EILEN LAPSET pääsivät koulusta 12.45 (paitsi kaikkkein innokkaimmat, jotka halusivat mm. jäädä tekemään itsenäisesti elokuvia). Talon aikuiset oli kutsuttu lukuvuosiseminaariin. Seminaarissa jätettiin hyvästit pian päättyvälle lukuvuodelle ja poimittiin mukaan parhaat kokemukset ja tärkeimmät haasteet.
MYÖS MEILLÄ OPETTAJILLA on jatkuvan itsekasvatuksen velvoite. Tämän tukemiseksi teimme yksinkertaistetun MPTI-testin. Testin taustalla on yksi maailman suosituimpia erilaisuuden tunnistamistyökaluja. Mitä paremmin tunnemme oman laatumme ja toisten, sitä paremmin voimme myös ymmärtää aika ajoin syttyviä näkemyseroja. Olemme erilaisia. Onneksi. Testin jälkeen tiimit kulkivat lukuvuoden flapeista koostuvan aikamatkan ja kirjasivat kokemuksiaan ja tunteitaan tästä vuodesta. Eniten energiaa olimme saaneet yhteisistä retkistä: sekä oppilaiden kanssa tehdyistä että aikuisten. Olimme oikein ylpeitä koko koulun yhteisestä teatteriretkestä "Dakota". Luunjaa kehuttiin ja monia luontoretkiä. Pohdimme myös mitä tv-sarjaa tai elokuvaa päättyvä toimintakausi muistuttaa juoneltaan. Ehdotuksiksi tuli mm. Cliffhanger, Traffic, American Pie, Mister Bean ja äärimmäinen katastrofielokuva, Päivien kimallus, Hilman päivät, Talvisota (199 tuskan päivää) ja Amazing Race. Itse ehdotin sarjaa LOST. Joskus tuntuu, että koulut on jätetty selviytymään ihan itsekseen päälle kaatuvista ongelmista. Uma kertoi kokemuksistaan skidi- ja sinikarhuissa, ja katsoimme projektista kertovan minielokuvan. Ulla veti yhteen ensimmäisen vuoden kokemuksia down-oppilaiden integroinnista ekaluokalle. Annoimme vielä lukuvuodelle arvosanan (4-10), ja tulokset olivat tosi hyvät, ennätyshyvät. Keskiarvoksi tuli peräti 8,6. Alin arvosana oli 8, ja kymppejäkin oli kolme. Samaan keskiarvoon päätyi myös talon muu kuin opetusväki.
SITTEN OLI PÄIVÄLLISEN AIKA. Pizza maittoi. SEMINAARIN LOPPUOSASSA katsoimme jo kesän yli. Jukka ja Ripa hahmottelivat kokeiluaan, jossa ensi vuoden kuudennet luokat tekisivät hyvin tiivistä yhteistyötä. Kokosimme haasteita, jotka haluamme ratkoa ensi vuonna. Näitä olivat mm. nopeämpi päätös toimintakalenterista; päällekkäisten tapahtuminen karsiminen, uintien valvonnan ongelmat ja tiimien yhteiset vanhempainillat, jossa myös aineopettajat olisivat paikalla. Lopuksi uudet tiimit kokoontuivat uusien vetäjiensä johdolla pohtimaan heille annettuja tehtäviä. Miten voisimme ottaa huomioon oppilasparlamentin toiveita? Käynnistäisimmekä ensi syksynä koko koulun tunnin, ja opettajien "intohimoryhmät"? Kuinka monta lauantaityöpäivää haluaisimme tehdä? Miten järjestettyinä kokoukset toimisivat parhaiten? KLO 17 PÄIVÄ OLI OHI, ja kaikilla näytti olevan varsin positiivinen ja leppoinen mieli.
ITSE JOUDUIN KARKAAMAAN jo klo 16. Kansaedustaja Hemming oli kutsunut EKOAY:n väen tutustumaan eduskuntaan vaihtamaan ajatuksia. AY-väellä oli tilaisuus kertoa edustajalle toiveitaan myös Espoon budjettiin. Keskustelussa monet koulun ongelmat kytkettiin sosiaali- ja perhepolitiikan virheisiin Itse kysyin, kuinka vakavana hankkeena Hemming näkee kokopäiväkoulun. Hän piti sitä pelottavan vakavana. Tarrkastin tänään OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemeltä, että työnantaja todellakin voi (yrittää) jakaa opettajien työpäivän kahteen osaan ja panna väliin tauon. Mutta se ei tapahdu ilman OAJ:n reaktioita. Kangasniemi oli laskenut, että vastaava harrastustoiminnan tuki, mitä MUKAVA-hankkeen koulut saivat, vaatii kaikkiin kouluihin ulotettuna 100 miljoonaa euroa!!! Pilviä taivaalle toi lisäksi eilinen eduskunnan päätös, että toisin kuin hallitusohjelmassa luvattiin, oppilasmäärän vähenemisestä syntyvää liikkumavaraa ei käytetäkään koulutuksen hyväksi. Hemmingin mukaan koulutuksen osuus bkt.stä on pudonnut 10 vuodessa lähes 7 %sta noin 4, 6:een. Lisäksi huolta aiheuttaa, että noin 3 %:n talouskasvun ennustetaan putoavan seuraavina vuosina noin 1,5:een.
marttihellström 