Ikävä LÄNSI-VÄYLÄÄ

LÄNSI-VÄYLÄ-lehden nettisivuja ollaan kuulema uusimassa.  Nastaa- varsinkin, jos niistä tulee yhtä kätevät kuin Vantaan Sanomien sivut. Silti harmittaa, että vanha sivusto on jätetty hautausmaaksi, jossa ei ole elonmerkkiä.  Siirtymävaihe on kestänyt yllättävän kauan.

 

ERITYISESTI  kaipaan muutaman vuoden takaista aktiivisen keskustelun aikaa. Nyt  kun sekä www.espoo.fi että www.lansivayla.fi ovat  sulkeneet keskustelupalstat, on minusta menetetty ihan tärkeät vuorovaikuituskanavat kuntalaisten ja päättäjien väliltä.

 

MINUSTA aktiiviset yleisönosastot sivuilmiöineenkin ovat tärkeä osaa vapaata yhteiskuntaa.  Pikaisiin tapaamisiin, hyvä Länsi-Väylä.

 

 

Erityisoppilaiden määrä kasvaa- so what?

TÄMÄN AAMUN Hesarissa Marjukka Liiten otsikoi juttunsa " Erityisopetuksen määrä kasvaa yhä". Erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden osuus on jatkanut kasvuaan tänäkin lukuvuonna, käy ilmi Helsingin Sanomien kyselystä, jonka lehti on tehnyt kymmeneen suurimpaan kaupunkiin. Vain Vantaalla, jossa erityisopetuksen osuus on ollut jo kauan isojen kaupunkien korkein, kasvu on saatu taittumaan. Keinoja ovat olleet osa-aikaisen erityisopetuksen ja psykologipalvelujen lisääminen, esiopettajien, luokanopettajien ja erityisopettajien tekemän kouluvalmiusarvioinnin vahvistaminen.

 JUTUSSA kerrotaan, että suurissa kunnissa erityisopetuksen haasteita pidetään jo niin ylivoimaisina, että ne ovat jättäneet opetusministeriölle kaksi raporttia, joissa vaaditaan järjestelmän uudistamista. Tästä on ollut puhetta meilläkin erityisopetuksen kehittämisryhmässä. Malli tulee Uudesta Seelannista. Siellä rahoitusta on muutettu niin, että se ei ole riippuvainen oppilaskohtaisista erityisopetuspäätöksistä. Samaa halutaan Suomeen: Kunnat jakaisivat rahan mahdollisimman monille tuen tarpeessa oleville ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ilman valtavaa paperisotaa, joka sitoo työhön liian suuren osan henkilöstöstä.

ONGELMIA ei ole kuin kaksi. Kuinka valtio suostuisi antamaan erityisopetukseen suunnatun rahan kunnille ilman nykyistä byrokratiaa? Byrokratia kun on ainoa keino, jolla valtio voi valvoa, mihin sen myöntämät rahat käytetään. Jos tästä byrokratiasta luovuttaisiiin, moni asia kuitenkin kevenisi. Nykyinen, kovin mutkikas HOJKS-prosessi saataisiin kevyemmäksi. Opettajilla jäisi enemmän aikaa pohtia erityisen tuen tarvetta pedagogisena kysymyksenä. Rahaa säästyisi kallliista tutkimuksista. Tilastotkin tulisivat kauniimmiksi. Todennäköisesti virallinen erityisopetuspäätös tehtäisiin vain erityisluokille siirrettävistä.

TOINEN ONGELMA on vakavampi. Vastuualuepäällikkö Kirsi Hatanpää kertoi viime viikon rehtorikoulutuksessa, että lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat kasvaneet 40% vuodesta 1998. Niihin verrattuina erityisopetuksen kasvu on vielä kevyttä. Suomalaislapsista osa voi yhä huonommin. Heitä ei auteta pedagogisin keinoin. Shakespearen sanoin " Totisesti Tanskan maassa on jotain mätää!".

Äly kovilla didaktiikassa

OLEN jo tainnutkin kertoa, että osa tähän blogiin kirjoittamiseen varatusta energiasta on jo jonkin aikaa valunut toiseen haasteeseen. Kokoan nimittäin DIDAKTIIKKA-blogissani (http://didaktiikka.blogspot.com/) ajatuksiani keskeisistä didaktiikan käsitteistä. Tavoitteeni on kuvata 103 käsitettä tammikuun loppuun mennessä yhden käsitteen päivävauhdilla. Siinä on äly lujilla. Blogin artikkelirakenteen vuoksi lähdin liikkeelle aakkosjärjestyksessä nurinperin. Olen nyt edennyt käsitteestä 103 käsitteeseen 86 (siis 17 käsitettä on käsitelty).

TÄMÄN AAMUN käsitteenä oli "persoonallinen kehitys", ja sain todellakin kamppailla ymmärtääkseni esim. miten käsitteet persoonallisuus, identiteetti ja minä suhtautuvat toisiinsa MINUN ja muistiinpanojeni MIELESTÄ. Päädyin lopulta siihen, että persoonallisuus on objektiivinen ja identiteetti subjektiivinen käsitys minästä.

SAIN EILEN lähetettyä näytön hyväksyjälle JET-opintoihin kuuluvan henkilöstöjohtamisen näyttötyön. 1,5 vuoden JET-opinnot alkavat olla loppusuoralla. Jos olen oikein räknännyt, minulla on hoitamatta enää kolme asiaa: (1) Oman kehittämishankkeen loppuraportti. Sen deadline on marraskuun viimeinen. Raportti on ihan hyvässä vaiheessa, eikä sen esittely raadille jännitä. Varsinkin kun tuosta työhyvinvointihankkeestamme voi ylpeänä näyttää YLEN kuvaaman pätkän (tulee ulos YLEN teemalta 15.11). Lisäksi näyttökansioon on laadittava (2) arvio lukuvuoden 2005-2006 toiminnasta (toiminnan johtamisen näyttö) ja (3) jokin turvallisuuden edistämisnäyttötehtävä. Ne on oltava valmiina joulukuun loppuun mennessä. Edellinen on jo hyvässä jamassa, ja esitän sen omalle esimiehelleni hallintopäällikkö Marjo Tuoriniemelle kehittämiskeskustelussani parin viikon kuluttua. Jälkimmäistä täytyy vielä fundeerata.

HUOMENNA alkaa taas uusi työviikko. Jouluihmisenä lasken, että jouluun on kahdeksan viikkoa. Ensi viikkoa sävyttävät tavoitevartit ja uinninvalvonnat (rehtori se on joutilas valvomaan poikien suihkutusta; uimahallissa kun täytyy olla koulun puolesta valvojat sekä tytöille että pojille). Aristokattien harjoituksia pyöritellään siestoilla.

KESKIVIIKKONA saamme saksalaisvieraita Offenburgin opettajankoulutusliatokselta, ja järjestän heille tutustumisradan käytänteistämme. Näyttää siltä, että viikolla 44 sitä saa olla kunnolla koulussa. Viikkoon osuu vain kaksi kokousta: torstaina käyn Koulun Kerhokeskuksessa ja perjantaina tiettävästi kokoontuu taas erityisopetuksen kehittämistyöryhmä. Kaiken kukkuraksi viikonloppu on vapaa!

Positiivinen energia ja tuottavuus

ESPOON kaksipäiväisten rehtorikoulutuspäivien toisena päivänä rehtorit pantiin ryhmissä pohtimaan alueellisia oppilashuoltoryhmiä. Päivä oli rakennettu mallikkaasti, ja yksi syyllinen siihen taitaa olla konsultti Mikko Salonen, joka tehtäviä antoi. Mikko oli löytänyt mallin, jossa ns. galleriakävely ratkesi ilman sitä ongelmaa, mihin aikaisemmin olin törmännyt: kukaan ei haluaisi jäädä omalle standille esittelijäksi, kun on aika käydä läpi eri ryhmien tuotoksi. Nyt ryhmät muodostettiinkin uudelleen galleriavaihetta varten niin, että joka ryhmässä oli kaikkien alkuperäisten ryhmien jäseniä. Näin kaikki saivat nähdä kaikkien tuotokset ja toimia myös oman ryhmänsä tuotosten esittelijöinä. Muutoin jaksan aina hämmästellä sitä, että uudistuksissa tunnetaan etenevän kantapäät edellä puuhun. Ensin keksitään jokin idea, ja sitten ruvetaan kokoamaan porukkaa pohtimaan, mihin vekotinta voisi käyttää.

ON LAUANTAI ja työviikko siis takana. Jouluun on kahdeksan viikkoa. Keskiviikon YT:ssä vaihdoimme Ronjan Aristokateiksi. Jouluisen näytelmän harjoitukset alkoivat sitten samana päivänä. Uinnit ovat alkaneet. Olen ottanut käyttöön ensimmäistä kertaa elämässäni kaupungin kännykän, oikein pikku-communikaattorin. Sitä nyt sitten ihmettelemään.

VARSINAISEKSI tämän aamun epistolaksi ajattelin nostaa eilisessä Hesarissa Vieraskynän paikalla julkaistun Helsingin Kauppakorkeakoulun tutkija Jaakko Asparan kolumnin teemasta "työntekijän positiivinen energia on avain tuottavuteen". Näkökulma antaa puhtia myös omaan JET-työhöni.

ASPARAN mukaan teollisuuden ehdotus siitä, että teollisuustyöntekijöiden tulisi tehdä nykyisellä palkalla yksi tunti päivässä lisää töitä, jotta suomalainen työ menestyisi kilpailussa halpamaiden kanssa, on toki yksi tapa lisätä tuottavuutta. Asparalla on kuitenkin mielestään parempi ehdotus: Tuottavuutta voitaisiin parantaa kehittämällä työntekijöiden asennoitumistaan työhön ja toisiinsa. Hieman mystinen ja vaikeasti mittava "positiitinen energia" olisi tässä avainkäsite. Mm. TKK:n systeemianalsyysin laboratoriossa on tutkittu energiatasojen vaikutusta tuottavuuteen. Yleisesti (ilman tarkkoja mittauksia) uskotaan, että ihmisen oman energisyyden vaihtelua vaikuttaa omaan tuottavuuteen kymmenillä prosenteilla. Aspara muistuttaa, että positiivinen energia vaikuttaa myös toisten energiatasoon.

 MM. TKK:n laboratoriossa on havaittu, että positiivinen lataus ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa synnyttää laajentuvan tunneavaruuden, joka lisää tuottavuutta. Maailmalla on tutkittu yritystiimejä. Tutkimuksissa on havaittu, että tehokkailla tiimeillä on laajentuva tunneavaruus, joka näkyy/kuuluu mm. positiivisten viestien suuressa määrässä verrattuna negatiivisten viestien määrään. Positiivisia ovat viestit, joissa tiimin jäsen tukee, arvostaa tai rohkaisee muita. Negatiivisia ovat viestit, joissa jäsen viestittää sarkaisimia, kyynisyyttä tai paheksuntaa. KOSKA tiimi on vuorovaikutuksellinen systeemi, yksittäisen työntekijän tunne-energia (itseluottamus, ilo, aloitteellisuus ja innostus) saattaa laukaista ryhmän innostusta synnyttävän vyöryn. Jos näin on, viiden hengen tiimissä kunkin jäsenen positiivinen energia saattaa kasvattaa yhteistä innostusta jopa 20 %. Tällöin tiimin energisyys kasvaa Asparan mukaan jopa kaksi ja puolikertaiseksi, ja tiimin tuottavuus kasvaa merkittävästi. Vastaavasti päinvastaisessa tilanteessa jokainen tiimin jäsen kuluttaa yhteistä energiaa 20 %, tiimin energisyys pienenee kolmasosaan ja tuottavuus heikkenee huomattavasti. Monien tutkijoiden mukaan juuri henkisen energian ja innostuksen avulla on mahdollista saavuttaa "supertuottavuutta".

MITÄ SIIS pitäisi tehdä? Pitäisi vakavasti pohtia keinoja, joilla voidaan lisätä työntekijöiden positiivista energiaa ja työyhteisöjen innostusta. Aspara näkee tässä johtajuuden ja ilmapiirin tärkeäksi. Meidän pitäisi osoittaa positiivisuutta ja arvostusta toisia kohtaan, toisten ajatuksia kohtaan ja toisten tekemisiä kohtaan. Meidän pitäisi uskoa energisyyden ja positiivisen vuorovaikutuksen merkitykseen ja tuottavuusvaikutuksiin.

MITÄ TÄMÄ VOISI tarkoittaa kouluissa? Ajattelen, että rehtorin pitäisi ottaa käyttöön keinoja, joilla voidaan lisätä opettajien positiivista energiaa ja opettajakunnan innostusta työhönsä. Talon ilmapiiristä on pidettävä huolta. Jokaisen tulisi opettella kohtaamaan muut tietoisina oman mökötyksen ja riitelyn vaikutuksista myös toisten tuottavuuteen. Kanssakäymisissä meidän pitäisi osoittaa positiivisuutta ja arvostusta toisia kohtaan, toisten ajatuksia kohtaan ja toisten tekemisiä kohtaan. Ja sama pitäisi viedä luokkiin saakkaa. Opettajien pitäisi uskoa vielä enemmän innostamiseen ja kannustamiseen ja käyttää niitä. Opettajien pitäisi lähettää yhtä enemmän viestejä oppilaille, joissa hän tukee, arvostaa tai rohkaisee oppilaita. Ja yhä vähemmän sarkaistisia, kyynisiä ja paheksuvia viestejä. Se ei tarkoita, että opettajien täytyisi tinkiä tavoitetasosta. Tuottavuuttahan tässä ollaan lisäämässä. Se tarkoittaa, että kiinnitämme entistä enemmän huomiota tapaamme kohdata oppilaita tilanteissa, joissa heidän työnsä ei suju. Sanalla sanoen: meidän tulisi luoda uskoa positiivisen pedagogiikan voimaan.

Koulutuksen kehittämisen tulevaisuuden haasteet

ESPOON kaksipäiväisten rehtorikoulutuspäivien 26.-27.10 teemana on "Koulutuksen kehittämisen tulevaisuuden haasteet". Ensimmäisen päivän haasteina oli yhtenäinen perusopetus ja jonkinverran laajempi haaste: Euroopan kuihtuminen maanosana.

OPETUSTOIMENJOHTAJA Kaisu Toivonen oli motottanut oman avauksensa lauseella "Jatkuvasti uudistuva koulu edustaa pysyvyyttä". Hän loi katsausta peruskoulun juuriin, ja poimi sieltä mukaan ajatuksen, että jo alkuaikoina tavoitteena oli yhtenäinen perusopetus.

MEILLE esiteltiin kokemuksia yhtenäisen perusopetuksen rakennustyöstä. Ensimmäinen esimerkki oli toiminnallinen yhteistyö Myllypuron ala- ja yläkouluissa, siis kahden erillisen kouluyksikön välillä. Helsingissä huoltajilla on intohimoja ja mahdollisuuksia valita lapsensa koulu, ja jopa pääosa oppilaista menee muuhun kuin omaan lähiyläkouluunsa. Yhteistyö Myllypurossa on johtanut siihen, että peräti 80% jatkaa tällä "kotipolulla". Toinen esimerkki saatiin Espoosta, jossa rehtori Ritva Nykänen on tavoitteellisesti rakentanut omaa Martinkallion 1-9-kouluaan. Kehittämoistyöhön on paneuduttu hihat käärien, ja sille oli etsitty myös teoreettisia perusteita. Yhtenäisyys näkyy luennoitsijan mukaan opetussuunnittelmassa, toimintakulttuurissa (ppiva organisaatio lähtökohtana), opettajuudessa, rehtoriudcessa ja oppilaiden kokemuksissa (turvallisuus, johdonmukainen oppimispolku, osallistumisen portaat). Nykänen päätti esityksensä oivaltavaan aforismiin: ”Kun pelkäät muutosta, odotat sen huonontavan asioita. Kun toivot muutosta, odotat sen parantavan asioita.Hyvin usein odotukset palkitaan.”

ILTAPÄIVÄLLÄ syöksyttiin sitten Eurooppalaisiin mittakaavoihin, kun professori Kauko Hämäläinen luennoi kaksi tuntia teemasta "Koulutuksen tulevaisuuden haasteet Euroopassa". Hämäläinen otti hänkin vauhtia peruskoulun historiasta, ja korsti kuinka kovia miehiä peruskoulun rakentajat, tuolloin noin 30-vuotiaat, olivat. Vastustus oli tosi rajua. Opettajajärjestöt vastustivat. Teollisuus vastusti jopa sabotoi uudistusta. Silti peruskoulu toteutettiin, ja ratkaisun loistavat tulokset ovat nyt kaikkien nähtävissä. – Emme ole olleet Euroopan valtavirran kulkijoita, vaan olemme tehneet omaperäisiä ratkaisuja 40 vuotta, Hämäläinen hehkutti.Millä tahansa kritterillä voi sanoa, että Suomi on koulutuksessa ehdotonta huippua. Ja olemme kärjessä seuraavassakin Pisassa, Hämäläinen uskoo.

PISAMENESTYKSEN syitä on hyvä aina kerrata. Suomalaisille on ollut traumaattinen kokemus olla paras. Siinä menee kuulema vähän aikaa yskiessä. Vahvuuksiamme ovat opettajankoulutus, erityisopetus, kehittävä arviointi (luottamus; otospohjainen arviointi Oph:lla), aikaisemminen opitin tunnustaminen, vahva kouluhallinto ja koulutusjärjestelmän näkeminen selkeänä osna innovaatiojärjestelmää. Opettajankoulutus siirrettiin yliopistoon 1970-luvulla. Suomessa on maailman ylivoimaisesti parhaat luokanopettajat. Hakijoista pääsee vain joka viides pääsee. ”Kuusi laudaturia ja viisi harrastusta pitää olla”. Meillä luokanopettajat ovat maistereita. Meillä on ilmainen tuettu koulutus.

EUROOPPA ei voi yhtä hyvin kuin suomalainen perusopetus. Euroopan oppimistuloksissa ei ole hurraamista Etelä- Korea on tällä hetkellä todella kova luu. Eurooppa on ainoa kuihtuva maanosa. Isoja haasteita tuo muuttuva toimintaympäristö. Ikärakenteemme muuttuu. "Viiden vuoden kuluttua eläkeläiset saisivat eduskuntaan enemmistön." Perheiden perustaminen on siirtynyt yhä myöhemmäksi ja perherakenteet muuttuvat. Ympäristökysymykset ja energia. Monikulttuurisuus lisääntyy, ja muuttoliike on muuttumassa valikoivaksi. Samaan aikaan Aasian kasvaa, ja mm. Kiina ja Intia ajavat volyymillä ohi. Työelämän tarpeet muuttuvat. Perinteisen teollisuuden osuus vähenee, ja yhä useampi menee töihin terveys+sosiaali+palvelualoille. Tieto kaksikertaistuu 6 vuodessa. Eräät ammatit mm. lääkärin ammatti ovat kriittisiä. On saatava jatkuvasti täydennyskoulutusta. On pohdittava, mitä perusopetiksessa kannattaa opettaa: Perustaidot toki. Ja sellaiset yleiset valmiudet kuin kommunuikaatiotaidot ja itseluottamistieto. Yleiset hyvän ihmisen taidot. Terveydelliset haasteet mm. liikalihavuus ovat Euroopassa aikapommi. Mielenterveysongelmat kasvavat. Nuoret ovat yhä levottomampia. Hyvinvointi polarisoituu.

MYÖS SUOMESSA tämä tarkoittaa kilpailua rahasta.Kouluille ei tule enää hyviä aikoja. Yhteiskunnan pelastaisi ehkä se, että pääsisimme terveenä eläkkeelle ja hautaan. Nykymeno, jossa eläkkeelle jäädään keskimäärin 60-vuotiaana, edellyttää, että yhteiskunta on suunnattoman rikas. Hämäläinen nosti esiin syrjäytymisen estämisen taloudellisen merkityksen. Yksi syrjäytynyt lapsi maksaa 0,6-2,5 miljoona euroa. miljoonan lisäeuron panostus erityisopetukseen tulee takaisin jo, jos yksi lapsi pelastetaan kaidalle tiellä. Heikoista huolehtimisella on iso merkitys.

EUROOPAN "pelastusohjelmaan" kuuluu mm. seuraavia tekijöitä: Osa parhaista nuorista on edelleen saatava opettajankoulutukseen Opettajankoulutus pitää saada yliopistoon, ja täydennyskoulutus panna kuntoon. Korkeakoulutettujen osuus on saatava oikealle tasolle. Nyt Suomessa koulutetaan 65 % ikäluokasta. Euroopassa 20% , USA:ssä 40%. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa.Ammatillista ja teoreettista koulutusta tulee lähentää toisella asteella, mikä edellyttää ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisäämistä. Päätäntävaltaa on hajautettava ja samanaikaisesti on saatava vahvaa hallinnon tukea. On huolehdittava sekä Heikoista että huipuista. Joka kuudes vuosi olisi uusittava ammattitaito olennaisesti. Myöhäinen korkeakoulujen aloitusikä ja pitkät valmistumisajat on oikaistava.

LOPUKSI Hämäläinen ulkoilutti viela pari kalvollista "OECD 2001: Hyvä elämä koulutuksen tavoitteena"- ajatelmia. Hyvään elämään tähtäävä koulutus antaa ammatin edellyttämät tiedot ja taidot. Siihen kuuluu myös kulttuuriperinnön tuntemusta, eettistä ja esteettistä herkkyyttä, ohjausta toteuttamaan itseään muita loukkaamatta, huolehtimaanitsestä : fyysinen kunto ja kehittynyt tunne-elämä. Olisi opetettava elämän iloa (irti liiasta yrittämisestä, ja tässä mm. juhlat ovat tärkeitä. Tarvitsemme eväitä elämän hallintaan; mielekkyyden löytämiseen. Meidän olisi opittava huolehtimaan lähimmäisestä, ottamaan huomioon muut ja huolehtimaan elinympäristöstä.

REHTORI LASSI KILPONEN oli saanut oikein prime-time paikan. Hänen tehtävänä oli kertoa klo 15-16 Kokonaistyöaikakokeilusta, jota Helsingissä on kokeilti vuodesta 1999 alkaen kolmessa yläasteen ja kolmessa ala-asteen koulussa. Kokeilusta on laadittu kokeilusopimus. Kussakin koulussa käytännöt ovat vaihdelleet. Peruslähtökohtia kokeilulle olivat lupa poiketa VESSistä (mm. opetusvelvollisuuksista). Koululla oli lupa jakaa koulun työt järkevästi opettajien kesken. Käytännössä kouluilla oli käytössään 0,7 % suurempi palkkasumma. PÄHKINÄNKUORESSA kokeilu tarkitti sitä, että opettajilla oli työaikaa periaatteessa 1600 tuntia. Jokaisen kanssa sovittiin, mitä työajalla tehtiin. 400 tunnin osalta opettaja sai määrätä työn suorituspaikan ja ajan (Tähän laskettiin mm. tuntien valmisteluaikaa). Lisätunneista maksettiin lisää palkkaa. Opetustunteja oli 700-1000. Opettajien palkkataso nousi keskimäärin 212 € . Opettajasiis pystyivät laskuttamaan enemmän työtunteja kuin tuo 1600, ja heillä oli lupa laskuttaa muusta työstä kuin oppitunneista.

KOKEILUUN KUULUI työajan seurantaa. Vaikka se ei ollutkaan vedenpitävää, mielenkiintoista oli, että opetuksen suunnitteluun ja jälkityöhön tarvittiin opettajien oman arvion mukaan 0,4 tuntia (0,3 – 0,65).

Valvontakameroita kouluun?

TÄMÄN AAMUN Hesari kertoo, että (helsinkiläis)koulujen käytäville halutaan varastelun takia valvontakameroita. Poliisi käy kuulema säännöllisesti eri kouluilla selvittelemässä vaatteiden, taskurahojen ja kännyköiden katoamisia. Oppilaita on kehotettu tekemään kaikista katoamisista rikosilmoitus. Suurin osa tapauksista jää kuitenkin selvittämättä, koska jos epäiltyjä ei ole, ilmoitukset eivät johda tutkintaan. Niinpä monet rehtorit ovat esittäneet kameravalvonnan lisäämisestä. Valvontajärjestelmä maksaa kuitenkin 15 000 euroa. Sellainen järjestelmä on sisällä 16 koulussa 140:stä. Enempään ei kuulema rahaa ole. Kokemukset ovat kuitenkin hyviä: varastelu käytäviltä on vähentynyt. Kameravalvontaa tarvittaisiin myös pihalle. Pyöriä rikotaan ja uusia pyöriä viedään järeillä työkaluilla.

VARASTELUA esiintyy aika ajoin myös Auroran koulussa. Kiusallista harmia on joskus myös kavereista, joista on hauskaa piilotella toisten kenkiä. Pyöriäkin on meillä rikottu. Ja vuosien takaa muistuu mieleen tilanteita, joissa kouluissa kierrelleet takkivarkaat ovat iskeneet meillekin. Ja miten paljon aikaa koulunväeltä meneekään opetuksesta, kun näitä tapauksia selvitellään. Kouluilla kun ei ole juuri muuta henkilökuntaa, joka tuollaisia selvityksiä voisi tehdä.

 MUTTA ETTÄ koko koulu katettaisiin valvontakameroilla? Muistan kuinka me espoolaisrehtorit, jotka 90-luvun lopulla saimme tehdä opintomakan Lontooseen kauhistelimme vartijoita, lukittuja ovia ja kameroita. Ja minä kauhistelen vieläkin. Eikö pehmeämpi ratkaisu olisi että kouluille palkattaisiin vahtimestareita, jotka toimisivat samalla koulun talonmiehinä? Mutta kyse on tietysti rahasta. Kun liike-elämässä on pakko globalisoituneen kilpailun vuoksi koko ajan leikata menoja, sama hinku on iskenyt myös julkiselle puolelle. Ja kun ihmisten palkat maksavat, kaikki ongelmat halutaan hoitaa koneilla.

Perusopetus maksaa ja hyvä niin

STT JULKAISI opetushallituksen tiedotteen peruskoulutuksen menoista otsikolla: Peruskoulutus kallistui. Tarkasti ottaen peruskoulutuksen menot oppilasta kohden kasvoivatkin viime vuonna 5,1 prosenttia edellisvuodesta. Opetushallituksen keräämistä tiedoista selviää, että keskimäärin perusopetus maksoi viime vuonna 5 860 euroa oppilaalta. Syynä kasvuun oli ennen muuta lisääntyneet oppilashuollolliset tarpeet mm. koulunkäyntiavustajien palkat. Minusta blogin otsikko on parempi 🙂

 KUNTIEN väliset erot olivat edelleen suuria. Perusopetuksen oppilasmenot vaihtelivat kunnittain 4 600 euron ja 13 230 euron välillä. Perusopetuksen valtionosuuden perusteena käytettävä yksikköhinta kattoi keskimäärin 90 prosenttia kustannuksista vuonna 2005. Kuntien järjestämän perusopetuksen osalta kustannusten ja rahoituksen välinen ero oli keskimäärin siis 590 euroa oppilasta kohden. Kunnista 23 oli sellaisia, joiden perusopetuksen kustannukset olivat valtionosuusperusteita pienemmät.Hyi! Espoossa perusopetus maksoi opetustoimenjohtajan rehtoreille antaman tiedon mukaan 4615 euroa. Se on siis keskihintaan nähden edullista. Enemmän kuin Valtaalla, mutta vähemmän kuin Helsingissä ja Kauniaisissa.

ONKO 5680 euroa paljon? Kansainvälisesti verraten suomalainen perusopetus on keskihintaista vaikka tulokset ovat maailman parhaita.

Mitä nyt kuuluu, Sorella?

VIELÄKÖ muistamme, kuka oli Sorella? Opettaja, joka ajettiin ulos "Big Brother"-talosta. Mitähän hänelle kuuluu? Googlehaku suomalaisille sivuille tuotti tänä aamuna tulokseksi 22 600 osumaa (jokunen niistä ehkä muista Sorelloista). 4.10 Iltalehti kertoi, ettei Sorella ollut vielä ennättänyt jutella työnantajansa kanssa. Saman päivän Seiska-lehti on julkaissut oikein nettivideon Sorella kuulumisista (http://www.seiska.fi/huhhuh/seiskatv/_a41125/bbsorella/). Adressi-sivustolle ehdotetaan Sorella kansanedustajaehdokkaaksi. 19 ihmistä on allekirjoittanut addressin. Sen jälkeen onkin vain hiljaisuutta.

KATOAVAA on mainen maine? Varsinkin julkkiksena hankittu. Elämme erikoista aikaa, kun monen nuoren toiveammatti on julkkis. Oliko se Andy Warholl, joka keksi, että jokainen haluaa olla elämässään edes kolme minuuttia kuuluisa. Ja se on nykyään helppoa.

Väkivallasta osa 4

LOKAKUUN 9 kirjoitin edellisen osan tutkimusmatkastani väkivallan maailmaan. Kerroin löytäneeni kolme avainkäsitettä: (neutraalin) aggressiovoiman, aggressiivisuuden (eli tavan käyttää aggressiovoimaa, tavan joka olisi tärkeä oppia pois) ja (pääosin negatiivisen) väkivallan, joiden avulla teemaa kannattaa lähestyä.

TÄLLÄ KERTAA POHDIN mahdollisuuksia vaikuttaa puheella aggressiivisesti käyttäytyvään niin, että tämä ei käytä väkivaltaa. Hankalia tilanteita varten on poliisien käyttöön kehitetty Yhdysvalloissa puhejudo, joka perustuu puhumalla rauhoitteluun. Puhejudo pehmittää räyhääjän. Kun vastassa on hankala asiakas, kuunteleminen ja ystävällinen puhe liennyttävät tilannetta Puhekaratea osataan ilman koulutustakin. Se etenee siten, että heti kun sinulle on sanottu pahasti, sinulla on oikeus sanoa vähintään samalla mitalla takaisin. Kehu haukkujaa; sano miellyttäviä asioista ihmiselle, joka ei sitä ansaitse. Kuuntele rauhoittuneeksi.Poimi asioita, joihin voit yhtyä. Älä keskeytä. Älä komenna. (Älä katso silmiin). Olisiko tässä ideaa?

TOINEN MIELENKIINTOINEN NÄKÖKULMA väkivaltaan, johon törmäsin,  on ns. systeemisellä psykologialla. Löysin netistä artikkelin, jonka mukaan Oulun yliopiston psykologian apulaisprofessori Timo Järvilehto lähestyy aggressioita emootiokäsitteen kautta. Emootioilla on kaksi pääluokkaa: positiivinen eli toiminnan integroituminen ja negatiivinen eli toiminnan hajoaminen (disorganisaatio). Kun toiminnan tulosta ei saavuteta tai eliön olemassaolo on uhattuna, syntyy epämiellyttävä tunne eli negatiivinen emootio (eli toiminnan hajautuminen). Siitä on päästävä pian eroon. Yksilö pyrkii integroimaan toimintansa uudelleen yhtenäisen tavoitteen suuntaan. Ihminen suuttuu, kun toiminnan tulokset eivät vastaa tavoitetta, ja alkaa   etsiä uusia toiminnan muotoja tai tavoitteita. Suuttumuksesta päästään  eroon aggresiivisen käyttäytymisen avulla. Esimerkiksi kun lapsi suuttumuksen vallassa huitaisee toista lasta, suuttuneen emootio(disorganisaatio) katoaa. Aggressiivinen toiminta on keino pyrkiä oman toiminnan integroimiseen, ei välttämättä "pahuutta". Aggressiivisen lapsen rankaisu ei auta, vaan  lisää aggressiivisuutta, "sillä rankaisu merkitsee juuri toiminnan haluttujen tulosten ehkäisyä ja sitä kautta toiminnan hajoamista yhä voimakkaammin eli voimakkaampien negatiivisten emootioiden syntymistä.."

Nousu kohti Joulua

OLEN JOULUIHMINEN. Myönnetään, me voimme olla raskaita. Hahmotan myös huomenna alkavan yhdeksänviikkoisen syyslukukauden lopun tästä näkökulmasta. Pitkän syysloman jälkeen otamme loppukirin koulutyössä, ja palkintona on sitten joulu ja joululoma. Millaisin portain nousun tällä kertaa teemme?

ENSI VIIKKO (43) on paluuta karuun arkeen. Tai melkein. Kuudennen luokan tytöille tulikin yllättäen kutsu futiksen välisarjaan heti maanantaina. Ja jos siellä menestytään, finaalit pelataan oikein Tapiolan Areenan sisäkentällä keskiviikkona. Tsemppiä. Uintivuorot alkavat, ja Leppävaaran altaissa käyvät neljä kertaa kaikki 0-4-luokat ja pieni ryhmä 5-6-luokkalaisia. Uintivuorot jatkuvat jouluviikolle, ja koska joka ryhmän mukana on oltava sekä mies- että naisvalvoja, päivärytmit vähän sekoittuvat itse kultakin. Eräät luokat tekevät retken Kirjamessuille, ja osa oppilaista on kutsuttu oikein tv-ohjelmaan runoraatiin. 5-6-tiimilla on pajapäivä tiistaina, ja saatamme päästä mukaan YK-päivänavaukseenkin. Reksi käy tavoitekeskusteluja opettajien kanssa. Mutta muuten on ihan rauhallista:-)

VIIKOLLA 44 siirrymme marraskuulle, ja pääsemme toivottavasti aloittamaan RONJAN harjoitukset. Aikuisporukassa on sattunut sairastapaus, joka on otettava huomioon. Keskiviikkona saamme vieraaksemme arvovaltaisen professoriryhmän Saksasta. Oppilasparlamentin kokous osuus samalle päivälle. Reksi jatkaa tavoitekeskusteluja opettajien kanssa.

VIIKOT 45 , 46, 47 ja 48 painetaan koulutöitä tosissaan, uidaan ja viedään porukka joulukuuhun. Joulukuun ensimmäisenä päivänä perjantaina joulujakso alkaa meillä adventtihartaudella. Saas nähdä, riittääkö opettajilla ja talonmies Karilla bensaa pystyttää vielä perinteinen jouluseimikin. Koulumme salibändijoukkue on kutsuttu mukaan koululaissarjaan, joka pelataan Espoon Oilersien otteluiden tauoilla. Ensimmäinen ottelumme, runkosarjan ottelu 4. Aurora – Maininki pelataan lauantaina 02.12.2006 Ottelun Oilers-Classic (17.00) yhteydessä. Joukkueen on oltava paikalla klo 16.15 paikalla. Saamme vapaalippuja fanijoukolle.

VIIKKO 49 katkeaa keskeltä kahtia itsenäisyyspäiväloman vuoksi. Alkuviikolla muistamme Lucia-neitoa (hieman etuajassa) . Joulunäytelmän harjoitukset ovat tiivissä vaiheessa, ja oppilasparlamentti pitää syksyn viimeisen kokouksen.

VIIKKO 50 on sitten luokanopetusviikko. Vaihtotunteja ei ole, ja saliin syntyy satumaailma. Keskiviikkona ja torstaina neljä miehitystä vetävät kenraaliharjoituksensa naapurikoulujen lapsille, ja lauantaina 16.12 on sitten esiintyjien suuri hetki: Heitämme neljä esitystä peräkkäin. Jos puffetin järjestäminen kiinnostaa (taidamme tarvita useita), niin minulle ilmoittautumaan.

VIIKKO 51 on vielä koulua. Maanantaina pienille oppilaille vedetään teatterileikit hienoissa kulisseissa, ja sitten sali palautetaan perusasentoon. Luokissa tehdään rästitöitä ja rauhoitutaan joulun tunnelmaan. Tiistaina on joulukirkko. Laulamme salissa pienen sikermän kauneimpia joululauluja perjantaina, ja todistukset jaetaan luokissa kaikille muille paitsi Mirde Kilposen luokalle, joka on ottanut kokeillakseen välitodistusta korvaavaa arviointikeskustelua. Ja kahden yön päästä olemmekin sitten sunnuntaina 24.12 perillä jouluaatossa.

ALLA Juha Hyväisen kuva Luciakulkueesta v. 2005.