssa talousasioita. Ei päivässä niin paljoa ehdi. PS. Sain tekstiviestin Timpalta Kanarian saarilta. Siellä paistaa.