Mitä polittiikka oikein on?

KuvaPOLITIIKKA on minulle aivan uusi pelikenttä. Eikun opettelemaan. Kaivoin esiin klassikkoteoksen ja poimin sieltä minua koskettavia ajatuksua. Teos oli:  Paloheimo, H. & Wiberg, M. (1997). Politiikan perusteet. Porvoo: WSOY.

Tämä jo 15 vuotta vanha teos oli minulle sopiva teoreettinen johdatus politiikkaan. Pidin erityisesti älykkäästä tavasta määritellä politiikka: Politiikka on yhteistyötä mutta samalla  dynaamisuutta tuovia konflikteja. Politiikka on  väistämätöntä ja mahdollista.

MITÄ POLITIIKKA ON?

Politiikka on  kirjoittajien mukaan sellaista ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa esiin nousevien ongelmien käsittelyä, missä ihmiset pyrkivät edistämään omia tavoitteitaan erilaisia vallankäytön keinoja käyttäen. Politiikka on siis hallitsemista ja vallankäyttöä. Kun ongelmia ratkotaan yhteisöllisesti, ei vallankäyttöä voida vältää.

Politiikka on toimijoiden tavoitteiden edistämiseen tähtäävää yhteisten asioiden hoitamista. Se on yhtäaikaa konflikteja ja yhteistyötä. Jokainen toimii omista lähtökohdistaan, ja usein on itselle edullista toimia yhteistyössä toisten kanssa. Eturistiriidat ovat polittiisen toiminnan dynamo.

Politiikka kokoaa ihmisiä yhteen edistämään yhdessä päämääriään, tekemään politiikkaa. Poliittisen toiminnan avulla voidaan saada aikaan sääntöjä, jotta auttavat meitä ennakoimaan, miten toiset ihmiset toimivat. Usein säännöt koskevat asioita, joissa eri väestöryhmillä on toisistaan poikkeavia etuja.( politiikalla säädellään ristiriitoja os)

Politiikka on väistämätöntä, koska ihmisillä on erilaisia vastakkaisia etuja. Politiikka on mahdollista, koska ihmisillä on yhteisiä etuja. Politiikassa on kysymys ihmisjoukkoa koskevien sitovien päätösten tekemisestä tilanteessa, joissa ihmisiä on vastakkaisia, mutta jossain määrin myös yhteisiä etuja.

Ihmisten toiminnasta voi aiheutua sellaisia toisiin ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia, sivuvaikuutuksia, joita teon tekijä ei ole pitänyt tavoitteenaan. Poliittisella päätöksenteolla voidaan vaatia toisia rajoittamaan oman toimintansa negatiivisia ulkoisvaikutuksia – kokonaan niitä ei yleensä vaadita poistamaan.

OLEN pitkän ha…

Kuva

OLEN pitkän harkinnan jälkeen päättänyt lähteä mukaan Espoon kunnallispolitiikkaan.

Olisin mielelläni ollut ”vain” koulupoliitikko, mutta monien lasten, nuorten ja perheiden hätä on siksi suuri, että omasta mukavuudesta on niiden tingittävä, joilla on voimia.

Ensimmäinen tavoitteeni on tulla asetetuksi kunnallisvaaliehdokkaaksi. Sillä polulle ensimmäinen porras oli liittyä puolueeseen. Se on hoidettu. 

Seuraava porras on katsoa, kelpaanko demareille valtuustoehdokkaaksi.

Kuka olen?

Olen Martti Hellström, kesällä 58-vuotias espoolainen, espoolaisen Auroran alakoulun rehtori ja kasvatustieteen tohtori. Olen ollut töissä opetusalalla 34 vuotta ja niistä rehtorina samassa koulussa 22.

Valmistuin Helsingin OKL:lta luokanopettajaksi vuonna 1977. Jatkoin sen jälkeen opintoja työn ohessa. Kasvatustieteen väitöskirjani (2004) käsitteli koulujen kehittämishankkeissa viisaaksi osoittautunutta muutosotetta.

Oman työni ohessa olen päätoimittanut Luokanopettajaliiton julkaisemaa Luokanopettajalehteä vuodesta 1994 alkaen. Niinikään vedän jo 22. ”Luokanopettajan päiväkirjaa” tuottanutta työryhmää.

Järjestökokemusta minulla on ennen muuta Luokanopettajaliitosta ja OAJ:sta. Olen OAJ:n valtuuston jäsen. Puoluetoiminta on minulle aivan uusi haaste. Olen ollut koulupoliitikko en puoluesellainen. Olen valmis opettelemaan uudenlaisen tavan ajatella.

Minulla on ollut etuoikeus olla mukana useassa oppimateriaalityöryhmässä tuottamassa oppikirjoja äidinkieleen, historiaan, kansalaistaitoon ja uskontoon sekä oheismateriaalia mm. terveys- ja sanomalehtikasvatuksen sekä aihekokonaisuuksien opetuksen tueksi.

Kuulun Suomen tietokirjailijoihin. Tuoreimmat julkaisuni ovat PS-Kustannuksen julkaisemat ”Sata sanaa opetuksesta” (2008) ja sen sisarteos ”Sata sanaa kasvatuksesta” (2010). Kirjoitan parhaillani sarjan kolmatta julkaisua ” Sata suurta kasvattajaa”.

Olen kouluttautunut vuosina 2004-2005 Opekossa oppilaitosjohdon kouluttajaksi ja Microsoftin
PiL-hankkeessa Fullan-fasilitaattoriksi. Olen saanut johtaa neljää Opekon pitkäkestoista uusille rehtoreille tarkoitettua peruskoulutusohjelmaa. Olin Suren Pro Rexi – 2015-koulutuskiertueen pääkouluttaja. Opetusharjoittelua olen ohjannut sekä kenttäkouluilla että harjoittelukoululla.

Minulla on vaimo ja kolme aikuista lasta. Rakkaimmat harrastukseni ovat kouluteatteri, opettajabändi ja vespailu.

Minut tavoittaa kätevimmin sähköpostitse martti.hellstrom (at) iki.fi

Testi

Kokeilen toimiiko

Heippa hyvä eka blogini

Kävin moiccaamassa, ettei Sinua tuhota.

Moikka maailma!

Welcome to WordPress.com. This is your first post. Edit or delete it and start blogging!

Olen muuttanut

RUPESI OTTAMAAN päähän. MSN-alusta blogini tarvitsi kasvojenkohotusta. Lastujen kirjoittaminen Macilla edellytti aina editointia koulun pc:llä. Bloggerin houkutuksia oli mm. mahdollisuus sijoittaa lastuihin kuvia. Niinpä päätin siirtää aivoni toiselle alustalla.

PEDAGOGIIKKAA ja KOULUPOLITIIKKAA osa II jatkaa muutoin valitulla linjalla. Uusi osoite on http://pedagogiikkaa.blogspot.com/

Erkki Lahdes kuollut

PROFESSORI Erkki Lahdes on kuollut, näin kuulin. Lahdes teki lähtemättömän vaikutuksen nimenomaan Turussa opettajiksi opiskeleviin. Ovat kertoneet. Minulla oli tilaisuus tavata hänet henkilökohtaisesti vain kaksi kertaa, 1980-luvulla mielenkiintoisessa opetussuunnitelmatutkijoiden seminaarissa ja 1990-luvun puolivälissä, kun sain luennoida hänen kanssaan samassa tilaisuudessa koulun ja työelämän yhteistyöstä. Mutta Lahdes kirjoitti paljon, ja minä olen paljon lukenut häntä.

ERKKI LAHDES ja Matti Koskenniemi olivat minun opiskeluaikoinani kaksi suomalaisen didaktiikan napaa. Koskenniemi oli hieman vanhempi, ja jäikin eläkkeelle jo 70-luvulla. Hänenkin  kuolemastaan on jo kuusi vuotta. Molemmilta miehiltä on jäänyt  isot saappaat.

LAHDES oli yksi peruskoulun vaikuttajahahmoja. Hän toimi ihailemani POPS-opetussuunnitelmakomitean sihteerinä. Hän kirjoitti peruskoululle opetusopin joka vuosikymmenellä, ja parhaalla kaksi. Ne lukemalla saa hyvän kuvan, kuinka opetusta koskeva ajattelu on Suomessa muuttunut. Ensimmäinen teoksista oli vuonna 1969 ilmestynyt Peruskoulun opetusoppi.

MITÄ MINUUN jää Lahdeksen opetusopeissaan esittämästä? Lahdes toi Suomeen Clarken opetuksen teorian, jonka ytimessä oli vallan mainio jäsennys opetustaidosta. Käytin sitä mm. vetäessäni aikanani sijaisopettajakursseja, ja yhäkin se on fiksu malli vaikka opetustaidosta ei enää arvosanaa annetakaan. Niinikään hän esitteli kuuluisna Bloomin teorian opettajille. Lahdeksen opetuksen määritelmää tuijottelen sitäkin aina aika ajoin: "Opetus on ympäristötekijöiden säätelyä, jonka tarkoituksena on muuttaa kasvatettavien käyttäytymistä- oppimisen avulla- joidenkin asetettujen tavoitteiden suuntaan." Hänen ideansa vaeltajan didaktiikasta olen omaksunut ehdoitta: ” Opettaja pyrkii tarkastelemaan aikakauden virauksia valppaasti, mutta samalla harkitusti, sitten valitsemaan kestävimmät ratkaisut ja lopuksi toteuttamaan ne omassa työssään mahdollisuuksien sallimissa rajoissa”.

Lahdes oli niitä tutkijoita, jotka puolustivat opettajan oikeutta opettaa omalla tavallaan. "Opettajat ovat erilaisia ja he voivat päästä samoihin tavoitteisiin käyttämällä erilaisia oppisisältöjä, työtapoja ja välineitä."; " Opettajalta ei saa poistaa henkilökohtaista vastuuta eikä työrauhaa." Hän myös vastusti koulumarkkinoita ja liike-elämän kielen ujuttamista kasvatuspuheeseen.

PALJON  minulle on merkinnyt Lahdeksen kyky kuvailla suomalaisen didaktiikan kehityslinjoja. Hän oli kiinnostunut reformipedagogiikan Suomeen tulosta,  ja ihanan yli-innostunut tekniikan mahdollisuuksista.

ERKKI LAHDEKSEN yhdeksi viimeisistä julkaisuista jäi ilmeisesti artikkeli teoksessa Pertti Kansanen, Erkki Lahdes, Paavo Malinen, Raija Yrjönsuuri ja Yrjö Yrjönsuuri. Viisi polkua opettajasta tutkijaksi. Siinä Lahdes kuvailee omaa kehitystään. Kiitos hienosta elämäntyöstä.