Kiitospuhe Johtoryhmälle 31.5.2006

Hyvä johtoryhmäni: Hyvät Mirja-Riikka, Kaija, Jukka, Seija, Hanna ja Ulla !

 

Kiitos! Johtoryhmätyö ja oman tiimin vetäminen on vaativa homma. Olemme pystyneet järjestämään siitä pienen korvauksen, mutta kaikki tiedämme että ei se kata koko työmäärää. Siksi olen iloinen, että pystyitte löytämään kaikista kiireistä huolimatta ajan tälle yhteiselle päätöslounaalle.

Olen oppinut, kuinka tärkeä elin johtoryhmä koululle on. Olemme myös oppineet organisoimaan työtämme niin, että se on yhä mielekkäämpää. Olen ilokseni kuullut, että joryssa toimiminen on tärkeää myös siinä vuorollaan toimiville. Jory on oltava kaikissa kouluissa, niin on Espoo ohjeistanut. Hyvin se toimii niissä kouluissa, joissa sille löydetään taloon sopiva tapa tukea rehtorin laaja-alaista johtamista (niinhän sen tehtävä toimintaohjeessa määrittyy). Minusta jory on kuin kaksisuuntainen tie. Toisaalta sitä pitkin päätöksentekoon pääsee henkilökunnan ääntä ja toisaalta sen avulla vahvistetaan koko henkilöstön johtajuutta, siis vastuunottoa isoista asioista, linjoista.

Joryn jäsen vetää meillä omaa tiimiään. Tiiminveto ei ole helppo juttu. Jo tiimeille annetut tehtävät voivat olla vaikeita. Monesti vaikeinta on kuitenkin toisten aikuisten johtaminen- me opettajathan olemme saaneet koulutuksen lasten johtamiseen. Vetäjällä on vaikea paikka. Pitäisi yhtä aikaa olla muiden opettajien tasavertainen kaveri ja silti olla kuitenkin ainakin jossain määrin lojaali myös rehtorille. Tiimin vetäjä on osa koulun johtamisjärjestelmää, ja siinä asemassa ei voi olla kovin usein oppositiossa. Kun asioista sovitaan joryssa, niiden takana joutuu myös seisomaan. Tiimin vetäjän on saatava porukkansa pysymään aidosti kulloinkin tehtävässä työssä. Taitava tiiminvetäjä toimii niin, että kaikki tiimin jäsenet kokevat tulevansa kuulluiksi ja voivat hyvin silloinkin, kun heidän oma toiveensa ei toteudu.

Asioista selviämisen rinnalla tärkeää on pitää huolta, että meidän kaikkien suhtautuminen saamiimme tehtäviin, tiimivetäjään ja toisiin talon ihmisiin säilyisi kaikkia kunnioittavana ja ammatillisena. Tiimin vetäjä johtaa omalla paikallaan sekä asioita että ihmisiä.

Kuten mainiossa Efekon koulutuksessa näimme, eri koulujen tiimirakenteet ja tehtävät ovat erilaisia. Niiden taustalla on erilaiset tavoitteet. Joissain koulussa rehtori etsii avukseen koulunsa taitavimmat ihmiset pitkäksikin aikaa. Tällainen esikunta lisää varmasti johtamisen laatua. Jossain toisessa koulussa- mm. meillä- päätavoite on, että kaikki saavat kokemusta yhteisten asioiden hoitamisesta ja vuorollaan oman ryhmän vetämisestä. Tällainen malli onnistuessan lisää luottamusta ja ymmärrystä sekä johtamisesta että ammatillisuudesta.

Johtamismalli on kouluissa rehtorinsa näköinen. Samoin kuin opettajalla on oikeus valita käyttämiään opetusmenetelmiä, rehtorilla on oikeus valita oma johtamismenetelmänsä. Meillä Joryn jäsenen ja tiiminvetäjän pesti otetaan aina lukuvuodeksi kerrallaan. Osa porukasta vaihtuu. Minusta hyvä niin. Näin syntyy tilaa mahdollisimman monelle opettajille saada niin halutessaan jorykokemusta, ja silti aina joidenkin jatkaessa myös hiljainen tieto siirtyy. Tässä ratkaisussa on vaarana hukata juuri saatua johtamisosaamista. Olisikin upeaa, jos aikaisemmin joryssa jo olleet tukisivat osaamisellaan uutta vetäjää.

Olemme usein puhuneet ryhmäilmiöstä. Monelle ryhmän vaiheista vaikein on ryhmästä luopuminen. Nyt on hetki luopua juuri tässä kokoonpanossa toimineesta jorysta. Luopumiseen liittyy haikeutta, mutta vain luopumalla löytyy tilaa uudelle. Ja uusia haasteita riittää opetustyössä kaikille, jotka niitä haluavat. Meillä on takana kova lukuvuosi. Kova mutta ehkä juuri sen vuoksi tärkeäksi muodostunut lukuvuosi. Annoimme tälle lukuvuodelle korkeat arvosanat. Voimme olla tyytyväisiä työhömme. Merkittävä syyllinen tähän olette te, vastuullisesti ja taitavasti toimineet tiimin vetäjät. Tänä lukuvuonna tiimeillä oli monia uusia tehtäviä mm. pian vietettävät omat kevätjuhlat. Mukava ja poikkeuksellinen oli myös tämän joryn osalle sattunut johtotiimikoulutus. Uskon, että siitä oli meille kaikille hyötyä.

Haluan kiittää Teitä: Mirja-Riikka, Kaija, Jukka, Seija, Hanna ja Ulla hyvästä työstä ja toivottaa teille johtoryhmän osalta hyvää kesää. Jari Sarasvuota matkien. Minä vapautan nyt Teidät.

 

 Martti

”Näistä vuosista jää hyvät muistot!”

MINULLA on ollut suuri etuoikeus opettaa toista koulumme kutosluokkaa kaksi tuntia viikossa (Tai käytännössä paljon vähemmän, koska rehtori on "aina" pois koulusta). Tänään kun monistuskone vihdoin saatiin kuntoon, tulostin ryhmien tekemän lehdet. Nastoja. Lahjakkaita lapsia. VIIMEINEN antamani tehtävä oli kirjoittaa muisteluksia alakoulusta nyt, kun poislähtöön on enää muutama päivä. Pyysin heitä muistelemaan mukavia asioita. Arkisesta uurastuksesta mieleen oli myönteisenä jäänyt mm. englannin tunnit. Päällimmäisenä muistoissa olivat mukavat kerhot (" Olin myös kuorossa ") ja erikoistapahtumat: retki 3. luokalla Linnanmäelle (" Paras muistoni on, kun olimme kolmannella luokalla Pirkko-Liisa opettajan kanssa linnanmäellä" ), leirikoulut ( " Toisella, neljännellä ja viidennellä luokalla menimme leirikouluun Velskolaan.") ja Tarton koululeiri ( " Hauskinta oli tartossa sieltä on paljon hyviä muistoja") .

Myös ESIINTYMISKOKEMUKSET olivat tuntuneet hyvältä: Kerjäläisooppera, Topelius, Lumikki, Peter Pan… Jotkut oikein listasivat teatterikokemuksiaan; "1. Toisella luokalla esiinnyin "hölmöläis" näytelmässä.2. Neljännellä luokalla esiinnyin Peter Pan:issa.3. Vitossella esiinnyin "kerjäläis" oopperassa.4. Kutos luokalla esiinnyin Lumikissa." " Näytelmissä oli tosi kivaa!!

Yksi oppilaista jäsensi kokemuksiaan monista OPETTAJISTAAN:

  • " 1lk. Opena Liisa! Liisa oli tosi iloinen aina ja huomasi, että se tykkäsi pienistä lapsista.
  • 2lk. Opena Liisa
  • 3lk. Puolet Emilia ja puolet Pirkko-Liisa. Pirkko-Liisan kanssa käytiin Lintsillä. Emilia jäi äitiyslomalle.
  • 4lk. Opena Mirkka! Mirkka oli toooosi kiva! Häpydi skäpydi, Mirkka sanoi aina. Opiskelusta ei kuitenkaan meinannu tulla mitään, koska tunnit meni aina Mirkan kanssa jutteluun. Mutta kivaa oli!!
  • 5lk. Puolet Mirkka ja puolet Eve. Even kanssa oltiin Kerjäläis oopperassa! Siellä oli hauskaa. Eve ei ollut hirveen kiva.
  • 6lk. Opena Timppa. On ollut kivaa ja mä olin Topeliuksessa. Timppa oli joittenkin, esim. mun eka miesope.

 

SATTUMUKSIA muisteltiin myös.

"Ensimmäisellä tai toisella luokalla eräs meidän luokkalainen poika laittoi pilailumadon opettajamme Maritan kahvikuppiin hänen poissa ollessaan. Kuitenkin toinen poika yrittii ottaa matoa pois kahvista sormillaan. Kuultuaan jutun Marita heitti raivoissaan kahvin viemäriin huutaen: " Toisten juomasta ei yritetä ottaa mitään sormilla!", tai jotain sellaista hän huusi :)".

" Yksi parhaimmista muistoistani on kun rikoimme luokan kellon aprilli-päivänä! Ajattelimme tehdä pilan opettajallemme ja siirtää aikaa eteenpäin. Otimme kellon pois seinältä ja huomasimme,että se oli kiinni monella johdolla. Huokailimme hetken ja päätimme laittaa kellon takaisin seinälle, ja siinä onnistuimmekin! Muutamat meistä jäivät sisälle, kun muut menivät ulos, ja paiskasivat oven kiinni! PUMMM! Oven paiskautuessa kiinni, kello tippui seinältä ja jäi roikkumaan parista johdosta! Siinä sitten seisottiin, miettimässä miten kerromme opettajalle! Laura ja Tessa päättivät mennä hakemaan silloisen opettajamme Mirkan opettajien tauko-tuvasta. Tessa ja Laura olivat ilmeisesti näyttäneet aika säälittäviltä, koska Mirkka oli nauranut aivan kippurassa! Keskenään Mirkka, Tessa ja Laura olivat pättäneet huijata meitä muita, että Mirkka olisi TOOODELLA vihainen. Lopulta hetken paasauksen jälkeen Mirkka rämähti nauruun, olimme kuulemma niin pelästyneen näköisiä! Se oli hauska sattuma, ja siitä ainakin opimme, että ei kannata räplätä luokan kelloa, ainakaan ilman aikuisen valvontaa!";

 " … kuudennella luokalla olimme monena välituntina piilossa luokkamme pöytien alla, kun opettajat tulivat tarkistamaan, että kaikki ovat varmasti ulkona."

" Olin kavereitten kanssa katsomassa muitten tanssi harjoituksia, jotkut pojat halusi hakea omen radion ja samalla oltiin silmin-näkijänä, kun salin ovi meni rikki tai se irtosi. Ripa tuli ja korjasi oven".

Osa oppilasta oli kirjoittanut kuin pienen ESSEEN.

(1) "MUISTELUKSIA Tulin tähän kouluun ensimmäisellä luokalla joululoman jälkeen. Se oli silloin hassua, kun oli niiiiin pitkä loma. Kerjäläis ooppera muistuu hyvin mieleen, koska se oli hauska kokemus. Harjoittelut olivat rankkoja, mutta viihdyin silti hyvin. Kuorossa olin neljännellä. Olin myös Topelius-projektissa."

(2) AURORAN MUISTELMIA. Ólen ollut koko koulu ikäni tässä samassa koulussa. Olen esiintynyt kolmannella koulun näytelmässä,joka nimeä en muista. Esiinnyin myös viidennellä luokalla "Peter Pan" näytelmässä ja Even järjestämässä kerjäläis oopperassa. Vitosen toisessa koulun näytelmässä esiinnyin myös, näytelmän nimi on "Peppi Pitkätossu". Esitin metsästäjää kutosen koulun näytelmässä "Lumikki ja seitsemänkääpiötä". Koulussa kaikkein hauskinta oli Tarton-leiri,olen ollut sielläkolmannesta luokasta lähtien. .."Luokan vaihtaminen oli ihanaa,kun saatiin vähänisompi luokka ja päästiin päärakennukseen opiskelemaan. Uuden opettajan saaminen on kivaa, ainakin Even jälkeen. 🙂 Luokkaruokailu oli kivaa, mutta on hauskempaa olla ruokalassa. Se on hauskaa kunkokee jotakin uutta. Vitosella oli koulun limbo-kisa ja voitin sen. Sain palkinnoksi Pizza manistä."

(3) " KOHOKOHTIA. Auroran koulusta mieleeni ovat jääneet kaikki näytelmät, aurorapäivät ja se kun luokkamme esiintyi oopperassa. …Teimme ala-asteella kaikkea muutakin kuin luvattomia asioita. Käytäväpäivystäjät ja ruokala-apulaiset olivat kiva juttu! Koulussa oli aina vain kivempaa sitä mukaa mitä vanhempia olimme. Joidenkin opettajien kanssa on ollut hiukan vaikeampaa, mutta kaikki opettajat ja oppilaat ovat kuitenkin ihan huippuja! 🙂 On hyvä juttu, että koulussa painotetaan ilmaisutaitoa. Minun kuusi vuottani ala-asteella menivät siis loistavasti! Ala-aste ei olisi voinut mennä paremmin missään muualla. Siksi lähden rakkaasta koulustamme haikein mielin. 🙂 Näistä vuosista jää hyvät muistot!"

 (4)" MUISTELUKSIA: Aika jolloin olen ollut Auroran koulussa, on ollut ihanaa, suorastaan mahtavaa. On ollut hauskaa olla mukana koulun näytelmissä, niissä on aina ollut oma juttunsa. Auroran koulussa olen saanut monia mahdollisuuksia, esimerkiksi olen saanut esiintyä näytelmissä ja laulaa konsertissa. Opettajat Auroran koulussa ovat olleet kaikki toisistaan erottuvia mukavia ihmisiä. Siispä kiitos heille, että ovat jaksaneet opettaa meitä. Auroran koulussa jokainen päivä on ollut erilainen. Koskaan en muista, että olisi ollut tylsää. Meidän luokkamme ilmapiiri on ollut mitä parhain! Oli hienoa, että luokkamme pääsi esiintymään kerjäläisoopperaan, se oli hieno kokemus. On harmillista lähteä pois Auroran koulusta, koska siellä on ollut niiiiiin kivaa! Toisaalta, samalla me annamme uusille oppilaille tilaa, ja ehkä heilläkin tulee olemaan yhtä hauskaa kuin meillä!"

(5) " Auroran koulu on ollut itsestään jo yksi ihanimmista muistoista! Opettajat ovat mukavia, ja ilmapiiri on viihtyisä. On rankkaa lähteä pois kun on viettänyt niin hauskaa aikaa täällä!.. …"

(6) AURORAN KOULUN MUISTELMIA. Auroran koulussa hauskinta on ollut kaikki näytelmät, joissa olin mukana melkein kaikissa. Myös kaikki bändi-jutut ovat olleet tosi kivoja, varsinkin kun pääsi itse esittämään. On kivaa kun koulussa on ollut mahdollisuuksia esittää ja ilmaista itseään. Kulttuurisiestatkin olivat tosi kiva juttu. On kivaa nähdä muiden esityksiä, joita he ovat itse omalla ajallaan harjoitelleet. Viidennellä luokalla olimme mukana kerjäläis-oopperassa, mikä oli varsin hieno kokemus kaikin puolin. Harjoittelu oli hauskaa, ja oli mielenkiintoista käydä tutustumassa teatterin kulisseihin ja pukuihin. Minullle on jäänyt ala-asteelta paljon hyviä muistoja: Velskola- ja Tarto retket, Heureka-reissut, Lintsi, kurkkaus maikkarin studioille, beatles-konsertti, kaikki näytelmät ja paljon, paljon muuta. Koulussamme on ollut hyvä henki ja tunnelma. Olemme tehneet kaikkea kivaa ja jännää (luvalla ja ilman). Mutta hauskaa on ollut ja luokkahenki on aina ollut tosi hyvä.Minulle on jäänyt ala-asteelta pelkästään hyviä muistoja, eikä täältä haluaisi lähteä vielä pois. Ihan hyvin voisi jäädä vielä pariksi vuodeksi… tai kolmeksi. Olen sentään ollut Auroran koulussa puoli elämääni, ja se on pitkä aika. Mutta kaikki loppuu aikanaan. "

Hienoa lukea tällaista. TANKS, lapset!

6-5-4-3-2-1-Go

VIIMEINEN KOULUVIIKKO alkaa. Tahti kiihtyy ja tiivistyy, vaikka kuinka yrittäisi tehdä hommia ajoissa alta pois. Eikä kaikki ole vain itsestä kiinni. Tällä viikolla 22, jos jollakin on kaksi aikakerrosta. Yhtäältä elämme tätä vuotta. Toisaalta varsinkin rehtorilla ajatukset ovat jo ensi vuodessa. On syytä olla, sillä nyt opettajilta on saatava kaikki tiedot ja toivet, joiden varaan kesän suunnittelutyö perustuu. Ihan helppoa se ei ole, kun vielä on kaksi opettajan paikkaa auki. On tavattava vielä 4-5 tehtäviin hakenutta.

 Eli luvassa on ELÄMÄNMAKUA. Vanhan vuoden häntään kuuluu mm. viimeiset henkilökunnan palautevartit, Johtoryhmän päätöslounaskokous, koululehden kokoaminen ja Opetushallituksen kodin ja koulun yhteistyön laatua kehittäneen työryhmän kokous. Viikko on myös puheiden viikko. Rehtorin kunniatehtävä on pitää puheet kolmessa kevätjuhlassa ja henkilökunnan kevätkahveillä. Erityinen haaste on osata laittaa sanat oikeaan järjestykseen poislähtevien työntekijöille kukkia annettaeessa. On paapottava, että opettajat muistavat kaiken, mikä muistaa pitää. Ja kaikki tämä niin, ettei kenenkään närvit mene. Hienovaraisesti tökkien.

KESKIVIIKON ohjelmassa on viikon mielenkiintoinen huippu: Silloin tarkastetaan rehtori Hannele Ylisen lisensiaatin työ, ja KT Hellströmin odotetaan kai sanovan jotain järkevää ja mielellään rakentavasti. Onneksi ensimmäisenä tarkastajana on professori Kauko Hämäläinen.

Toinen tosi tärkeä päivä on tietysti LAUANTAI, jolloin perheen kuopus saa panna ylioppilaslakin päähänsä. Merkittävä ja upea elämänvaihe kouluikäisten lasten isänä päättyy. Syvään hengittämällä ja hidastamalla askelia viikosta varmasti selvitään

Koulutyönantajan kornit säästökeinot

SUOMI EI OLE koskaan ollut niin rikas kuin nyt, kertoi muutama aika sitten mm. professori Jukka Sarjala. Silti koulut ovat jatkuvan säästämisen kohteena. Paitsi Kauniaisissa, jossa oppilasmäärän vähenemisestä koituva väljyys on suunnattu opetuksen hyväksi. Ekaluokkien koko on siellä pudotettu 15:een. Upeaa! ESPOOSSA on yhä voimassa koulutoimeen tehdyt aikaisemmat säästöpäätökset. Lautakunta on tehnyt ehdotuksia lisämäärärahoista, ja tietysti toivomme, että ne menevät läpi. Erikoisten säätöjen kohteeksi ovat joutuneet KOULUNKÄYNTIAVUSTAJAT. Jossain ei nyt oikein ymmärretä avustajien työn arvoa? Kun avustustuntien määrää on useina peräkkäisinä vuosina rajusti laskettu, ja yhä uusia säästöjä vaaditaan, niin keinot alkavat olla korneja. Sekä Helsingissä että Espoossa koulunkäyntiavustajat ovat suuttuneet paketista, jolla heidän työsuhteitaan vakinaistetaan. Sopimuksessa uudet vakituiset koulunkäyntiavustajat suostutetaan kesällä kuuden viikon mittaiselle palkattomalle lomalle- jolta ajalta ei saa työttömyyskorvausta- jollei kaupungilta löydy korvaavaa työtä. Esim. täksi kesäksi ei kuulema oikein löydy. Sopimus on juristien mukaan lainmukainen. Mutta oikein se ei ole. Koulunkäyntiavustajat ovat tämän aamun Hesarin mukaan huolissaan myös siitä, että heille taataan vain 21 tuntia töitä viikossa. Avustajien palkka on niin pieni, että tuolla tuntimäärällä ammatista syntyy amerikkalaistyyppinen osatyö, joka ei riitä elättämään. "Tarjottu työsopimus on alhainen, nöyryyttävä ja jakaa työntekijät eri leireihin. Meitä kehotettiin hakemaan toimeentulotukea sosiaalitoimistosta", kiukkuinen lehdessä haastateltu koulunkäyntiavustaja paheksuu. Surullista.

Kolme taidenäyttöä samana päivänä

PERJANTAI oli mainio päivä. Opettajistamme Jukka ja Ripa olivat organisoineet HYDEPARK-päivän, jossa lapset saivat näyttää taideosaamistaan. 5.-6-luokkien valinnaiskurssien bändit esiintyivät koulun pihakatoksen alla. Salissa sai seurata Mirde- ja Uma-opettajien vetämiä kuoron avoimia harjoituksia ja useiden tanssiryhmien esityksiä. Fiilis oli hieno. LUKION päätteeksi suoritetaan ylioppilaskirjoitukset, kuten aina ennenkin. Viime vuosina kirjoitusten rinnalle on noussut mahdollisuus suorittaa ns. lukiodiplomi mm. taito- ja taideaineissa. Pohjois-Tapiolan lukiossa oma tyttöni: Noora antoi sellaisen koulukaverinsa Paulan kanssa ilmaisutaidossa. Tytöt olivat tehneet koskettavan näytelmän kahdesta ylioppilaaksi kirjoittavasta tytöstä. ILLALLA sitten koko Suomi taisi katsoa LORDIA Kauppatorilla. Onhan bändi upea näyttö siitä, kuinka mm. uskomalla itseensä voi tehdä vaikka ihmeitä. Kaikista bändin musiikki ei ole taidetta. Niin tai näin, ötökät heittivät massiivisen keikan.

Kolkekannaksentie 1

AURORAN koulun oppilaista ihan merkittävä osa tulee kouluun muutaman sadan metrin päästä Kolkekannaksentie 1:stä. Yhdeksän rivitalon alueen omistaa Espoon Kruunu. Perjantaisen LänsiVäylän mukaan alueen peräti 1oo asuntoa oltaisiin myymässä Sinihauhasäätiölle. Säätiö kai irtisanoisi nyt asunnoissa asuvat lapsiperheet ja asuttaisi tilalle asunnottomia aikuisia. HUH! Kaupungin on luonnollisesti kannettava vastuu myös vähäosaisistaan, mutta onkohan oikeasti viisasta pakottaa lapsiperheet muuttamaan heidän tieltään muualle.

Kokopäiväkoulusta retorisesti (osa II)

JA NYT Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriasioiden johtajan Anneli Kangasvierin mielipidekirjoituksen
" Koulu ei voi korvata vanhempia" retoriseen analyysiin. Etsin vastausta kysymykseen, onko juttu torkkilais-retorisesti hyvä. Artikkelissa on selkeä VÄITE, teema, punainen lanka. Itse muovailen sen muotoon: "Kokopäiväkoulu on väärä ratkaisu väärin asetettuun ongelmaan. Todellinen ongelma on se, että yhteiskunta ei tue hyvää vanhemmuutta toimenpiteillään. Ja se, että perusopetusta ei resurssoida riittävästi." Jutun otsikko ei ole ehkä artikkelin keskeisin viesti, mutta otsikon on saattanut valita myös lehden toimittaja. Väite perustellaan perinpohjin. Kangasvieri ampuu ongelmaa alas arvoperustein: kokopäiväkoulusta tehty esitys kertoo arvojen kovenemisesta. Hänestä työelämän pitäisi joustaa, ei lasten. ”Oikea”, tärkeä tms. ongelma on perheen haasteet sovittaa yhteen työ ja hyvä vanhemmuus. Yhteiskunnan pitäisi tukea enemmän vanhempien mahdollisuuksia olla hyviä vanhempia. Kokopäiväkoulu ei tukisi vanhemmuutta, vaan päinvastoin siirtäisi vastuuta kasvatuksesta yhä enemmän kodeilta ja vanhemmilta kouluihin, yhteiskunnalle. Tämä olisi virheratkaisu, koska koulu tai yhteiskunta ei voi korvata vanhempia eikä ottaa vastuuta lasten harrastuksista. Ongelmanasettelussa on toinenkin virhe: esityksessä oletetaan, että lasten pahoinvointi on ratkaistavissa koulun rakenteilla. Pahoinvointi johtuu aikuisten kiireistä. Yhteiskunnan pitäisi tukea vanhemmuutta. Pienten lasten vanhempien pitäisi olla mahdollista käydä töissä ja huolehtia hyvin lapsistaan. Työelämän pitäisi joustaa, että vanhemmilla olisi enemmän aikaa yhdessäoloon lasten kanssa. Osoitettuaan näin ongelman "vääräksi" kirjoittaja tekee saman rarkaisulle; Hän rusikoi kokopäiväkouluidean pala palalta. Väite kuuluu: lasten koulupäivän pidentäminen ei ole kaikkien perheiden eikä lasten etu (eikä opettajien)- pikemminkin ratkaisu aiheuttaa pahaa. Argmentit ovat kovia:
1. Kaikki vanhemmat eivät halua kokopäiväkoulua. Vanhemmat haluavat olla hyviä vanhempia. Monet haluavat pitää lapset mahdollisimman suuren osa päivästä tutussa ja turvallisessa perhe- ja kotiympäristössä. 2. Kaikki lapset eivät halua kokopäiväkoulua. Kokopäiväkoulu ei välttämättä kiinnosta lapsia ja nuoria, vaikka se tuntuisikin meistä aikuisista hyvältä idealta. 3. Oppilaita kiinnostavan harrastustoiminnan lisääminen kouluun vaatisi huomattavia lisäresursseja: palkkarahaa, tiloja, välineitä, lisäjärjestelyjä kuljetuksiin. Ilman lisäresursseja koulusta pidennettyine koulupäivineen tulee lapsille todella ikävä paikka. Kangasvieri kysyykin: paljonko valtio on ajatellut rahaa tähän laittaa. 4. Kunnilla ei ole varaa maksaa tätä uudistusta. Kuntatalouden tilanne on jo kireä. Jos rahaa löytyisikin valtiolta kerhotoimintaan, sitä ei löytyisi opetuksen monipuolistamiseen ja virikkeiden luomiseen Jo nyt perusopetus kärsii rahapulasta. 5. Koulukerhoissa ei pystytä vastaamaan kunnianhimoisesti ja tavoitteellisesti harrastavien lasten tarpeisiin. Kuka tahansa ohjaaja ei heille kelpaa. 6. Lopuksi Kangasvieri ampuu alas jalustalle nostetun Mukava-hankkeen. Hän kyseenalaistaa ensiksi sen uskottavuuden: mukana oli vain seitsemän koulua. Ja sitten tulee pommi: Kokeilussa ei saatu näyttöä, että tällä tavalla olisi voitu puuttua syrjäytymisvaarassa olevien lasten ongelmiin. Kokeiluun käytettiin erittäin runsaasti rahaa- ja siitä huolimatta vain 67 % alakoulujen ja 60% yläkoulujen oppilaista halusi osallistua toimintaan. Toiminnan ulkopuolelle jäi juuri sellaisia oppilaita, jotka olisivat tarvinneet eniten tukea. Artikkelissaan Kangasvieri tarjoaa kokopäiväkoulun tilalle vaihtoehtoisia, hänestä parempia ratkaisuja:
1. vapaaehtoinen aamu- ja iltapäivätoiminta sekä koulujen järjestämä kerhotoiminta ovat yksi ratkaisu lasten ja perheiden tarpeisiin. Niitä voidaan kehittää. 2. uusitaan tuntijako; Kangasvieri tekee tuoreen avauksen: Hän ehdottaa oppilaille mahdollisuutta painottaa joko taide- ja taitoaineita tai teoreettisia aineita, kuitenkin niin, että yleinen jatko-opintokelpoisuus säilyisi. Idea ottaisi huomioon lasten erilaiset kiinnostuksen kohteet, tukisi heidän vahvuuksiaan ja lisäisi heidän opiskelumotivaatiotaan (veto on ovela, taustalla on piiloajatus, jonka ne tunnistavat, jotka tunnistavat). Tällöin viihtyminen liittyisi oppimiseen. 3. suunnataan rahat perusopetuksen kehittämiseen. Suuria opetusryhmiä pitäisi jakaa pienemmiksi. Koulutiloja pitäisi remontoida. Opettajille pitäisi järjestää täydennyskoulutusta. 4. tuetaan vapaaehtoisjärjestöjä kerhojen järjestämisessä. JUTUN SISÄLTÖ ihastutti minua, mikä toivottavasti yltä välittyy. RAKENNE ei ole täysin kirkas. Itseasiassa väitteet ja argumentit etenevät lomittain (suomeksi sekaisin). Avaus on ehkä liian arkinen. Asiajärjestystä olisi voinut vaihdella. Retorisesti komea ratkaisu oli sijoittaa tuo MUKAVA-pommi loppuun. Tiivistys taitaa puuttua lopusta kokonaan. KIELI on asiallista, kuten virkamiehelle sopii. SUMMA SUMMARUM: Johtaja Kangasvieren mielipidekirjoitus on hyvin ajateltu. Juhana Torkin Valtapuheen teoreettisen viitekehyksen pohjalta väittäisin, että siitä olisi tullut vielä parempi kiinnittämällä enemmän huomiota rakenteeseen ja käyttämällä värikkäämpää, iskevämpää kieltä ja rikkaita kielikuvia.

ks. Aikaisempia ajatuksiani kokopäiväkoulusta jutuissa 9.5. 2006 ja 17.5.2006

Kokopäiväkoulusta retorisesti (osa I)

KOKOPÄIVÄKOULU on siis tämän kevään isoja koulutuspoliittisia teemoja. Eilisessä Hesarissa (24.5) oli Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriasioiden johtajan Anneli Kangasvierin mielipidekirjoitus otsikolla"
Koulu ei voi korvata vanhempia." Kauniin helatorstain kunniaksi tein jutulle pienimuotoisen retorisen analyysin. Tämänpäiväisen blogini on siksi kaksiosainen. Tämä ensimmäinen on teoreettinen viitekehys (:-)), jonka luotettavina lähteinä ovat eilisen Iltalehden arvertiaalilta näyttävä juttu Juhana Torkin kirjasta ja googlella tehty pikahaku hakusanoilla valtapuhe ja Juhana Torkki. Torkki (s. 1977) tuli kuuluisaksi keväällä arvostellessaan presidenttien vaalipuheita. Hän on väitellyt teologian tohtoriksi tutkimalla Paavalin puheita. VALTAPUHE on Torkin tuoreen (2006) teoksen nimi, ja nimi on osuva. Kirjan alaotsikkona on Kuinka kuulijat vakuutetaan. Kirjoittaja haluaa opettaa suomalaisille, miten puhutaan hyvin ja vakuuttavasti. Suomalaiset eivät kuulema osaa pitää puheita; he pitävät esitelmiä. Hirttäydymme asiamäärään. Puhe on kuitenkin vuorovaikutustilanne, jonka tehtävänä on innostaa. Pelkät asiat eivät ratkaise, vaan mielikuvat. TORKKI kehottaa puhujaa miettimään kolmea asiaa: (1) mitä, (2) missä järjetyksessä ja (3) miten asiansa sanoo. MITÄ: Puheeseen kannattaa nostaa vain pari tärkeää teemaa. Puhetta ei kannata täyttää asialla. Kannattaa miettiä, mikä on puheen päämäärä juuri tälle yleisölle. MISSÄ JÄRJESTYKSESSÄ: Puhe pitää rakentaa. Hyvässä puheessa on selkeä aloitus, sisältö ja lopetus. Alkuun sopii hauska heitto, jolla puhuja herättää kuulijoiden mielenkiinnon. (Suomalaiset kuulema säntäävät liian nopeasti asiaan, luin netistä) Seuraavaksi tulee selkeä väite tai teesi, joka kantaa punaisena lankana yli koko puheen tyyliin ” Mielestäni suomalaisen työelämän suurin ongelma….”. Sitten seuraa argumentointi eli perustelu, jonka tulisi olla värikäs. MITEN: Torkin suosikin Björn Wahlroosin puheissa on kuulema lyhyet, kärjistetyt lauseet. Argumentoinnissa puhujan kannattaisi vedota omaan henkilöhistoriaan ja persoonaansa, kertoa tarinoita, herätellä tunteita ja heitellä iskulauseita. Elävissä puheissa on kielikuvia, sanaleikkejä ja sloganeita. Esimerkit ovat tuoreita. Torkin kerrotaan eräässä nettijutussa muistuttaneen vanhasta viisaudesta, että puheessa on oltava kolme vitsiä, paitsi hautajaispuheessa vain yksi.

Espoolaiskoulu pinteessä

EIPÄ TOTISESTI naurattanut, kun Iltasanomat 19.5.2006 kirjoitti: ’Viiden 15-vuotiaan espoolaistytön matkasta Italiaan tuli painajainen. Oppilaita valvoneen yläasteen lehtorin alkoholinkäyttö ryöstäytyi täydellisesti käsistä. Lopulta espoolaiskoulun rehtori joutui lähtemään Genovaan selvittämään tilannetta". Espoolaiskoulu oli vaarassa ajautua kriisiin sekä suhteessa huoltajiin että mediaan. Nyt kun ensimmäisestä uutisesta on kulunut viisi päivää, voi veikkailla, että koulu selvisi pinteestä. Kriisi ei edennyt kaaosvaiheeseen, jossa  sidosryhmä kerrallaan olisi irtautunut koulusta. Rehtori on ilmeisesti osannut toimia varsin hyvin. Viikonlopusta piittaamatta hän tarttui toimeen estääkseen lisävahingot. Se palauttaa luottamusta. Mustaa ei yritetty pestä valkoiseksi. Rehtori myönsi toimittajalle, että opettajalta on karannut mopo käsistä. Se on viisasta. Opettajan työsuhde on (näin oletan) purettu, mikä antaa sekin kuvan, että kaikki tehdään, jotta virhe ei pääse toistumaan. ONNEKSI (I) elämme kännykkäaikaa. Tieto välittyi nopeasti, ja toimiin voitiin ryhtyä. Varmaankin koululla on vielä edessään melkoinen kriisityö luottamuksen palauttamisessa, mutta ilman julkista nöyryyttämistä se on helpompaa. ONNEKSI(II) nykyään on myös kirjallisuutta, josta löytyy tarvittaessa apua. Tällainen on mm. Skoglundin teos (2004) Yrityksen kriisinhallinta. Teos neuvoo ottamaan kriisin sattuessa haltuun kaksi asiaa: itse tapahtuman ja siitä syntyvän mielikuvan. Edellinen otetaan hallintaan pitämällä parempaa huolta uhreista ja heidän omaisistaan, kuin mihin on velvollisuus. Mielikuvan hallinnan keskeinen keino on tiedottaminen. Skoglundin mukaan kaikessa toiminnassa tulisi korostua rehellisyys ja sidosryhmien aito kunnioitus. Normeja on kolme: (1) Emme valehtele, (2) Emme lupaa sellaista, mikä on mahdotonta ja (3) Väärinkäytökset tuomitaan selkeästi ja rikoksista tehdään ilmoitus.

Naapurilähiö

NÄYTTELIJÄ HARRI HYTTINEN  on kuollut. En tuntenut Hyttistä oikeasti, mutta TV:n kautta hän tuli tutuksi lähes kaikille oman ikäluokkani suomalaisille. Hyttinen jäi historiaan nimenomaan Naapurilähiö-merkkisen pitkäkestoisen televisiosarjan Matti Sarpamaana

Naapurilähiö oli vuonna 1969-1976 Maikkarilla pyörinyt  televisiosarja, jota tehtiin 156 jaksoa. Sen käsikirjoitti Toini Vuoristo, ja sitä ohjasivat Peter Finnilä ja Jussi Tapola.Tuohon aikaan uutta osaa jaksettiin odottaa viikko. Toisin on nyt. Juoni kertoi Helsingin Katajamäessä asuvien Lieslahden ja Sarpamaan perheiden elämästä. Vuonna 1997 TV:stä tuli  lyhyt jatko-osa: Paluu Naapurilähiöön, jossa Matti Sarpamaassa näkyi jo kuinka elämä syö miestä. Itse muistan sarjantavattoman lämpimäksi. Wikipediasta löysin näyttelijälistankin. Ihan täydellinen lista ei ole.

Vaikka kyseessä oli viihdesarja,  ainakin minun muistoissani se elää yhä. Kiitos Harri ja muut!