Luova tuho

VANHEMMITEN sitä innostuu niinkin oudoista asioista kuin käsitteistä. Tuorein riemunaiheeni on luova tuho. Olen kuullut sanan toki aikaisemmin, mutta vasta tämän aamun Hesarin mainio vieraskynä (Kailo, Kaarina 2006. Naisprekariaatti vaatii vastuuta ”luovan tuhon” taloudelta. Helsingin Sanomat 19.5.2006) pysäytti kunnolla. KAILO kirjoittaa, että VR:n makasiinien roihut ovat symbolinen peilikuva ns. luovalle tuholle. Luova tuho on talousmalli, jossa mm. julkisen sektorin työpaikkoja ulkoistetaan ja yksityistetään. Turvallinen palkkatyö pyritään korvaamaan riskiyrittäjyydellä. Ihmisoikeudet, työsuojelulait ja luonnonsuojelu nähdään esteenä kilpailukyvylle. Luova tuho selitetään luonnolliseksi evoluutioksi kohti suurempaa vaurautta, jonka uskotaan nousevan Feenix-linnun tavoin vanhojen rakenteiden tuhkasta. Pörssiväen oikeuksien nimissä aiheutetut tuhot (esim. Voikkaan koko kylän ahdinko) kuvataan välttämättömänä sopeutumisena globalisaatioon. Luovan tuhon ajovoimana on siis globaalitalous, joka on johtanut yleisen epävarmuuden, herranpelon, nöyryyden, riippuvaisuuden ja pelkotilojen lisääntymiseen. Näin Kailo kirjoittaa. Vastavoimaksi hän nostaa prekariaatin. Latinan PRECARIO tarkoittaa epävarmaa. Sanalla viitataan aikamme silppu-, jousto-, pätkä-, reservi-, vuokra- ja halpatyövoimaan, jossa naiset ovat erityisenä kastina. Naisten vastarinta kohdistuu ennen kaikkea (siihen, mitä naiset pelkäsivät Euroopan Unioniin liittymisen merkitsevän) naisille tärkeiden hyvinvointipalveluiden alasajoon. Niiden avulla naiset pystyvät yhdistämään työn ja kodin. KAILO kritisoi VR:n makasiinien tuhopoltonkin yhteydessä tapahtunutta nuorison moittimista. Nuorten muutosvastarinta tulkitaan räyhälistön ja löyhälistön päämäärättömäksi ilkivallaksi, vaikka juuri talouseliitin ahneus tuhoaa taloudellisesti, sosiaalisesti, biologisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden edellytykset. Kailo kuvaakin monikansallisia yrityksiä heinäsirkkaparviksi; ne imevät hyödyn eri maanosista ja siirtyvät sitten eteenpäin jättäen taakseen luovaa tuhoa-työttömyyttä, saasteita ja jopa vammautuneita työntekijöitä. Nuorilta vaaditaan vastuuta. Eikö sitä samaa pitäisi vaatia myös talouseliitiltä? Ihanaa retoriikkaa!!!! NETISTÄ löysin, että "luovan tuhon" käsitteen on luonut Schumpeter jo toisen maailmansodan aikoihin kirjoittaessaan luovan tuhon roolista kapitalismissa. Scumpeter itse uskoi sosialismiin. Ajattelutavan mukaisesti uusimman teknologian omaksuminen vaatii aiemman teknologian ja/tai yhteistyösuhteen häviämistä. Taantumilla on  kyky uudistaa talouden rakennetta, koska rakennemuutos on poikkeuksellisen voimakasta taloudellisten taantumien aikana. Taantumien aikana tapahtuu tuotantorakenteen “puhdistumista” nimenomaan siten, että kaikkein heikoimmin tuottavimmat yritykset ja toimipaikat häviävät talouskasvun hidastuessa, jolloin talouden tuottavuus paranee. MIELENKIINTOINEN KÄSITE. Samaan arvomaailmaan kuulunee toinen käsite "luova luokka". Sillä taas viitataan ihmisiin, jotka sopeutuvat erittäin hyvin luovan tuhon maailmaan.